Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Kyllähän ne lapset pilaavat elämän n. 10 vuodeksi kukin. Ei siinä auta kuin kestää ja toivoa, että lopussa kiitos seisoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta on helpompi kuin yksi.
Niin on ja koettu on! Yksi lapsi on koko ajan ns huomion kipeä mutta jos on sisarus, niin helpottaa kummasti. He jopa leikkivät keskenään ja riitelevät. Kuitenkin heistä on seuraa toisilleen ja äiti voi aina hetkeksi keskittyä vaikka ruuanlaittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin 2 tai useampi lasta kuin yķsi. Kannattaa ajatella jo useamman vuosikymmenen päähän - eikä pelkästään tätä hetkeä - kun vanhenet ja sinua ei enää ole. Sisaruksilla on sentään joku tukea toisistaan vanhempien hoidossa, hautajaisjärjestelyissä ym. mitä nyt vastaan vuosien vieriessä väistämättä tulee.
Ei missään nimessä kannata hankkia lisää lapsia sen vuoksi, että toiselle lapselle olisi seuraa. Tällöin vaarannetaan parisuhde. Todella monet vanhempi eroaa kun paineet ovat vain liian kovat.
Ei kannata verrata johonkin lastenhoitoaikaan 90-luvulla. Eletään eri aikoja.
Kyllä nimenomaan toiselle lapselle seuraksi sisarus. Kyllä se yksikin lapsi rikkoo parisuh
Siinä vaiheessa kun vanhemmat kuolevat,ihmisellä voi olla puoliso tukemassa vaikkei sisaruksia olisikaan.
Kaksi lasta on helpompi kuin yksi. Heillä on tukea ja seuraa toisistaan, vaikka joskus nahistelevat.
Yksilapsiset vanhemmat eniten kuormittuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on seuraa toisistaan ja kun lapset ovat pienellä ikäerolla, voi toinen vanhemmista olla kotona pitkän rupeaman yhteen kyytiin.
Täällä on muutama ehdottanut, että kannattaa 'vaihtaa etätyöhön'. Onko monellakin alalla mahdollista vaan 'vaihtaa etätöihin'? Esimerkiksi jos olet koulutukseltani vaikka kätilö ja työskentelet synnytyssalissa niin mitenhän vaan vaihdetaan etänä tehtävään työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne lapset pilaavat elämän n. 10 vuodeksi kukin. Ei siinä auta kuin kestää ja toivoa, että lopussa kiitos seisoo.
Aatteletko todella noin?
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloittajan kysymys mutta pisti silmään neuvo että toinen vie ja toinen hakee lapsen hoidosta.
Mutta jos kummallakin, isällä ja äidillä, on yhtä pitkät päivät ja työmatka niin miten sen lapsen hoitopäivä lyhenee?
Liukuman avulla. Toinen menee töihin yhdeksäksi ja vie lapsen ja toinen pääsee jo neljältä ja hakee lapsen. Täten lyhenee jo tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, lapsiperhe-elämä on välillä pelkkää selviytymistä ja sitä, että ikävöi ison osan päivästä lapsia. Moni vanhempi ei puhu avoimesti aidoista tunteistaan, jolloin voi syntyä mielikuva, että kaikilla muilla olisi paremmin jaksamista ja jotenkin ihmeellisesti vain paljon parempi elämä.
Jotain kuitenkin tapahtuu päässä pikkuhiljaa, jos ei menetä toivoaan ja tekee parhaansa huomioidakseen elämän hyvät pienet hetket, vaikka se tuntuisi välillä teennäiseltä ja siltä, mitä järkeä tästä pikkujutusta nyt on nauttia, kun kohta on taas edessä kauhea stressi ja kiirehtiminen, vaativa arki.
Vähän outo mutta mielestäni paras vertailukohta löytyy metsästäjä-keräilijöiden arvoasteikosta. Arvostetuimmat metsästäjät eivät suinkaan ole nuoret parikymppiset vaan 50 vuotta täyttäneet. Se johtuu siitä, että heille on kehittynyt kokemuksen ansiosta kristallinkirkas näkemys siitä, mikä on missäkin tilanteessa kannattavin peliliike.
Vastaavaa myönteistä kehitystä tapahtuu lapsiperhe-elämässä, tosin vain jos ei ylikuormita aivojaan äärimmäisellä suorittamiselle ja pala loppuun (tästäkin minulla on kokemusta, se on kauheaa ja pahentaa asioita). Tämä myönteinen kehitys on sitä, että pystyy yhä paremmin nauttimaan elämästä kaaoksesta huolimatta. Tulee varmuutta siitä, että pystyy kyllä hoitamaan. Lapset saavat raivareita turhasta, lähdöt ovat aina kauheita, auto hajoaa, tiskikone hajoaa ja harrastuskuljetukset tekevät hulluksi Mutta tästä kaikesta selviää, kun on ennenkin selvitty, ja mielessä on kokemuksen ansiosta selkeänä, mitä nyt kannattaa tehdä.
Sanon tämän neljän lapsen äitinä. Muutaman vuoden pyöritin elämää ainoana aikuisena (tosin lapset olivat muutaman päivän kuussa isänsä luona). Kun elämä menee aivan liian kaoottiseksi ja kuormittavaksi, kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Tärkeintä on säilyttää oma hyvinvointi sillä tasolla, että pystyy oppimaan ja aivoilla on varaa luoda uusia yhteyksiä (eli edistää sitä kehitystä, jota äsken kuvasin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloittajan kysymys mutta pisti silmään neuvo että toinen vie ja toinen hakee lapsen hoidosta.
