Miksi suomalaiset ovat niin vihaisia?

Vierailija kirjoitti:

Taustalla on pelko.

Mistä se johtuu?

Minunkin mielestä yksi isoin syy on sää ja ehkä nykyään vielä se, että tuntuu että suomalaiselta ja suomalaisesta yhteiskunnasta vaan otetaan ja otetaan eikä mitään anneta takaisin. Ts. yhteiskunta huononee vaikka maksat veroja yhä enemmän, ja palveluiden taso huononee. Mutta kyllä niitä vihaisia ihmisiä on myös Ruotsissa ja Norjassa, kun joku ehti jo sanoa että on sielläkin pimeää mutta ihmiset on paljon iloisempia. Ja Venäjällä myös, tosin siellä ihmiset oli myös tosi törkeitä. Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, niin mulla se vihaisuus johtui pelkästään säästä. Olo paranee heti ja valitus loppuu kun vierailen entisissä asuinmaissa :D

Vierailija kirjoitti:

Voihan tämä olla oikeasti jotain geneettistäkin. Suomalaiset ovat vaeltaneet tänne jostain idästä ja asettautuneet tyytyväisinä tällaiseen kylmään ja pimeään "loukkoon". Mukanaan toivat sentään saunan. :D

Ei kuulosta oikein uskottavalta. Minun geenini menevät länteen. Länsi on tahallaan jätetty vähemmälle koulukirjoista. Uskon, että täällä on eniten lännestä ja etelästä, mm. Balttian kautta tulleita ihmisiä. Jotka Neuvosto-Venäjä halusi lannistaa.

Liian kallis maa. Siitä se johtuu.

Ruoka on liian kallista Suomessa. Siitä se johtuu. Ihmisistä tulee vihaisia ja katkeria kun on niin kallista.

Mistä johtuu tämän laulun angsti:

Täällä Pohjantähden alla

korkeimmalla kukkulalla? Jne.

Sävellys ja sovitus on hyvä, mutta mitä tuo sanoitus oikein tarkoittaa? Siis koko laulu, varmaan kaikki tuntevat sen.

Ja Pohjantähden nähden minä tulen, minä lähden.

Ja Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.

Miksi pitää murjottaa yksin ja olla angstissa hiljaa?

Tosi karsea sielunmaisema.

Hyvä aloitus. Jäin eilen auton kanssa jumiin risteykseen, kun pito katosi, vaikka on nastat. Joku keski-ikäinen mies takaa jonosta tuli hakkaamaan ensin ikkunoita ja sitten tuulilasia. Mulla oli kyydissä vauva ja taapero, jotka alkoi itkeä hysteerisenä ja mies vaan hakkasi. Lopulta itkin itsekin, kun pelkäsin sitä raivohullua ukkoa enkä uskaltanut avata ovea pyytääkseni apua tai etsiäkseni jostain soraa renkaiden alle. Pääsin lopulta irti, raivopää oli ohittanut pientareen kautta tööttäillen. Mietin siinä kotimatkalla, että mikä meitä vaivaa. Miten elämä voi olla näin vihantäyteistä ja negatiivista? Alkaa omakin mieliala painua alas.

Vierailija kirjoitti:

Liian kallis maa. Siitä se johtuu.

Suomessa on mennyt myös taloudellisesti hyvin, mutta silti on yhtä myrkyllinen ilmapiiri. Syy ei ole aineellisissa asioissa.

Kaikissa maissa on vihaisia ihmisiä. Se johtuu ihmisluonteesta, ei suomalaisuudesta. Olen asunut useissa eri maissa, matkustellut kymmenissä ja tarkkaillut juuri tätä asiaa, joten tiedän tämän.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kasvatettu siihen että meillä on asiat paremmin kuin muualla maailmassa, onhan meillä keksitty itsestään kuivaava tiskikaappikin. Terve uteliaisuus erilaisuutta kohtaan puuttuu, koska ollaan heti tuomitsemassa ja todistelemassa että meillä on kaikki paremmin.

No ei pidä kyllä paikkaansa! Ainahan meillä ihaillaan sitä, kuin kaikki on muualla paremmin! Ainkin lännessä. Ja siellä kaikki hienompaa. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen osaa suhtautua hyvin myös muihin ja erilaisuuteen. Huono itsetunto aiheuttaa torjumist ja nostaa defenssit.

