tarvitseeko äiti yksinoloa kotona?

Ei se vaan pienten lasten vanhemmille ole helppo järjestää.

Mutta joskus saamme nipistettyä vähän kun käymme ripottelemassa lapset eri osoitteisiin hoitoon. Kukaanhan ei todellakaan kaikkia viittä huoli.



Elämme nyt näin sen aikaan kun nuorimmaisetkin on saatu koulutielle, tämä asia on keskusteltu jo silloin kun isoa katrasta suunnittelimme. En koe itseäni orjaksi tai kynnysmatoksi, koska mieheni osallistuu kodin ja lasten hoitamiseen ihan yhtä ahkerasti kuin itsekin. Ei tämä sirkus yhden voimilla pyörisi. Tämä on nyt vain yksi elämänvaihe, eikä minua sinällään mikään stressaa. Silloin kun lapset ovat hoidossa, olemme miehen kanssa usein ihan hukassa, että mitäs nyt. Emme ole oikein tottuneet siihen, että on hiljaista eikä kukaan ole mitään vaatimassa.

äiti tarvitsee omaa aikaa mutta ei sen tarvitse olla kotona...itse rentoudun vain hevostallilla tai viikonloppuisin viihteellä....kotona en osaa rentoutua ja siivoan koko ajan tai pesen pyykkiä tai laitan ruokaa tms.

kun vie lapset mummolaan ja mies on töissä. Vaikkakin yleensä ne mummon hoitoresurssit kuluu jo niihin kertoihin, kun mulla on jotain menoa tai töitä tai oon kipeenä. Että ihan sellaiseen vapaa-aikaan on harvoin aikaa.



Mutta sitten minäkin toivon, että saisi olla esim. ihan kokonaisen illan yksin kotona. Sitä ei oo tapahtunut ehkä ikinä. Kerran mies oli lasten kanssa kaverillaan kylässä muutaman tunnin, mutta tulihan ne sillonkin sitten illalla kotiin, ettei siinä ollut mahdollisuutta mun käydä esim. rauhassa nukkumaan yksin.



Meillä kanssa miehellä ei liiemmin ole kyläilypaikkoja, kun tääkin viimeinen lähellä asunut kaveri muutti kauemmas.



Meillä tähän ongelmaan on mietitty sellainen ratkaisu, että rakennetaan samaan pihaan "mökki", jonne pääsee välillä rauhoittumaan, vaikka muu perhe onkin kotona.

Baby ei viihdy oikein rattaissa ja ei nuku jos ovat paikoillaan ja isompi meltoaa vieressä.

Sen verran olen yksin kun mies on ulkona isomman kanssa ja vauva nukkuu parvekkeella. Mutta siinäkin on aina se, että ei tiedä koska vauva herää. Nukkuuko tunnin vai kaksi. Ja sekin aika menee yleensä siivoamiseen tai ruuan laittoon.

Kun voiskin olla jotain 5-7 tuntia yksin.

Tai sinä haluat olla korvaamaton. Totta hitossa aikuisen miehen pitää omien lastensa kanssa pärjätä.

Minkä ikäinen vauva? Miten sinä pärjäät kahden kanssa ulkona?

Eikö teillä ole itkuhälyntintä? Ja kun vauva nukkuu ja mies ja lapsi ovat ulkona niin ET SIIVOA TAI LAITA RUOKAA. Ei se oma aika mistään automaattina tule, se pitää ottaa!

Baby ei viihdy oikein rattaissa ja ei nuku jos ovat paikoillaan ja isompi meltoaa vieressä. Sen verran olen yksin kun mies on ulkona isomman kanssa ja vauva nukkuu parvekkeella. Mutta siinäkin on aina se, että ei tiedä koska vauva herää. Nukkuuko tunnin vai kaksi. Ja sekin aika menee yleensä siivoamiseen tai ruuan laittoon.

ehkäpä aloitan uuden ketjun joskus aiheesta, mikä on tarkoitettu vain suurperheellisille, missä on lapsia vauvasta melkein aikuisiin. Ja vielä sellaisille, joilla ei ole mitään mummoloita tai muita, joihin mennä. Onhan se ihan eri asia toki ajatella yksinoloa, jos perheessä on pari samanikäistä lasta, joiden kanssa mies voi mennä vaikka leikkipuistoon tai sinne mummolaan lähelle, kuin meidänkaltaisessa tilanteessa, jossa tällainen ei ole mahdollista.

jotka saa elämän vaikeaksi vaikka väkisin.



Jos kerran on lapsia vauvasta teiniin, niin luulisi, että sen yksinolon järjestäminen on superhelppoa. Paitsi jos on tosi avuton tai haluaakin että elämä on hankalaa.

Ovatko teidän lukioikäiset kotona koko_ajan? Eikö tuon ikäisten kuuluu pyöriä kavereiden kanssa jossain muualla kuin äidin helmoissa?



Isommilla leffarahaa ja mies johonkin pienempien kanssa.

Eikö lukiolaiset voi joskus ottaa sitä vähän isompaa lasta leikkipuistoon ja isä lähtee babyn kanssa ulos, jos kerran on niin avuton????



