Ongelmissa, kun pojat eivät tottele ja oma volyymi nousee...

Itselleni tulis kyllä aika kamala olo tommoisesta kohtelusta. Saavatko lapset siitä muka jonkun turvallisuuden tunteen?



Mutta tietysti, jos ei mitään muita keinoja enää ole niin sitten...

Huh huh -2-!!!



Kyllä tuolle jotain täytyy tehdä, koska helvetti rapeää viimeistään kun pojat kasvavat vähän isommiksi, eikä enää voi kontrolloida menemisiä. Ei ole lapsille turvallista. Ota yhteys neuvolaan ja pyydä psykologin tms. juttusille. Toisaalta mieskaverikin voisi olla hyvä - vapaaehtoinen mies siis, joka ottaa yh-äitien poikia joskus " miesten" juttuihin ja antaa miesmallia.



Kokeilehan vielä kiinnipitoa, ja ole tiukempi rajoissa niin, ettet komentele yli 3:a kertaa vaan toteutat uhkaukset. Äläkä ainakaan anna koskaan periksi silloin jos alkavat huutamalla vaatimaan haluamaansa. Tee selväksi ettei ainakaan huutamalla saa yhtään mitään.



Ja vie ihmessä lapset hoitoon päiväkotiin tai jonnekin, ennen kuin on liian myöhäistä. Kohtahan vanhimman pitäis mennä kouluun, miten tuolla käytöksellä siellä pärjää?? Lapset niin isoja, että kaipaavat tekemistä.

Kun pojat kuulostavat erittäin vilkkailta ja fyysisiltä tapauksilta, pitää rangaistustenkin olla selkeitä ja napakoita. Ja muista se, että riehumisellaan pojat osoittavat sinulle, että nimenomaan HALUAVAT rajoja! He kokeilevat, miten pitkälle äidin kanssa voi mennä. Lyöminen ja paikkojen rikkominen yms. täytyy laittaa heti nollatoleranssiin. Itse ei tosiaan kannata lähteä huutamiseen ja lyömiseen mukaan. Olet vain tiukka ja vakaa.



Kannattaa myös opetella rauhallisia leikkejä ja rauhoittumista ylipäätään. Vaikka lapset onkin vilkkaita luonteeltaan, heidän pitää myös oppia olemaan hiljaa. Voitte esim. mennä ulos tutkimaan luontoa, käännellä kantoja ja etsiä vaikka hassun näköisiä oksia tai kesällä ötököitä puskista ja miettiä mitä ne ovat, sen sijaan, että menisitte leikkipuistoon remuamaan. Ei tarvitse kummoista metsää, ihan pieni pusikkokin voi olla lapselle todella jännittävä paikka! Sisällä hyvä rauhoittumisleikki on esim. selän silittely ja hierominen. Sinä voit tehdä niitä pojille, mutta pojat osaavat jo pian myös silitellä toisiaan. Tästä meillä tykätään TOSI paljon. Siinä voi samalla jutella mukavia.



Et sinä miestä tarvitse kurinpitäjäksi, voit ihan hyvin olla sekä pehmoäiti että tiukkis samaan aikaan. Pojat eivät sinua liian kovasta kurista myöhemmin syytä, se on ihan varma.

Olet tavallaan liian tuttu ja turvallinen, kun olette yötä päivää yhdessä. Vanhemman pojan kanssa tiukemmat otteet, muuten olet kohta pulassa hänen kanssaan!

En keksi mitään mullistavaa ratkaisua, muuta kuin että yritä kestää.

Sanot kerran ja sen jälkeen jos ei tehonnut ilmoitat jäähystä. Jos ei vieläkään tehoa jäähytät vaikka istuttamalla vieressä sohvalla tai sylissä. Turha siinä on huutaa. Ja jokainen juttu, joka rikkoo rajat (lyöminen tms.) tietää heti lyhyen jäähyn ja keskustelun anteeksipyyntöineen. Jokaisesta tahallaan rikotusta tavarasta lähtee yksi lelu vaikka ylähyllylle. Sen saa sitten vaikka 3 päivän päästä takaisin.



Yllämainitut asiat varmasti harmittavat lapsia ja niitä vastaan kapinoidaan aluksi, mutta tuleepahan rajat selkeiksi, etkä tee mitään väärää lapsille. Rajat pitää ensin kertoa sanoin ja jos ei puheena mene perille täytyy ne opetella.

