Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eksistentiaalinen tuska
28.11.2022 |
Tuntuu korostuvan näin pimeänä vuodenaikana ainakin itselläni. Mietin miksi olen täällä olemassa ja elämässä, kun lapsiakaan ei ole. Välillä innostuu tavoittelemaan jotain "maallista", esimerkiksi uutta työpaikkaa. Sitten kun sen saa ja menee vähän aikaa, niin taas tulee olo että jotain puuttuu. Elämä tuntuu siis loputtomalta suorittamiselta. Välillä pystyy hetken "vain elämään", mutta sitten joku mystinen voima puskee taas pyrkimään pidemmälle, saavuttamaan jotakin enemmän.
Tuntuu siis, ettei ns. tavallinen elämä riitä, vaan pitäisi löytää jotain suurta ja erityisen merkityksellistä, että voisi kokea elämän olevan elämisen arvoista. En vaan tiedä mitä se olisi. Ehkä joku orvoksi jääneiden gorillavauvojen hoivaaminen tms voisi antaa sellaista tyydytystä.
En tiedä, ehkä kaipailisin vaan vertaistukea samoin tuntevilta.
Kommentit (6)
Hetki vain ollaan täällä universumin kulmalla, pallon päällä haistelemassa, maistelemassa, tuntemassa, näkemässä ja kuulemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa pysyvä onni ja mielenrauha tuli itselleni kristinuskosta.
Odotan kirkkauden maata.
Ainoa maallisen elämän tarkoitus ja onni on, kun suuntautuu itsestä poispäin,
johonkin tehtävään tai ihmiseen jne.
Eksistentiaalinen tuska on ollut minulle erittäin tuttua ja nuorena.
Tuossa tiivistettynä omat kokemukseni.
Eksisteniaalinen tuska on kauheaa.
No onko sun elämällä merkitystä? Teetkö siitä merkityksellistä? Uskotko sattumaan?
Vierailija kirjoitti:
No onko sun elämällä merkitystä? Teetkö siitä merkityksellistä? Uskotko sattumaan?
Olen miettinyt paljon sattumaa.
Mietin vuosikausia, oliko minut heitetty avaruudesta sattumalta maapallolle.
Kuin elämäni olisi ollut pelkkien merkityksettömien, turhien, traagisten sattumien ketju.
Raamatun mukaan käsittääkseni ihmisen jokainen päivä on ennalta määrätty.
Siinä riittää meikäläiselle pohtimista edelleenkin.
Tiedän hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sun elämällä merkitystä? Teetkö siitä merkityksellistä? Uskotko sattumaan?
Olen miettinyt paljon sattumaa.
Mietin vuosikausia, oliko minut heitetty avaruudesta sattumalta maapallolle.
Kuin elämäni olisi ollut pelkkien merkityksettömien, turhien, traagisten sattumien ketju.
Raamatun mukaan käsittääkseni ihmisen jokainen päivä on ennalta määrätty.
Siinä riittää meikäläiselle pohtimista edelleenkin.
Tiedän hyvin vähän.
Unohdin lisätä, että vastasin sivusta, en ole ap.
Jatkakaa.
Alue: Aihe vapaa
Ap jatkaa:
Varmaan tämä ikäkin (48) tekee sen, että pohtii elämän tarkoitusta. Ei kuitenkaan loputtomasti ole aikaa jäljellä. Sitten sitä kuolee ja se oli sitten siinä. Miksi olin olemassa?