Lue keskustelun säännöt.
Uusi unelmien työ, joka sisältää järkyttävää sisältöä
24.11.2022 |
Juuri näin, olen alanvaihtaja ja suunnannut unelmien alalle. Kuitenkaan en lähestulkoonkaan tajunnut, miten rankka ja vaativa tämä ala oikeasti on. Tänään jouduin ensimmäistä kertaa tekemisiin sellaisten asiakirjojen kanssa, jossa jouduin käsittelemään henkensä menettäneiden ihmisten kuvia. En ollut osannut tähän varautua. Jotenkin kuvien arkisuus ja todellisuus oli yhtäkkiä kesken työpäivän vain minulle liikaa. Aloin kyseenalaistaa kokonaan kykyni tehdä tätä työtä jatkossa, pystynkö oikeasti olemaan tällä alalla, jos tämä alku on jo tällaista.
Miten te kuoleman kanssa enemmän töitä tekevät ja sitä työssänne kohtaavat, tottuuko siihen ikinä? Menettämättä kokonaan omaa itseään ja herkkyyttään asioille?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla täytyy katsella kuolleiden ihmisten kuvia?
Rikoslaboratorion työntekijät, poliisin tutkijat, lääketieteessä lienee useampiakin ammatteja
Jouduit tänään ensimmäistä kertaa kohtaamaan asian, joten en tekisi johtopäätöksiä vielä ensimmäisen kerran perusteella. Ehkä huolestuttavampaa olisi jos se ei hetkauttaisi ollenkaan. Aika varmasti näyttää miten ala sopii sinulle.
Voin sanoa kokemuksesta, että kuolemaankin tottuu. Ei siis kannata ihan heti luovuttaa vaan katsella hetki rauhassa, alkaako helpottaa. Hyvin todennäköisesti alkaa. Lopulta siitä tulee yhtä arkinen asia kuin mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla täytyy katsella kuolleiden ihmisten kuvia?
Rikoslaboratorion työntekijät, poliisin tutkijat, lääketieteessä lienee useampiakin ammatteja
Läheltä liippaa. Poliisin asiakirjojen kanssa olen tekemisissä läheisesti, eli lakialalla. Kuvat suoraan tapahtumapaikalta. Joudun vielä tähän tottumaan, sekä jatkossa kohtaamalla asian inhimilliset puolet monelta kantilta. Olisi hyvä olla itse se ihminen, joka pystyy rauhoittamaan muita mutta entäs jos itsekin lähes pyörtyy kauhusta.
Joo totta, kohtasin asian tänään vasta ensi kertaa. Se pääsi järkyttämään. En ole enää mikään ihan nuorukainenkaan, joten elämänkokemusta on taustalla ottaa vastaan näitäkin asioita, mutta tämäntyyppisistä ei ole mitään kokemusta. Yritän lohduttautua sillä, että jokainen joskus aloittaa ja käy saman läpi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa kokemuksesta, että kuolemaankin tottuu. Ei siis kannata ihan heti luovuttaa vaan katsella hetki rauhassa, alkaako helpottaa. Hyvin todennäköisesti alkaa. Lopulta siitä tulee yhtä arkinen asia kuin mikä tahansa.
Osaatko sanoa muuttuuko koko oma olemus kylmemmäksi? Haluaisin pitää oman herkkyyteni tietyllä tapaa, vaikka tiedän että sitä kovuutta myös tarvitaan näissä töissä. Ainakin tietynlaista resilienssiä. Ehkä se muu tulee vain kokemuksen kautta, jota ei vaan voi kiirehtiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä susta tulee. Jaksat vaan alun reaktiosi ja huolehdit, ettet pääse kyynistymään matkan varrella. Uskon, että sinulla on annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa kokemuksesta, että kuolemaankin tottuu. Ei siis kannata ihan heti luovuttaa vaan katsella hetki rauhassa, alkaako helpottaa. Hyvin todennäköisesti alkaa. Lopulta siitä tulee yhtä arkinen asia kuin mikä tahansa.
Osaatko sanoa muuttuuko koko oma olemus kylmemmäksi? Haluaisin pitää oman herkkyyteni tietyllä tapaa, vaikka tiedän että sitä kovuutta myös tarvitaan näissä töissä. Ainakin tietynlaista resilienssiä. Ehkä se muu tulee vain kokemuksen kautta, jota ei vaan voi kiirehtiä.
Ap
En ole ainakaan itse muuttunut vähemmän herkäksi, kuolema ei vaan enää järkytä ja siihen suhtautuu tyynesti ja pelottomasti, mikä on minusta pikemminkin hyvä asia. En usko, että ihmisen koko herkkyyttä tällainen asia edes voisi viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele asiasta papin tms. asiantuntijan kanssa ja selvitä oma suhtautumistapasi kuolemaan, niin pääset sinuakin asian kanssa. Uskonnolliset ihmiset suhtautuivat yleensä kuolemaan kunnioittavasti ja ei-kyynisesti.
En ole itse tällaisella alalla, mutta kuuntelin juuri äänkkirjana Richard Shepherdin kirjan Epäluonnolliset syyt, oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat. Ensin vähän kammotti, mutta kirjan edetessä kuuntelin kirjaa mielenkiinnolla ja ymmärsin hänen uteliaisuuttaan kuolleita kohtaan. En yhtään tiedä, mutta ehkä tällainen kirja voisi auttaa myös sinua ns tottumaan kuolemaan/kuolleisiin ja näkemään heidät kiinnostavina kammoamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin vie herkkyyden? Eiköhän se kuoleman luonnollinen hyväksyminen vain lisää ihmisen herkkyyttä ja ymmärrystä elämän hienoudesta ja tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla täytyy katsella kuolleiden ihmisten kuvia?
Oikeusavustajat, syyttäjät, poliisit, tuomarit, tutkivat toimittajat, tutkijat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en mm. näistä syistä jatkanut käräjäoikeudessa, mutta muutoin on juristin hommia riittänyt hienosti. Uskon kuitenkin, että aivan hyvin voit tottua tuohon puoleen työssä ap, jos haluat tottua.
Mun läheinen on toiminut lautamiehenä. On vahva ja herkkä, molempia. Ei kyynistynyt. Mutta joillekin tuo on liikaa ja sieltä voi tulla vastaan mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en mm. näistä syistä jatkanut käräjäoikeudessa, mutta muutoin on juristin hommia riittänyt hienosti. Uskon kuitenkin, että aivan hyvin voit tottua tuohon puoleen työssä ap, jos haluat tottua.
Kiitos vastauksesta! Hienoa kuulla, että tämä asia on ollut muillakin esillä omassa työssä. Nämä vaikuttaa todella paljon siihen, millaisiin töihin haluaa hakeutua jatkossa. Onneksi on sinullakin ollut mahdollisuuksia muuhun, juristin hommissa on onneksi vaihtoehtoja!
Ap
Millä alalla täytyy katsella kuolleiden ihmisten kuvia?