Miksi leipomukset epäonnistuu aina kun pitäis onnistua?

Et ole ainoa jolle näin käy,mulle käynyt monta kertaa ja kyllä veetuttaa.

Sinä et ainakaan lannistu ja jää nurkkaan ikemään . Vaan yrität uudestaan -  hyvä sinä.

Jatkossa ei vaan tekis yhtään mieli lupautua tekemään mitään kun tästä saa vaan stressin ja sit lopuksi vielä jonku vainoharhasen pelon että saakohan joku ruokamyrkytyksen.

Elämässä on outo dynamiikka.

Miksi osallistutte noihin ja stressaatte? Ikinä en ole leiponut kouluun mitään, en osallistunut myyjäisiin tai mihinkään muuhunkaan. Ei kiinnosta. Jos kyselisivät perään, pyytäisin rahasumman, jonka voin maksaa. Ikinä eivät ole kyselleet. Toisin sanoen, yrittäkää ymmärtää, että tuo kaikki on vapaaehtoista.

Huono vaan oot.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osallistutte noihin ja stressaatte? Ikinä en ole leiponut kouluun mitään, en osallistunut myyjäisiin tai mihinkään muuhunkaan. Ei kiinnosta. Jos kyselisivät perään, pyytäisin rahasumman, jonka voin maksaa. Ikinä eivät ole kyselleet. Toisin sanoen, yrittäkää ymmärtää, että tuo kaikki on vapaaehtoista.

No valitettavasti jonkun on vaan oltava aktiivinen yhteisen (lapsien) hyvän vuoksi. Jos kaikki olis samalla asenteella, jäis lapsilta monet retket ja kokemukset kokematta, valitettavasti.

Minä olen sitä hasardia sorttia, joka päättää tehdä juhliin jotain ensimmäistä kertaa :D

Tänään oli lapsen synttärit, joille tein niin paljon tarjottavia, että meni koko viikko siinä. Vaikeatöisempiä oli varmaankin suklaakuorrutetut keksit ja muut makeiset ja itse tehdyt vaahtokarkit. Sitten piti vielä tehdä karkinmakuinen kakkupohja, johon paria eri makuista voikreemiä täytteeksi ja osaan kuorrutukseksi. Kuorrutuksesta tuli niin ruma, että piti peittää sokerimassalla :D Ja kun teema oli muumit, tein vielä mustan silinterihatun niille rumannäköisille valkoisille möhkäleille. Loppuihin tein koristeeksi color swirl-pursottimella sellaista kolmiväristä pursotusseosta niin, että eri värit oli eri makuisia (mansikka, karkki ja suolakaramelli).

Kakkuun värjäsin ja maustoin vispikermaa ja pursotin "kukkia" pitkin reunoja. Eihän ne kukilta näyttäneet kaikki, mutta edes osa muistutti kukkia. Ihan nätti kakku, vaikka olen surkea pursottaja ja ihan sama mikä tylla, kaikista tulee samanlaista jälkeä :D Paitsi siitä pyöreästä aukosta.

Voikreemin kanssa olen myös aika surkea. Edellisen kerran kun tein pari vuotta sitten voikreemiä, en vatkannut voita tarpeeksi ja koko (confetti-)kakku maistui pelkälle voille. Kuin olisi kilon voita syönyt sokerilla höystettynä kun strösselitkin sulivat niin kakussa kuin täytteessäkin... Nyt sentään otin sen voin huoneenlämpöön ajoissa ja lopputulos oli oikeasti kuohkea ja maukas, vaikka makutomusokereita, muita aromeja ja väriaineita käyttämällä voisi mennä toooodella pahasti vikaan. Niin kuin muuten menikin pyöreän kakkupohjan osalta, kun yritin tehdä vadelmanmakuista ja lopputulos oli niin kamala, että heitin vaivihkaa roskiin ja tein uuden pohjan... Jonka leikkasin niin pahasti vinoon, että piti tehdä yksi lisää.

Sokerimassaakaan en ole koskaan kuorrutteeksi käyttänyt. Viime vuonna tein aivan liian paksun yksisarviskoristeen kakkuun, mutta se siitä. Nyt meni paremmin ja kehuja tuli vierailta.

Ei sitä opi kuin harjoittelemalla ja harjoitusmateriaalina minä näitä 2-vuotiaan synttäreitä pidänkin tulevia kaverisynttäreitä varten. Mietin vain sitä, kun näihinkin tarjottaviin meni koko viikko ja sain lopulta viime tingassa pursotuksia väsätessä hermoromahduksen, että saattaa olla, että jatkossa vähennän määrää ja yritän parantaa laatua. Lapset ei onneksi välitä vaikka kakku olisi vino ja pursotukset persiillään. Itse perfektionistina välitän.

Liika yrittäminen pilaa usein monia asioita.

Multa sujuu moni asia ihan ulkomuistista, mutta annas olla kun etsin varmuuden vuoksi jonkun ohjeen tai reseptin niin samantien sitä siirtyy johonkin omituiseen "teenpä nyt täsmälleen oikein, että onnistuu" -tilaan. Siinä sitten leipoessa saattaa esimerkiksi kuitenkin mitata jauhot väärin. Tai villasukkaa kutoessa alkaa miettimään, että pitikö se nyt kuitenkin se silmukka poimia toisesta suunnasta yms. ja taas tarkastamaan ohjeesta.

Sama ilmiö vaikutti myös kokeissa ja tenteissä. Mitä rennommin ne otti, sen parempi tulos. Tai urheilukilpailuissa kaikenlainen väkisin päkistely johti huonoon tulokseen.

En nyt sano, että muilla olisi näin.

Vierailija kirjoitti:

Liika yrittäminen pilaa usein monia asioita.

Multa sujuu moni asia ihan ulkomuistista, mutta annas olla kun etsin varmuuden vuoksi jonkun ohjeen tai reseptin niin samantien sitä siirtyy johonkin omituiseen "teenpä nyt täsmälleen oikein, että onnistuu" -tilaan. Siinä sitten leipoessa saattaa esimerkiksi kuitenkin mitata jauhot väärin. Tai villasukkaa kutoessa alkaa miettimään, että pitikö se nyt kuitenkin se silmukka poimia toisesta suunnasta yms. ja taas tarkastamaan ohjeesta.

Sama ilmiö vaikutti myös kokeissa ja tenteissä. Mitä rennommin ne otti, sen parempi tulos. Tai urheilukilpailuissa kaikenlainen väkisin päkistely johti huonoon tulokseen.

En nyt sano, että muilla olisi näin.

Tää on kyllä varmaan totta