Olen aina ollut kateellinen tuttavilleni, joilla jo lukioikäisiä + pieniä, kun äiti saa niin paljon vapaa-aikaa - mutta sinä et saa???????



Maksa vaikka niille isoille, jos kerran olet totuttanut ne niin, ettei tarvitse pikkusisarusten hoiton osallistua.



Vitsi miten älytön ongelma!

Jos teillä on lähes aikuisia lapsia, niin nehän niitä pienempiä katsoo ja lähtee niiden kanssa jonnekin, että saat olla rauhassa! Vai??

Et kai ole opettanut teineistäsi uusavuttomia mammantyttöjä ja poikia, jotka eivät muka kykene mihinkään?

Vähintäänkin voivat mennä isän avuksi sitä beibiä hoitelemaan, jos se isälle niin mahdottoman vaikeaa on. (Hah!)

meillä on lapsia päiväkodissa, ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Teillä ihmettelijöissä ei taida olla kovin montaa lasta itsellänne? Ei kaikki perheen kouluikäiset lapset ja nuoret kulje aina kimpassa, meillä ainakin tullaan ja mennään, harrastuksia on yhteensä toistakymmentä viikossa, kaikilla eri aikoina, koulut loppuvat ihan eri aikoihin, eikä kaikkia kymmenenkin vuoden ikähaitarilla tosiaan kiinnosta samat asiat. Ei toimi sellainen meininki, että "nyt kaikki koululaiset uimahalliin", vähän on kuin rautatieasemalla tämä meno. Meillä ei edes vanhimmat voi katsoa pienempiä lapsia kuin joskus sovittuna, heillähän on koulussa pitkät päivät ja tekevät vielä töitäkin siinä sivussa. Ehkä tämä toimii joillakin, näkeehän täällä meilläkin päin tosiaan niitäkin isosiskoja, jotka ovat AINA pikkusisarustensa kanssa, vaikka hädin tuskin jaksavat edes rattaita työntää, kun ei ikää ole oikein itselläkään.

ja sitähän se just on sitten, jos kerran pyytää niitä isompia (ap:llakin liki aikuisia) viemään pienemmät jonnekin.

Meillä se onnistuu niin, että mies meneen lapsen kans ulkoilemaan tai johonkin tapahtumaan tms....

Juuri yhden pienen lapsen äidin valtavista vaikeuksista täällä varmaan haluttiinkin kuulla. Miten olettekaan saaneet sen ratkottua noin omaperäisesti? Ei tullut mulle mieleen!

Sovitte vaikka, että 2 viikon päästä sunnuntaina koko porukka lähtee jonnekin.

Sopikoon keskenään sellaisen kompromissin, mihin kaikki tyytyvät.

Jos ei osaa vaatia, ei voi mitään saadakaan. Niin kauan kuin alistut kotiaorjan roolisi ja valitat oman ajan puutetta, et varmasti tule sitä saamaankaan.

meillä on lapsia päiväkodissa, ala-asteella, yläasteella ja lukiossa. Teillä ihmettelijöissä ei taida olla kovin montaa lasta itsellänne? Ei kaikki perheen kouluikäiset lapset ja nuoret kulje aina kimpassa, meillä ainakin tullaan ja mennään, harrastuksia on yhteensä toistakymmentä viikossa, kaikilla eri aikoina, koulut loppuvat ihan eri aikoihin, eikä kaikkia kymmenenkin vuoden ikähaitarilla tosiaan kiinnosta samat asiat. Ei toimi sellainen meininki, että "nyt kaikki koululaiset uimahalliin", vähän on kuin rautatieasemalla tämä meno. Meillä ei edes vanhimmat voi katsoa pienempiä lapsia kuin joskus sovittuna, heillähän on koulussa pitkät päivät ja tekevät vielä töitäkin siinä sivussa. Ehkä tämä toimii joillakin, näkeehän täällä meilläkin päin tosiaan niitäkin isosiskoja, jotka ovat AINA pikkusisarustensa kanssa, vaikka hädin tuskin jaksavat edes rattaita työntää, kun ei ikää ole oikein itselläkään.

Meillä on 2 lasta 5v ja 3v. Matkustan esim ystäväni kanssa tai yksin monia kertoja vuodessa. Mies ja lapset menee mummolaan ja minä jään viikonlopuksi kotiin ihan yksin. En jaksaisi jos en saisi koskaan olla ihan rauhassa. Toiset tarvii omaa aikaa varmaankin enemmän kuin toiset. Itse tarvitsen sitä paljon enemmän kuin mieheni

mihin voisi koko perhe mennä, mies lasten kanssa, jos lapsista nuorin on 3v, vanhin 18v ja kaikki muut lapset siltä väliltä. Autoa meillä ei ole, ja mikään sukulaisreissu ei tule kysymykseen.

olinkohan 38 vai mikä

ei koko muun perheen tietysti tarvi mennä samaan paikkaan. Se on järjestelykysymys, ei muuta, ja mahdollisuuksia on miljoona.



t. eri-ikäisten lasten (suurperheen) äiti

puistoon, piknikille, Ikeaan, ostoksille, kirpputorille, ulkoilemaan, metsälenkille, marjaan, sieneen, patikoimaan, kirjastoon, uimahalliin.