Liikaa Ä- Ö- kirjaimia suomen kielessä. Siitä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen tunnekylmyys ja kovuus tätä kansaa vaivaa, liekö sitten sota-ajan peruja. Ei olla yhteydessä omiin eikä muiden tunteisiin. Halveksitaan heikkoutta ja ihaillaan suorituskeskeisyyttä. Työelämässä pärjääminen on ihmisyyden mitta. Arvot kovenevat.

Jokaisen on tietysti omassa elämässään ja arjessaan luotava vastavoima kaikelle edellä mainitulle. Lähtien siitä että pyrkii kohtelemaan ympärillään olevia ihmisiä hyvin. Varmaan somekulttuuri on lisännyt vihamielisyyttä kun voi anonyymisti sylkeä vihaa ympärilleen ilman että joutuu vastuuseen sanomisistaan.

Tämä ei ole pelkästään sota-ajan peruja - toki suurelta osin sitäkin - mutta enemmänkin ehkä yhdistelmä evankelis-luterilaisesta ankaruudesta, kielestä ja mentaliteetista sekä tietyssä mielessä edelleen henkisesti hieman sulkeutuneesta ja militaristisesta kansakunnasta. 

Miksi militaristisesta? No ihan siksi, että Suomi on edelleen yksi harvoista valtioista, jossa yleinen asevelvollisuus on voimassa. Valtaosa miehistä käy armeijan. Se on aivan varmasti tekijä, jolla on vaikutusta - sillä täytyy olla vaikutusta. Se sattuu 20. ikävuoden paikkeille, nuorten miesten lopulliseen itsenäistymisvaiheeseen, ja sillä on vahva vaikutus juuri siksi: jaettuna yhteisenä kokemuksena, joka läpäisee suuren osan ikäluokasta ja on avainkokemus aikuistumisprosessin lopussa. Jos mietitte suomalaisille miehille ominaisia "luonteenpiirteitä" tai "ominaisuuksia", miettikää sitä asevelvollisuuden avaimenreiän läpi.

Vuosikymmeniä kestänyt neukkulasta tullut ateismi ja kommunismi ja siihen liittyvä aivopesu ei parantanut asiaa, päinvastoin. Sen myötä viimeinekin sivistys ja käytöstavat katosivat.

Suomalaisiin ei mikään Neuvostoliitosta tullut vaikute ole jättänyt mitään merkittäviä jälkiä. On aikamoista dadaa väittää, että Suomeen ja suomalaisiin olisi "Neuvostoliitosta tullut aivopesu" jättänyt pysyviä jälkiä. Jos aivopesu toisen maailmansodan ja Neuvostoliiton hajoamisen välisenä aikana jotakin ryhmää koski, niin poliitikkoja (kaikista puolueista) sekä rajattua osaa taiteen ja kulttuurin ammattilaisista. Neuvostoliiton/Venäjän lyhytkestoiset ja epäonnistuneet vaikuttamisyritykset näkyvät. Äärimmäisen harva suomalainen on esimerkiksi Johan Bäckmanin kanssa samaa mieltä mistään. Melkein missä tahansa muussa maassa Bäckmanin Venäjä -mielipiteet saisivat enemmän kannattajia.

Tuo on pintaraapaisu. Tuo alkoi heti sodan jälkeen. NL-Venäjä soluttautui kaikkialle ja myrkytti suomalaiset henkisesti. Kauheaa ollut huomata, että ihmiset eivät edes tiedosta sitä. Bäckman on yksi myöhemmän ajan ajan tuote, mutta sitä hän on täysin röyhkeästi ja avoimesti.

Kun katsoo ulos niin ei kai se ihme ole

Vierailija kirjoitti:

Rupesin ihan itsekin miettimään että miksi yleensä suhtaudun varauksella ja vähän tympeästi siihen jos joku tuntematon tulee minulle puhumaan. Olen ulkoisesti kyllä siis ystävällinen tai vähintään perus kohtelias mutta sisäisesti ajattelen heti että mitähän tuokin tahtoo ja menisi jo pois.

Olen nuorena ja lapsena tottunut siihen että sosiaalisissa tilanteissa sekä kotona että sen ulkopuolella on aina vaara siihen että joutuu jollain tavalla nöyryytetyksi. Olen kasvanut tunne kylmässä kodissa ja ollut jossain määrin myös kiusattu esim koulussa. Olen myös tottunut siihen että minuun kontaktia ottavat ovat jotain vailla esim oma vanhempi on soitellut vain pyytääkseen rahaa alkoholismiinsa jne. Elämä on siis opettanut monessa tilanteessa että itseään kannattaa yrittää suojata olemalla itsekin tunnekylmä tai joutuu itse siitä kärsimään.