Miten tuo voi jonkun mielestä kuulostaa normaalilta? Äidiltähän puuttuu selkeästi auktoriteetti lastensa kanssa. Minä aina kauhulla katselen hänenkaltaisiaan äitejä uimahalleissa ja kaupoissa. Miten joku päästää tilanteen tuohon pisteeseen, että ei saa lastaan tottelemaan ja lapsi nauraa äidille?



Niin tähänhän se on menossa kun ei saa enää lapseen koskea. AP koki huonoa omaatuntoa kun käsivarresta lapsen kiikuttaa jäähylle..siis anteksi mitä? Miten ajattelit homman sitten hoitaa jos poika ei sinne suostu menemään, tottakai se pitää sinne raahata, vaikka jaloista.

En minäkään suosi tukistelua, enkä selkäsaunoja, mutta jos lapseni esimerkiksi toistuvasti lyö sisaruksiaan tai minua, niin kyllä minä luunapin annan, että tietää miltä tuntuu kun toisia lyö. Mutta koska olen alusta asti ollut " tiukka" äiti, niin ei lapseni edes käyttäydy noin. En voisi kuvitellakkaan että hyppisivät silmilleni. Meillä määrää vanhemmat ja lapset tottelee!



Tuli mieleeni, että mitä jos kokeilisitte nurkkaa. Eli unohtaisitte sen jäähyhuoneen jos siellä kerta on kaikkia virikkeitä, niin eihän se miltään rangaistukselta tunnu sinne joutua. Jos et keksi mitään huonetta, missä ei olisi pojille virikkeitä, niin entäpä nurkka? Itse jouduin pienenä usein nurkkaan (olin aika villi lapsi) ja se oli kyllä tehokasta. Siellä piti seistä joku tietty aika, tai niin kauan kun tuli pyytämään anteeksi sitä mitä oli tehnyt. se oli mulle ainakin tehokas juttu, kun siellä nurkassa oli niin tylsää, et oli pakko alkaa käyttäytymään kunnolla.

Ja sillon kun ootte jossain ulkona ym. niin mun mielestä varoitat kerran ja jos tekee pahuuksiaan vielä toistamiseen, niin eiku sisälle ja esim sinne nurkkaa. Tärkeintä on, että oppii sun sanan olevan laki. Niin kauan, kun teet katteettomia uhkauksia tai vaan hyssyttelet ja annat periksi, lapsesi pitävät sinua pilkkanaan.

Tsemppiä.

Tulee paha mieli, koska ei ole toista vanhempaa turvana.



ap

Esikoinen oli aivan mahdoton 4-5-vuotiaana. Mikään rangaistus ei tehonnut. Jäähylle ei voinut laittaa, koska sitten hän alkoi hajottamaan tavaroita ja tuli oven karmeista läpi. Ainoa tehokas oli holding: eli syliin tosi, tosi tiukasti. Pojat ovat " fyysisiä" , niin heidän kanssaan pitää pelata heidän säännöillä - tämän on isä opettanut miesten maailmasta. Tarpeen vaatiessa istuin tunnin kontillani hänen päällään, ettei hän päässyt lyömään.

Lisäksi on hyvä muistaa, että toiset lapset ovat vielä fyysisempiä kuin toiset, eli puhe ei tehoa niin hyvin kuin kosketus: älä sano, että " tule pois" , vaan HAE pois. Kosketa samalla kun puhut.



Toinen asia, minkä isä käski minua lopettamaan, oli tiukasti silmiin katsominen. Minä katsoin lasta tiukasti silmiin ja käskin lopettamaan. Isä sanoi, että minä vain haastan pojan. Tämä oli taas niitä miesten maailman juttuja... yksi miespuolinen kaverini vahvisti minulle tämän.



Meillä se esikoinen kanssa huusi ja huusi. Se loppui sitten, kun vaihdoin tekniikkaa ja lopetin välittämisen. Muistan, kuinka tapasin tutun pihalla ja jäin juttelemaan. Poika halusi kotiin ja alkoi huutaa. Sanoin pojalle, että menemme kotiin 20 min jälkeen. Ja poika huusi ja huusi. Menimme puistoon istumaan ja sanoin, että menemme puistoon 20 min jälkeen ja laskeminen alkaa siitä, kun suljet suusi.

Siinä sitten istuimme, en katsonut silmiin enkä reagoinut mihinkään. Jos hän yritti satuttaa tai hajottaa jotain, otin tiukkaan holdingiin. Mitä tahansa muuta hän sai tehdä, enkä siihen reagoinut.

