Kääpiövillakoira - terve vai sairas rotu?

Muakin kiinnostaisi onko väreilä yhteyttä luonteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Meidän kääpiövillakoira on maailman helpoin ja kiltein koira. Ei hauku turhia. Joskus saattaa haukkua, kun ovikello soi, mutta useammin ei viitsi reagoida yhtään mitenkään. Pysyy lenkillä lähellä ja käydään usein metsässä niin, että koira on vapaana. Tulee luokse pyydettäessä ja on muutenkin ollut uskomattoman helppo kouluttaa. En ole kyllä koskaan tavannut huonokäytöksistä villakoiraa, muuta tietämäni yksilöt ovatkin aktiivisilla omistajilla ja niiden kanssa lenkkeillään todella paljon. Villakoira ei ole mikään sohvaperuna sylikoira vaan tarvitsee mielellään 10km lenkkiä joka päivä ja muuta tekemistä vielä päälle. Esim. koirien älypelejä ja ihan tavallista leikkimistä.

Kauheimmat tietämäni koirat rodusta riipumatta ovat niillä omistajilla, jotka eivät tajua koiriensa liikunnan ja aktiviteetin tarvetta ja koirat sekoilevat ja räkyttävät tylsyyttään.

Terve tämä on ollut, mutta on vielä niin pieni(2v), ettei kaikki ehkä ole puhjennut. Yksi korvatulehdus oli ihan pienenä pentuna, mutta uusia ei tullut, kun käydään säännöllisesti nypityttämässä korvakarvat pois.

"Parasta" on tietenkin ne, jotka tutustuvat tällaiseen unelmapuudeliin ja sitten kuvittelevat, että ne syntyvät sellaisiksi. Sitten soitetaan Kaleville Lintuvaaraan ja otetaan valmiiksi monisairas pentutehdaspentu, jonka odotetaan kasvavan samanlaiseksi täydelliseksi unelmapuudeliksi niin kuin sillä naapurillakin on, vaikka peruskoulutus, turkinhoito, kynsienleikkaus ja kaikki muu mahdollinen lyödään laimin alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lenkillä ohi kulkiessa ainakin räksyttäviä yksilöitä tullut vastaan ja puruherkkyydestäkin kuullut, mutta taitaa olla tuurikauppaa.

Ei, se ei ole tuuria, vaan koiran käytös on suorassa suhteessa siihen miten se opetetaan.

Näitä pikkukoiria ku ei kouluteta, neuvota, opeteta. Omistajista kun on hirmu hauska se että ne juoksee napakasti haukkuen lenkkeilijää kohti jne... ketä se nyt haittaa jos se vähä rähisee...pikku koira. (Ihan sama mikä pikku rotu)

Meillä on naapurissa villakoira-chihu mix, joka on aivan sekopäinen räkyttäjä. Koiran omistaa vanhahko mummeli, joka aina naureskelee vain, että koiralla on aika iso ego. Itselläni on kääpiövillakoira, joka kulkee ylpeänä hiljaa tämän räkyttäjän ohi, vaihtaa tien toiselle puolelle tai kaikista mieluiten kääntyy toiseen suuntaan jo ennen kuin tuo tulee vastaan.

Meidän villakoira ei ole ollut yhtään haukkuherkkä, eikä siinä asiassa ole tarvinnut yhtään kouluttaa, että on se vähän luonteestakin kiinni. Toiset on helpompia kuin toiset.

Just toi että luullaan puudelien olevan kouluttamatta kivoja vaikka ne vaativat usein napakan koulutuksen. Monesta villakoirasta löytyy pippuria yllin kyllin samoin kuin aktiivisuutta joka pitää saada purettua järkevästi ja ohjatusti.

Mutta on myös villakoiria joitten kasvatus, hoito ja koulutus ovat kunnossa, koirat saavat riittävästi aktivointia ja niitä ulkoilutetaan riittävästi, ja silti ne ovat jopa kokeneille omistajilleen haastavia ja hankalia. Useimmiten syynä taitaa olla koirien voimakas reaktiivisuus, liiallinen terävyys ja pelokkuus. 

Värejähän ei saa risteyttää väriryhmien välillä, joten luulisi että värien tai ainakin väriryhmien välillä olisi kaikenlaisia eroja niin luoteessa kuin fyysisellä puolellakin, vai miten tämä menee? Kertokaahan rotua tuntevat omia vaikutelmianne tai kuulemianne juttuja värien yhteydestä luonteeseen, kaikenlaisia juttuja ilmeisesti liikkuu mutta ovatko totta en tiedä.

Oletteko tehneet havaintoja eri värien välillä vai onko täysin yksilöllistä?

Samassa pentueesskin on eroja sisarusten luonteitten välillä, joten luonteet ovat varmaan suurelta osin suvuttain kulkevia ja yksilöllisiä. 