Tämä on sinänsä outoa koska minulla on myös läheisiä jotka ovat hyviä ja ihania tyyppejä. Olen kokenut myös sen että tuntematon ihminen voi olla mukava ja teen vapaaehtoistyötä jossa kohtaan paljon uusia ihmisiä ja olen saanut siitä paljon. Silti oma suhtautuminen muihin (tuntemattomiin) on yleensä jollain tavalla torjuva ja tympeä. Ehkä tässä maassa tukahdutetaan liikaa sekä hyviä että huonoja tunteita. Kasvatus kotona saattaa olla aika tunne kylmää välillä kun aina pitäisi pärjätä yksin ja padotut tunteet purkautuu myös kiusaamisena. Ehkä kaiken pohjalla on semmoinen tunteiden piilottaminen kaikilta, ei saa näyttää muille edes sitä jos on iloinen kun heti on jotenkin hullu tai vähintään ylpeilevä.

Tuo nöyryytetyksi tulemisen pelko on kiinnostava mahdollisuus. Eihän suomalainen juuri kamalampaa kohtaloa keksi kuin joutua naurunalaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Jäin eilen auton kanssa jumiin risteykseen, kun pito katosi, vaikka on nastat. Joku keski-ikäinen mies takaa jonosta tuli hakkaamaan ensin ikkunoita ja sitten tuulilasia. Mulla oli kyydissä vauva ja taapero, jotka alkoi itkeä hysteerisenä ja mies vaan hakkasi. Lopulta itkin itsekin, kun pelkäsin sitä raivohullua ukkoa enkä uskaltanut avata ovea pyytääkseni apua tai etsiäkseni jostain soraa renkaiden alle. Pääsin lopulta irti, raivopää oli ohittanut pientareen kautta tööttäillen. Mietin siinä kotimatkalla, että mikä meitä vaivaa. Miten elämä voi olla näin vihantäyteistä ja negatiivista? Alkaa omakin mieliala painua alas.

Ai kamala, mikä kokemus!! Todella pahoillani, että tuollaista voi tapahtua! Miksi eivät edes ne muut tulleet apuun?

Itselle käynyt kaksi kertaa niin, että olen kaatunut moottoripyörällä. Molemmat kerrat itsestä riippumattomista syista (hitaassa vauhdissa!!). Kummallakaan kerralla ei kukaan tullut auttamaan. Autot ajoivat kiertäen ohi, kukaan ei edes kysynyt, tarvitsenko apua. Eivät sentään tööttäilleet. Silloin jäin miettimään myös tätä kummallista piirrettä meissä. Miten se voi olla itseltä pois, jos hetkeksi pysähtyy ja tarjoaa apuaan.

Nousseet hinnat on vain tekosyy ja tekosyitähän löytyy aina. Kaikkialla maailmassa hinnat nousevat, useimmissa maissa paljon enemmän kuin Suomessa, jossa inflaatio on vielä hyvin kurissa. 

Kyse on pitkäaikaisemmasta ja syvemmästä ilmiöstä. 

Suomalainen.

Häpeällä kasvatettu.

Tunneköyhä koti.

Vetänyt kulissin ylleen, elää angstissa hautaan asti. Mieluummn kuolee kun sanoo ääneen, että hän on surullinen. Suomalainen ei käytä näitä sanoja: rakkaus, viha, ilo, suru.

Nuo ovat ne puhtaat tunteet.

Aksel Sandemosen Janten laki kuvaa hyvin suomalaista(kin) sielunmaisemaa. 

"Älä luule, että sinä olet jotain.

Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.

Älä luule, että olet viisaampi kuin me.

Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

Älä luule, että olet enemmän kuin me.

Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

Älä naura meille.

Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin."

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen.

Häpeällä kasvatettu.

Tunneköyhä koti.

Vetänyt kulissin ylleen, elää angstissa hautaan asti. Mieluummn kuolee kun sanoo ääneen, että hän on surullinen. Suomalainen ei käytä näitä sanoja: rakkaus, viha, ilo, suru.

Nuo ovat ne puhtaat tunteet.

Häpeä on tärkeä teema. Sukua naurunalaiseksi joutumisen pelolle. 

Koska täällä on lähes aina kylmää ja pimeää ja ruokakulttuurikin on niin onneton, että vähemmästäkin suuttuu. Eikä ole rahaa ja vuonoja niinkuin norjalaisilla tai edes hillittyä porvarillista charmia niinkuin ruotsalaisilla.