Ärsyttääkö sinua ihmiset, jotka kysyvät aina "mitä maksoi"?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aivan normaalia keskustelua! Sitten voidaan yhdessä harmitella jos jostain on pitänyt maksaa liikaa tai vastaavasti iloita jos on tullut tehtyä hyvä löytö. Miksi monille raha on niin vaikea asia?!

Rahasta puhuminen on mauvais ton. Rahvaanomaista. Se kertoo ihmisestä todella paljon, jos ensimmäinen ajatus mistä tahansa asiasta tai esineestä liittyy rahaan. Jotkut ovat aivan maanisen kiinnostuneita rahasta, ja sitä on liikkeellä niin hyvin varakkaiden kuin ei-niin-varakkaiden henkilöiden keskuudessa. Aidosti köyhän on oltavakin kiinnostunut rahasta, mutta hän harvemmin puhuu asiasta, jota miettii kuitenkin koko ajan selviytymismielessä.

Suurin osa rahasta puhuvista, "paljonko maksoit?"-kyselijöistä on itselleni äärimmäisen vastenmielisiä. Osa heistä on selkeästi sangen matalaälyisiä... Fiksuimmat ei-niin-älykkäät tietävät oman älynsä rajoitteet itsekin, ja sellaisia ihmisiä arvostan, vaikka heidän juttunsa ovatkin sellaisia, että kovin paljoa ei kerralla vain jaksa. Puheenaiheet kun pyörivät vain materian ja sen hinnan ympärillä.

Sellainen ihminen, joka ajattelee rahaa paljon ja näkee kaiken sen kautta, ei ole mielestäni sivistynyt ihminen - vaikka olisi tohtorinpaperit takataskussa. On nimittäin muitakin arvoja kuin materiaaliset arvot. Ne tietävät sen, jotka tietävät. Ne tapaukset, joilla olisi kapasiteettia suurempaankin mutta jotka jämähtävät tavaran ja hintojen maailmaan, ovat kaikkein surullisimmat. Yritän aina heitä kohdatessani saada heidät tuosta alaluokkaisesta (myös keskiluokkaisesta) ajattelumallista pois. Joskus onnistun, ja näen, miten ihminen iloitsee. :-)

Ei ärsytä. Ihan normaalia keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Ihan normaalia keskustelua.

Minulle taas ei ole normaalia keskustelua, vaan junttia. Ei itselle tulisi mieleenkään kysyä heti ensimmäisenä mitä joku maksoi. Voin kehua, että "onpas kaunis mekko, mistä ostit", mutta en todellakaan jatka enää kysymyksellä "mitä maksoi".

Äitini on tuollainen ja on kyllä todella pihi ihminen. Raha, raha, raha. Mikään ei saisi maksaa mitään, pummitaan jopa ilmaiseksi ja kauhistellaan muiden hankintoja ja kysellään hintoja ihan vaan kauhistelun vuoksi.

Isovanhemmat teki tuota, heitä kiinnosti kaikkien asiat ja saattoivat kysellä sisarusten palkkaa. En tiedä, kun en ole ikinä itse kysynyt paljonko saavat palkkaa tai kuinka paljon maksoivat asunnoistaan. Isovanhemmat eivät voineet ymmärtää miten minä en ole toisten asioista noin kiinnostunut tai että en utele toisten asioita kiinnostaa tai ei, raha-asiat ovat yksityisiä ja vaikka olisi kyse vain mekosta niin jos ei ostaja kerro hintaa ei tulisi mieleenkään kysyä ja ei kyllä kiinnostakaan.

Juu, mutta tuota kysyvillä ihmisillä itsellään on usein jotain, mihin käyttävät rahaa paljon enemmän kuin minä. Käännän aina tahallani huomion siihen.

Esim. tutun kanssa, jolla kallis auto (mulla 2000 euron kosla), mutta halvat vaatteet, keskustelu voi mennä näin.

-Mitä maksoi noista farkuista?

-150 euroa

-Huh! En kyllä ikinä maksaisi

-No aika monet farkut voisin ostaa sillä rahalla, mitä sä käytit autoon

Mutta se on yllättävän oleellinen kysymys sellaisessa kalliissa maassa kuin Suomi. Joten ei ärsytä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se on yllättävän oleellinen kysymys sellaisessa kalliissa maassa kuin Suomi. Joten ei ärsytä.

Mutta miksi? Miksi jotain kiinnostaa mitä joku toinen maksaa jostain, vaikka juurikin jostain mekosta!? Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään mitä työkaverini on maksanut jostain mekosta.

On ihan eri puhua vaikka puhelimen hinnasta kun kaveri on ostamassa uutta myös, kuin vaikka uuden taulun hinnasta. Mitä sillä tiedolla kukaan tekee ja mihin keskusteluun se sitten johtaa?

Ihme inttäjiä sellaiset, jotka eivät tyydy johonkin epämääräiseen vastaukseen vaan jatkavat, että oliko yli tonnin, oliko kaksi jne. Yksi sukulainen haluaa aina arvata mitä joku maksoi. Äärettömän rasittavaa.

Toinen versio asiasta on taas sellainen pariskunta, joka kaikkeen keskusteluun vetää mukaan, mitä lounas tai olut maksoi vuonna 2010 Thaimaassa. Oliko se kolme vai neljä rahaa. Ei siis kysele muilta, mutta kaiken oman puheen pointti on jonkin asian hinta.

Ei ärsytä, mutta en vastaa. Tai siis kierrän kysymyksen jotenkin.

Tunnen tuollaisia ihmisiä kyllä. Vähän ihmetyttää, mutta ei ärsytä. Saatan kysyä itsekin, jos kyseessä on sellainen tuote mitä haluan itsekin. Mutta esimerkiksi eräs työkaverini kyselee usein, että miten paljon mulla kuluu kissoihini rahaa kuukaudessa. En mä ole laskenut. Ja tänään juuri hän kysyi paljonko mulla menee bensaan kuukaudessa. En ole sitäkään tarkkaan laskenut. Ja bensan hinta vaihtelee. En tiedä sitten pitääkö hän niin tarkkaa budjetointia kaikista kuluistaan ja kyselee siksi. En mä laskeskele mitä mulla kuluu kaikkeen kuukaudessa. Mulla on muutenkin se tyyli, että ostan kerralla paljon varastoon, esimerkiksi kissanhiekkaa ja niiden ruokia. Saa paremman tarjouksen. Mutta aina mulla ei ole varaa tehdä niin, eli tilanteet vaihtelevat.

Tuo ei ole ns. sivistyneen ja hyvätapaisen ihmisen kysymys. On vulgääriä puhua rahasta. Asioilla on korkeampi arvo. Sama pätee myös, jos joku kerskuu vaikka kuinka paljon joku laukku, tai sohva maksoi. Siitä tietää, että ihminen on rahvasta luokkaa.

Hintojen kyttääminen kaupoissa ja urkkiminen tuttavapiirissä on suomalaisten kansallisurheilua.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastaan että "tarpeeksi". Sisko taas "mee nettiin ja katso sieltä, mitähän mahtaa maksaa".

Ollaan samanlaisia. Mä kanssa tykkään olla salaperäinen. Jos haluan vaikka risteilylle, niin sanon miehelle haluavani elämyksiä syyslaineilla ja sitten mäkätän, jos hän ymmärtää väärin ja vie järvelle soutelemaan.