Eikö villakoiraväki ole huolissaan geenipoolien kaventumisesta, mikä tulee väriryhmien välisistä risteytyskielloista? 

Villakoirilla sairauksia riittää mutta niistä pitää olla hyshys.

"Fakta nyt on kuitenkin se, että kaikki ROTUkoirat on enemmän tai vähemmän sairaita." kirjoitti joku viisas. Faktahan on että kaikki ovat enemmän tai vähemmän sairaita kunnes toisin todistetaan. Ero rotukoirien ja sekarotuisten välillä on se, että sekarotuisten omistajat eivät vaivaudu tutkituttamaan koiriaan toisin kuin rotukoirien, eli fakta puuttuu. Tutkimukset maksavat ja tulos ei aina ole miellyttävä. Sekarotuinen on helppo myös lopettaa ja rekisteröinnin puuttuessa kukaan ei perään kysele miksi kuoli. Luotan rotukoirien linjojen jäljitettävyyteen ja sitä kautta terveyden ennustettavuuteen, yhtään sekarotuisia väheksymättä.

Vierailija kirjoitti:

Samassa pentueesskin on eroja sisarusten luonteitten välillä, joten luonteet ovat varmaan suurelta osin suvuttain kulkevia ja yksilöllisiä. 

Eikö villakoiraväki ole huolissaan geenipoolien kaventumisesta, mikä tulee väriryhmien välisistä risteytyskielloista? 

Jotkut on. Oma villakoirani on kasvattajalta, joka viittaa kintaalla noille Kennelliiton höyhötyksille ja kasvattaa koiria ihan vaan kotikoiriksi. On risteyttänyt eri värejä juuri geenipoolin laajentamiseksi. Varmaan hc näyttelyvillakoirapiireissä tuomittavaa, mutta itse olen iloinen, että edes joku yrittää ajatella ulkonäköä pidemmälle kasvattaessa koiria.

Kaikki nämä jalostetut koirarodut ovat sairaita, jokainen tavallaan

Se, että kaikissa roduissa on sairauksia, enemmän tai vähemmän rodusta riippuen, ei tarkoita sitä etteikö sairauksia pitäisi yrittää jalostuksella vähentää. Maailmalla on jouduttu jo kieltää joittenkin rotujen kasvattaminen ja suunta on yhä enemmän tämä Suomessakin. En sano että esimerkiksi villakoira olisi niin sairas ja kieltouhan alla, ei minun tietääkseni ollenkaan niin, mutta sairauksia siinäkin rodussa riittää, ja niiden vähentämiseen kasvattajien olisi syytä yhä laajemmin kiinnittää huomiota.  Polvet, silmät ja luusto kannattaisi testata jalostukseen aiotuilta koirilta ja myös koiran luonteen suhteen olisi syytä olla terveen kriittinen, erityisesti kun tiedetään että mm, juuri pelot periytyvät voimakkaasti geneettisesti.

Minulla on harmaa, 13-vuotias vanha herra. Hän ei ole koskaan haukkunut. Nyt vanhempana alkanut murahdella, kun yllättäen kuulee jotain, vaikka aika paljon on kuulo mennyt.

Hän on kovin ihana, ihmisystävällinen, eikä yhtään agressiivinen. Parondiitti on ja tuo kuulo mennyt, mutta muutoin terve poika.

Oma villis ollut nyt 5,5 vuotta ja on maailman rakkain (tietysti). Luonne ihana, helppo ja oppii älyttömän nopeasti! Vaatii aktivointia, eli siis kyllä tylsistyy jos ei touhua koiran kanssa. Hiukan arkuutta (mutta tän voi kyllä laittaa omistajan piikkiin, kun korona-aikana ottanut), mutta tottuu nopeasti ja sopeutuva. Alkuun oli eroahdistusta ja sen kanssa tehtiin paljon töitä, mut nykyään ei ongelmaa. Terveydessä ei muita moitteita, mut hieman herkkävatsainen, eli ei kestä juustoja tms. Mutta kun koiralle tarkoitettuja eväitä syöttää, niin kaikki ok! Meillä ei mikään urheilullisin, eli noin tunnin rento kävelylenkki riittää tälle kääpiölle. Haaveilin koiraa ottaessa, et pääsisin canicrossia harrastamaan, mut tän luonne ei ole kovin menokas. Tosin villikset muuten kyllä aktiivisia ja haluaa osallistua kaikkeen! Leimautuu tosi kovasti omistajaan. Suosittelen monipuolista rotua, kunhan vanhemmat on terveystutkittuja ja olet valmis turkin huoltoon! :)

Mun harmaa kääpiövillis eli 16 vuotiaaksi ja viimeistä vuotta lukuunottamatta oli täysin terve, el.lääkärillä ei tarvinnut käy kuin rokotukset ottamassa. Kiltti, kuuliainen ja melko hiljainen, sopi hyvin kerrostaloon.