Mutta jos kummallakin, isällä ja äidillä, on yhtä pitkät päivät ja työmatka niin miten sen lapsen hoitopäivä lyhenee?
Liukuman avulla. Toinen menee töihin yhdeksäksi ja vie lapsen ja toinen pääsee jo neljältä ja hakee lapsen. Täten lyhenee jo tunnilla.
Ei joka paikassa ole liukumaa. Jos on vaikka jossakin pienemmissä kivijalkaliikkeessä tai erikoisliikkeissä töissä 9-17, silloin on eikä auta mennä vaikka 8-16 kun pulju ei ole vielä auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä on se syy miksi en itse lapsia tee. Aivan hullua tehdä lapsi toisten kasvatettavaksi ja laitostumaan. En näe siinä mitään järkeä.
Ei se ole pakollista. Lapsen voi hoitaa kotona ja jopa pitää kotikoulussa. Harvinaista se on, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ainuttakaan lasta ja pitää tästä lähteä aamupaskalle kohta
No, tuskin olisit saanutkaan lapsia. Sulla näyttää tulevan yläpäästä sitä p....a!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on että kun lapsi/lapset ovat pieniä niin ei siinä paljon jää aikaa omille harrastuksille. Aika menee arjen pyörittämiseen.
Itse olin yksinhuoltaja, yksi lapsi,työmatkat oli suuntaansa tunti ja kyllä sitä oli aika väsynyt päivän päätteeksi ja odotti innolla viikonloppua.
Lapsi oli vähintään sen kahdeksan tuntia päiväkodissa ja ei se ollut ollenkaan huono asia. Lapsilla oli kavereita siellä ja ulkoilivat ja leikkivät ja oppivat sosiaalisia taitoja.
Jos ajattelet tehdä tehdä toisen lapsen, niin siinä sivussa ensimmäinen kasvaa ja on jo kuusi vuotias jos olet kolme vuotta kotona.
Siinä on kivaa aikaa ottaa vähän "rennommin" ja viettää aikaa omien lastensa kanssa. Luulen että se on palkitsevaa.
Kun lapset ovat pieniä, se on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama ehdottanut, että kannattaa 'vaihtaa etätyöhön'. Onko monellakin alalla mahdollista vaan 'vaihtaa etätöihin'? Esimerkiksi jos olet koulutukseltani vaikka kätilö ja työskentelet synnytyssalissa niin mitenhän vaan vaihdetaan etänä tehtävään työhön?
Ja etenkin kun moni yritys on nyt alkanut tiukentaa etätyöskentelyn mahdollisuuksia ja monessa paikassa toimistolla on käytävä ainakin pari kertaa viikossa.
Kannattaako niitä lapsia hankkia ellei ole voimavaroja?
Ihmiskunta heikkenee, ennen selvittiin noin tuhat kertaa rankemmissa tilanteissa.
Musta apeella on homma hyvin hanskassa.
Tekevät paljon etukäteen helpottaakseen työviikolla. Hienoa.
En tiedä mitä järkeä olisi hommata lisää lapsia.
Äityisloma kun loppuu niin joutuukin sitten kahta viemään. Ehkäpä eri puolille kaupunkia.
Mitä vois miettiä on toista autoa, muuttaa lähemmä työpaikkaa, tarkastaa työajat toinen vie ja toinen hakee.
Itse tein vuorotöitä, mieheni päivätöitä kun lapsemme olivat pieniä. Kolme lasta.
Paljon käytimme eineksiä ruuanlaitossa, mikä oli ihan ok vielä 90 luvulla. Tänäpäivänä on huono vanhempi jos ei tee kaikkea alusta, melkeenpä sitä teurastustakin.
Kaksi lasta leikkivät yhdessä ja jättävät aikuiset rauhaan. Kaksi lasta on monin tavoin helpompaa kuin yksi.
Alue: Aihe vapaa
Meillä 4 lasta, mies vie, minä haen, molemmat tekee 8h työpäivää ja lapset haetaan silti klo 16 pk:sta. Lapset harrastaa ma ja ti jolloin muiden lasten kanssa käydään kirjastossa tai leikkipuistossa ja toinen vanhempi saa omaa aikaa sen 2h mitä tuo reissu vie. Ke minä harrastan ja mies katsoo lasten kanssa leffaa. To mies harrastaa ja minä käyn omien ja naapurin yh-äidin lasten kanssa urheilupuistossa ja pe-su perheaikaa, milloin retkeillään mm luonnonpuistoissa, museoissa ym. Kaupasta ruoan kotiinkuljetus, siivooja käy kerran kuussa (lopun aikaa robotti-imuri) ja ruoka on tasoa lämmitä pakasteet: kalakeitto-makaronilaatikko-kasvissosekeitto-pinaattilettupelti ym. Vapaa-aikaa lasten kanssa on 4h joka ilta, lapset menee nukkumaan klo 20 (isommilla on lupa lukea sängyssä klo 21 asti) joten parisuhdeaikaa on joka ilta tunti-puolitoista, ja päivä alkaa klo 5:30.
Lapset töihin, 3v osaa mm. laittaa astiansa koneeseen, pyyhkiä pöydän ja vaatteet kaappiin. Alku vaatii kärsivällisyyttä mutta palkitsee.