Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiedän milloin olen työkykyinen?
22.11.2022 |
Olen pahasti uupunut ja sairauslomalla. Mistä tiedän milloin olen työkykyinen? Olenko työkykyinen silloin kun voin kuvitella jaksavani tehdä 7,5 tunnin työpäivän, mutta romahdan sen jälkeen toimintakyvyttömänä lepäämään vai pitäisikö työpäivän jälkeen olla vielä toimintakykyä jäljellä?
Lääkäri tulee varmaan kysymään että koenko mä olevani työkykyinen, mutta kun en enää tiedä mitä työkyky tarkoittaa
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet edelleenkin pahasti uupunut, niin tuskin olet työkykyinen. Kannattaa rohkeasti kertoa tuntemuksistasi lääkärille. Vaikeassa tilanteessa sairausloma voi olla kuukausiakin.
Kävin tänään kaverin kanssa kahvilla ja se veikin voimat loppupäivältä, mutta mietin että olenko passivoittanut vaan itseni että sen takia en enää jaksa. Töissä vedin sata lasissa (tuli sutta ja sekundaa kun pää ei toiminut), mutta nyt kun oon pysähtynyt niin oon todellakin pysähtynyt.
-ap
Olet vetänyt sata lasissa ja uuvuttanut itsesi. Onko sulla siis muu elämä missä kantimissa?
Työ ainakin selvästi on sulle suuri rasite. Haluatko edes takaisin, onko se aina ollut yhtä vastenmielistä? Vai olisko mahdollista ottaa pidempi sairausloma voimien keräämiseen ja suunnan miettimiseen? Sähkön stressaat jo pelkästä ajatuksesta.
Fyysisessä liikakuormituksessa voi iskeä ylikunto josta ei niin vain palaudukaan hetkessä, ja pienikin rasite voi saada sen palautumisen stoppaamaan, joskus e tarvitsee päiviä, toisaalta kuukausia tai viikkoja, jopa vuosia. Kunpa henkisestä puolesta ajateltaisiin samalla tavalla.
Viisaita sanoja, juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet edelleenkin pahasti uupunut, niin tuskin olet työkykyinen. Kannattaa rohkeasti kertoa tuntemuksistasi lääkärille. Vaikeassa tilanteessa sairausloma voi olla kuukausiakin.
Kävin tänään kaverin kanssa kahvilla ja se veikin voimat loppupäivältä, mutta mietin että olenko passivoittanut vaan itseni että sen takia en enää jaksa. Töissä vedin sata lasissa (tuli sutta ja sekundaa kun pää ei toiminut), mutta nyt kun oon pysähtynyt niin oon todellakin pysähtynyt.
-ap
Tuo on itse asiassa todella tavallista, että ylikuormittuneessa tilassa ihminen vaikuttaa näennäisesti olevan töissä toimintakykyinen, mutta sitten kun jää sairauslomalle, niin uupumus ja väsymys vaikuttavat pahenevan. Kyse on kuitenkin siitä, että elimistö on ollut kovilla ja toimintakyky onkin perustunut elimistön piiskaamiseen stressihormonien avulla. Kun tilanne rauhoittuu eikä tarvitse pinnistellä, väsymyksen ja uupumuksen koko syvyys paljastuu. Se on oikeastaan hyvä asia, koska silloin tietää, että sairausloma on tarpeen ja on pakko pysähtyä ja ottaa aikaa paranemiselle ja tehdä tarvittavia muutoksia, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Kannattaa ajatella niin, että olisi voinut käydä vieläkin pahemmin, jos olisi jatkanut ruuvin kiristämistä töissä. Ota siis ihmeessä itsellesi aikaa ja parane rauhassa.
Kiitos! Rupesi itkettämään. On tää väsyminen kyllä raskasta. Mutta kyllä tämä varmaan tästä ajan kanssa iloksi muuttuu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet edelleenkin pahasti uupunut, niin tuskin olet työkykyinen. Kannattaa rohkeasti kertoa tuntemuksistasi lääkärille. Vaikeassa tilanteessa sairausloma voi olla kuukausiakin.
Kävin tänään kaverin kanssa kahvilla ja se veikin voimat loppupäivältä, mutta mietin että olenko passivoittanut vaan itseni että sen takia en enää jaksa. Töissä vedin sata lasissa (tuli sutta ja sekundaa kun pää ei toiminut), mutta nyt kun oon pysähtynyt niin oon todellakin pysähtynyt.
-ap
Tuo on itse asiassa todella tavallista, että ylikuormittuneessa tilassa ihminen vaikuttaa näennäisesti olevan töissä toimintakykyinen, mutta sitten kun jää sairauslomalle, niin uupumus ja väsymys vaikuttavat pahenevan. Kyse on kuitenkin siitä, että elimistö on ollut kovilla ja toimintakyky onkin perustunut elimistön piiskaamiseen stressihormonien avulla. Kun tilanne rauhoittuu eikä tarvitse pinnistellä, väsymyksen ja uupumuksen koko syvyys paljastuu. Se on oikeastaan hyvä asia, koska silloin tietää, että sairausloma on tarpeen ja on pakko pysähtyä ja ottaa aikaa paranemiselle ja tehdä tarvittavia muutoksia, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Kannattaa ajatella niin, että olisi voinut käydä vieläkin pahemmin, jos olisi jatkanut ruuvin kiristämistä töissä. Ota siis ihmeessä itsellesi aikaa ja parane rauhassa.
Kiitos! Rupesi itkettämään. On tää väsyminen kyllä raskasta. Mutta kyllä tämä varmaan tästä ajan kanssa iloksi muuttuu.
-ap
Kyllä se siitä ajan kanssa. Itse olen ollut uupunut useamman kerran ja selvinnyt.. Ota tämä opiksi ja kuuntele kroppaasi ja tee hyviä päätöksiä itsesi puolesta. Kaikkea hyvää!
On aika tavallista "romahtaa" työpäivän jälkeen. Työkyky loppuu, kun romahtaa työpäivän aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs työpaikan vaihto?
On jo suunnitelmissa ja toimetkin sen suhteen aloitettu :)
-ap
Kannattaa aloittaa osa-aikatyöllä mikäli siihen on mahdollisuus. Olen ollut samassa tilanteessa ja lepääminen vei vuosia. Samaan aikaan kävin terapiassa. Kun menin töihin en ollut ollenkaan varma jaksanko mutta tein työtä osa-aikaisesti kunnes päätin yrittää kokoaikaista työtä. Sen neuvon annan että kannattaa miettiä miten voit tehdä työsi eri tavalla jottet enää palaa vanhaan ja polta itseäsi uudelleen loppuun. Omalla kohdalla vahdin itseäni koko ajan, siitä 100 lasissa työskentelystä oli päästävä eroon ja opeteltava rauhallisempi tahti.
Olet vetänyt sata lasissa ja uuvuttanut itsesi. Onko sulla siis muu elämä missä kantimissa?
Työ ainakin selvästi on sulle suuri rasite. Haluatko edes takaisin, onko se aina ollut yhtä vastenmielistä? Vai olisko mahdollista ottaa pidempi sairausloma voimien keräämiseen ja suunnan miettimiseen? Sähkön stressaat jo pelkästä ajatuksesta.
Fyysisessä liikakuormituksessa voi iskeä ylikunto josta ei niin vain palaudukaan hetkessä, ja pienikin rasite voi saada sen palautumisen stoppaamaan, joskus e tarvitsee päiviä, toisaalta kuukausia tai viikkoja, jopa vuosia. Kunpa henkisestä puolesta ajateltaisiin samalla tavalla.