Lue keskustelun säännöt.
Milloin laitoshoitoon masennuksesta? Täyttyykö kriteerit
28.11.2022 |
Olen niin maassa etten välitä enää itsestäni. Kuitenkin vielä sen verran, että olen välillä kauhuissani kuinka alas vielä vajoan. Pääasiallisesti tunteita ei kuitenkaan juuri ole, tai en saa otetta niistä. On vain tämä epämääräinen voimaton ja toivoton olo.
Olen hyvin lähellä etten tee jotain itselleni, yöt näen painajaisia, aamuöisin herään miettimään miten ja milloin sen teen.
Ruokaa en jaksa tehdä nykyään kuin korkeintaan kerran kahdessa viikossa. Siis jotain normaalia kotiruokaa. Muuten tilaan, tai heitän uuniin, lämmitän mikrossa. Tunnesyön ja olen lihonut paljon. Joskus en syö juuri mitään.
En välitä itsestäni ja odotan vain, että epäterveelliset elämäntavat aiheuttaisi viimeisen naulan arkkuun.
En liiku, makaan sängyssä.
En kykene enää töihin, hyvä että edes suihkuun tai kauppaan. En saa asioita hoidetuksi.
Masennus on edennyt niin, että en tiedä enää mikä on seuraava vaihe. Psykoosi vai täydellinen toimintakyvyttömyys vaiko se viimeinen vaihtoehto joka pyörii päivittäin mielessä.
Olen enää kuin varjo itsestäni. En todellakaan enää ole kunnossa. Vaikeaa saada nopeasti apua, olen pyytänyt mutta yleensä pyydetään odottamaan ja lääkkeillä vain täytyy yrittää jaksaa ennen varsinaista vyyhdin purkamista.
Kommentit (34)
Sinulla on todella hämmästyttävän samanlainen tilanne ja tausta kuin minulla, vastasuoritetun tutkinnon mielekkyyden kyseenalaistamista myöten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on todella hämmästyttävän samanlainen tilanne ja tausta kuin minulla, vastasuoritetun tutkinnon mielekkyyden kyseenalaistamista myöten
Oho, okei. Haluatko kertoa lisää ihan vain vertaistuellisesti jos sinullakin on masennus ja mietit miten jaksat?
Itse en tiedä mitä teen. Mihin suuntaan elämässä menen ja onko se jo loppusuoralla. Eteenpäinkään en näe.
On vain tämä hetki ja pelko tulevasta. Sitä tarvitsee vain täydellisen pysähtymisen kun on hukannut itsensä. En vain siedä ajatusta, että taas painan menemään, uuvun ja teen vääriä valintoja.
Sitä se on ollut. En jaksa sitä enää, se on nyt loppu ja olen mielummin työtön nyt tai mitä vain. Mutta nyt en jaksa enää samaa kaavaa toistaa joka vie minut aina jonnekin syvään kuoppaan ja aina sieltä on vain vaikeampi nousta pois kun luotto itseensä menee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on todella hämmästyttävän samanlainen tilanne ja tausta kuin minulla, vastasuoritetun tutkinnon mielekkyyden kyseenalaistamista myöten
Oho, okei. Haluatko kertoa lisää ihan vain vertaistuellisesti jos sinullakin on masennus ja mietit miten jaksat?
Itse en tiedä mitä teen. Mihin suuntaan elämässä menen ja onko se jo loppusuoralla. Eteenpäinkään en näe.
On vain tämä hetki ja pelko tulevasta. Sitä tarvitsee vain täydellisen pysähtymisen kun on hukannut itsensä. En vain siedä ajatusta, että taas painan menemään, uuvun ja teen vääriä valintoja.
Sitä se on ollut. En jaksa sitä enää, se on nyt loppu ja olen mielummin työtön nyt tai mitä vain. Mutta nyt en jaksa enää samaa kaavaa toistaa joka vie minut aina jonnekin syvään kuoppaan ja aina sieltä on vain vaikeampi nousta pois kun luotto itseensä menee.
Ap
Olen päätynyt samaan tulokseen tuossa eli aion nyt vain levätä ja saada pääni parempaan kuntoon, ei ole mitään kiinnostusta alkaa taas suorittaa ja suorittaa. Luulen että fiilis siitä että elämä olisi loppusuoralla on myös jokin masennus/trauma tms oire, ei "totuus" siitä että niin oikeasti olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on todella hämmästyttävän samanlainen tilanne ja tausta kuin minulla, vastasuoritetun tutkinnon mielekkyyden kyseenalaistamista myöten
Oho, okei. Haluatko kertoa lisää ihan vain vertaistuellisesti jos sinullakin on masennus ja mietit miten jaksat?
Itse en tiedä mitä teen. Mihin suuntaan elämässä menen ja onko se jo loppusuoralla. Eteenpäinkään en näe.
On vain tämä hetki ja pelko tulevasta. Sitä tarvitsee vain täydellisen pysähtymisen kun on hukannut itsensä. En vain siedä ajatusta, että taas painan menemään, uuvun ja teen vääriä valintoja.
