Jos ottaa jonkun joka ei oo ulkonäöllisesti yhtään oman ihanteen mukainen, niin katkeroituuko?

Ap on hyvä ja kokeilee. Sittenpähän saa tietää lopputuleman.

🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

On tutkimusta. Sen mukaan jos toinen osapuoli on paljon viehättävämpi, on hän keskimäärin tyytymättömämpi suhteessa. Surullista mutta totta.

Itse olen paljon kauniimpi kuin ex-mieheni. Niinpä hän kaikin keinoin yritti painaa itsetuntoani alas, vertasi huippumalleihin pilkallisesti ja petti aina tilaisuuden tullen.

Voihan se mennä noinkin päin, mutta tutkimusten mukaan yleensä toistepäin.

Itse en sinkkuna edes etsinyt niitä komeita/komeimpia miehiä, mä halusin kumppanilta ensisijaisesti älykkyyttä, empatiakykyä ja muita ominaisuuksia. Toki miellyttävä ulkonäkö (ja itseä miellyttävä käytös/tapa kommunikoida ja olla) on toisessa ihmisessä asia joka herättää mielenkiinnon ko. ihmistä kohtaan, mutta rakastua voi myös ihmiseen jota et pidä hyvännäköisenä vaan "ainoastaan ok-näköisenä/mukiinmenevänä". Ei mun mies täytä ollenkaan sellaisia ulkonäkökriteerejä, jotka listaisin paperille, jos ihannemiehen ulkonäköä olisi pakko kuvailla. Mutta luonnekriteerit hän täyttää, ja se on mulle se kaikkein tärkein asia. Joka tapauksessa, ymmärrän että joillain ihmisillä asia on toisin ja ulkonäöllä on suurempi merkitys. Sanoisin kuitenkin, että jos tuollaista kysymystä, joka otsikossa on, eli katkeroituuko, edes joutuu miettimään, niin silloin tuskin olet rakastunut täysillä ko. ihmisen luonteeseenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap on hyvä ja kokeilee. Sittenpähän saa tietää lopputuleman.

🙄🙄🙄

Itsellä tehdyt ihmiskokeet ei lähtökohtaisesti kuulosta kovin houkuttelevalta. Ehkä eri asia, jos voisi sitten vetää itsensä narun jatkoksi ja aloittaa elämän alusta paremmalla tiedolla. Ikävä kyllä meillä on vain yksi elämä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

On tutkimusta. Sen mukaan jos toinen osapuoli on paljon viehättävämpi, on hän keskimäärin tyytymättömämpi suhteessa. Surullista mutta totta.

Itse olen paljon kauniimpi kuin ex-mieheni. Niinpä hän kaikin keinoin yritti painaa itsetuntoani alas, vertasi huippumalleihin pilkallisesti ja petti aina tilaisuuden tullen.

Voihan se mennä noinkin päin, mutta tutkimusten mukaan yleensä toistepäin.

Ihan tutkimustenhan mukaan minunkin tilanteeni meni. Itse olin kauniimpana se tyytymättömämpi osapuoli. Ainakin mies järkyttyi ja yllättyi erosta ja jaksaa vuosikausienkin jälkeen ehdotella yhteenpaluuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse en sinkkuna edes etsinyt niitä komeita/komeimpia miehiä, mä halusin kumppanilta ensisijaisesti älykkyyttä, empatiakykyä ja muita ominaisuuksia. Toki miellyttävä ulkonäkö (ja itseä miellyttävä käytös/tapa kommunikoida ja olla) on toisessa ihmisessä asia joka herättää mielenkiinnon ko. ihmistä kohtaan, mutta rakastua voi myös ihmiseen jota et pidä hyvännäköisenä vaan "ainoastaan ok-näköisenä/mukiinmenevänä". Ei mun mies täytä ollenkaan sellaisia ulkonäkökriteerejä, jotka listaisin paperille, jos ihannemiehen ulkonäköä olisi pakko kuvailla. Mutta luonnekriteerit hän täyttää, ja se on mulle se kaikkein tärkein asia. Joka tapauksessa, ymmärrän että joillain ihmisillä asia on toisin ja ulkonäöllä on suurempi merkitys. Sanoisin kuitenkin, että jos tuollaista kysymystä, joka otsikossa on, eli katkeroituuko, edes joutuu miettimään, niin silloin tuskin olet rakastunut täysillä ko. ihmisen luonteeseenkaan. 

No siis esim. yksi tapailukumppani joka todella vei jalat alta ei rehellisesti vastannu mun tiukkaa ihannetta (tummatukkainen ja tietyt kasvonpiirteet) ja varmasti luonne oli pääsyy miksi häneen ihastuin. Mutta pidin häntä silti todella hyvännäköisenä. Ja oli hän objektiivisestikin arvioiden varsin hyvännäköinen. Epäilen että olisin ihastunu, jos en olisi pitänyt häntä kuumana.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

Kommenttisi oli jotenkin ihana <3 tällaisen parisuhteen sitä itsekin haluaisi, jossa vain toisen persoona ja tietyllä tapaa yhtenevät arvomaailmat olisivat enää ne, jotka merkitsisivät.

Näinhän sitä itsekin toivoisi, mutta biologiaansa on paha kiertää.

AP