Sitä se on ollut. En jaksa sitä enää, se on nyt loppu ja olen mielummin työtön nyt tai mitä vain. Mutta nyt en jaksa enää samaa kaavaa toistaa joka vie minut aina jonnekin syvään kuoppaan ja aina sieltä on vain vaikeampi nousta pois kun luotto itseensä menee.
ApOlen päätynyt samaan tulokseen tuossa eli aion nyt vain levätä ja saada pääni parempaan kuntoon, ei ole mitään kiinnostusta alkaa taas suorittaa ja suorittaa. Luulen että fiilis siitä että elämä olisi loppusuoralla on myös jokin masennus/trauma tms oire, ei "totuus" siitä että niin oikeasti olisi.
Ja siis nyt olen käynyt yksit.psykiatrilla, jollen voisi majailla sukulaisillani niin yrittäisin myöskin varmastikin päästä johonkin osasto tai muuten vaan tiivimpään hoitoon, en oikein edes uskalla oleskella itsekseni pitkiä aikoja tällä hetkellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaxin on huono lääke. Se toimii alussa, mutta keho tottuu siihen nopeasti. Sun kannattaa kokeilla Voxraa tai jotain muuta.
🇺🇦🇮🇱
Menitkö päivystykseen? Itsetuhoisuus on päivystysasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä itsetuhoisuus hoidetaan terveysasemalla. Psykiatrinen päivystys suljettiin kun Aurorasta siirtyi psykiatria pois. Tästä on jo yli 10 vuotta. Toivottavasti Ap ei asu Helsingissä! Näin hienosti on meillä tämä asia järjestetty.
🇺🇦🇮🇱
Itselleni ei ole samankaltaisessa tilanteessa tarjottu osastohoitoa vaihtoehdoksi. Hoitona on ollut sopivan lääkityksen löytäminen jotta pääsee siihen kuntoon että jaksaa etsiä psykoterapeutin. Sairastan toistuvaa masennusta (tai ennemminkin jatkuvaa jossa on välillä hyvin huonoja kausia ja muuten sitten lievää/keskivaikeaa masennusta) eikä omalla kohdallani terapia parantunut. Joten nyt vaikeissa kausissa tarvittaessa korjaillaan lääkitystä ja määrätään sairauslomaa. Sähköhoitoa on myös ehdotettu vaihtoehdoksi. Muuta ei oikein julkisella puolella ole. Joitain tukiryhmiä kai löytyy jos ryhmässä puhuminen ei ahdista.
Omat kokemukseni ovat Helsingistä mutta siis täällä ainakaan edes vaikea-asteinen masennus ei takaa edes nopeaa pääsyä psykiatrille osastohoidosta puhumattakaan. Vaikka olisi itsetuhoista taustaa ja kertoisi siitä avoimesti. Tuttavani ei päässyt edes vakavan itsem****yrityksen jälkeen osastolle vaan sairaalassa hoidettiin vain fyysiset vauriot mahd. nopeasti kuntoon.
Tämä ei nyt ole kovin lohdullista mutta kirjoitan kumminkin koska itse olen niin monta kertaa saanut pettyä kun olen vaikeassa tilanteessa yrittänyt saada akuuttia apua. Eli ei kannata oikeasti odottaa kovin paljon julkiselta puolelta. Toivon mukaan jaksat sinnitellä terapiaan asti ja toivon mukaan terapiasta on sinulle apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paremmat lääkkeet
Sellaiset, joista on oikeasti apua. Lääkkeillä varsinkin p on myös haittavaikutuksia. Niiden kanssa on hyvä olla varovainen. Ainakin pitkäaikaisessa käytössä. Masis dropit voivat laukaista kaksisuuntaisen. Voivat lyhentää 10-20v elinikää. Paljon muutakin.
Ruokavalio vaikuttaa paljon psyykkeseen. Samoin liikunta, ulkoilu ja uni. Voin suositella mielipalveluja Hki ja Tre.
Jotain helpotusta ja apua tarvitset 💕
Toivottavasti vointisi kohenee 🙏🌸
Kuullostaa epävakaan ja vaativan (pershärön) yhdistelmältä, hyvin yleinen kombo. Venlafaksiini todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psilosybiini voi auttaa.
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/kaksi-annosta-psilosybiinia-liev…
https://www.hs.fi/tiede/art-2000007610164.html
https://tieku.fi/laaketiede/laaketieteellinen-tekniikka/taikasienet-voi…
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taikasienista-ihmelaake-masennuksen-h…
Kaffebulla kirjoitti:
Helsingissä itsetuhoisuus hoidetaan terveysasemalla. Psykiatrinen päivystys suljettiin kun Aurorasta siirtyi psykiatria pois. Tästä on jo yli 10 vuotta. Toivottavasti Ap ei asu Helsingissä! Näin hienosti on meillä tämä asia järjestetty.
Väärää tietoa, Haartmanin sairaalassa on psykiatrinen päivystys.
Venlafaxin.
Ap