Ensimmäisen päivän aikana hän sai kolme tämmöistä kohtausta. Siihen ne sitten loppuivat suurimmaksi osaksi. Tämä oli siis merkittävin asia, minkä keksin: en reagoi.



Poika on nyt 6 v ja oikein, oikein hyväkäytöksinen. Hän inhoaa yli kaiken sitä, että otan syliin tiukasti. Pelkkä uhkaus siitä riittää.



Toivottavasti sait tästä jotain lisäideoita, mitä voit tehdä toisin. Idea on nimenomaan siinä, että jos vanhat keinot eivät riitä, pitää keksiä uusia. Kestämistä!

Luin nelosen viestin ja haluan kommentoida myös sitä, että turhaan epäröit tuota fyysistä otetta. Meillä on toiminut juuri se nurkka parhaiten rangaistuskeinona. Eli jos lapsi satuttaa tai hajottaa jotain, otan holdingiin. Jos hän ei muuten tottele, laitan nurkkaan.

Alkuun jouduin pitämään niskasta kiinni, jotta lapsi pysyi nurkassa. En häntä satuttanut, mutta tietenkin, kun hän rimpuili, niin joudin ottamaan tiukan otteen.



Muistan myös neljävuotiaalta tilanteen, että hän heitti hiekkaa toisen lapsen päälle leikkipuistossa. Kielsin pari kertaa. Sitten sanoin, että lähdetään heti kotiin, jos vielä kerran heität. Hän heitti. En niin isoa lasta enää pystynyt kantamaan, joten otin käsivarresta kiinni. Hän heittäytyi makaroniksi, mutta minä raahasin hänet kotiin,koska uhkaus piti toteuttaa.

Vähän hirvitti, että siitä voi mennä vaikka käsi sijoiltaan... mutta tiedoksi: Poika ei ole kertaakaan sen jälkeen heittänyt hiekkaa.



Lapsen tahallinen satuttaminen on asia erikseen. Mutta älä pelkää tiukkaa otetta.

En hyväksy, etä lapselle opetetaan kivun ja pelon kautta tottelevaisuutta. Jos vanhemman on näihin toimintoihin " turvauduttava" on menty alussa jo pieleen. Lapset testaavat rajojaan, mutta aikuisen kuuluu olla se, joka ei jousta. Ei ne rajat muutu sen selkeämmiksi luunapeilla. Sitä vain oppii pelkäämään vanhemman mahdollista suuttumusta ja kipua.



Holding on ihan hyvä täysin ääritilanteissa. Niissä, joissa lapsi satuttaa itseään tai muita. Muutoin istuttamisen ja keskustelun on riitettävä. Ja sitä voi istuttaa vaikka kauankin, mutta itse pitää olla siinä läsnä. Ei niin, että jättää lapsen istumaan yksin ja huutelee sitten toisesta huoneesta.



Silmiin katsominen on haastavaa, mutta puhuttaessa on katsottava silmiin. Jos vanhempi väistää lapsensa katsetta puhuttaessa on " valta-asettelu" sekaisin. Tuijotuskilpailut ovat turhia. Sano viestisi ja kuuntele mitä lapsella on takaisin sanottavana, hänellä on oikeus puolustautua ja sanoa oma kantansa asioihin. Siitä syntyy keskustelu, jolloin lapsikin tuntee itsensä ja pahan olonsa huomioiduksi.

Uhkaukset, keskustelut ja rangaistukset ei riitä. Vaan käytös on saatava katkaistua juuri sillä hetkellä. Vanhemman on tultava väliin ja laitettava stoppi välittömästi muutoin lapsi jatkaa kokeilua hamaan tulevaisuuteen.

1. kun huuto alkaa, puhu HILJAISEMMALLA äänellä, eli hiljennä puhettasi, lasten on pakko olla hiljaa, että kuulevat mitä sanot

2. näytä loukkaantumisesi, jos pahoitat mielesi näytä se! Eli lähde pois paikalta, lopeta vastailu yms. pikkuinen mykkäkoulu saattaa herättää heidät huomaamaan, että toiminta ei ollut oikeaa.

3. jos lyövät, läppää esim. kädelle, sen verran kovaa, että tuntuu, mutta ei tarvitse sattua. Tajuavat että lyöminen sattuu ja ehkä alkavat harkita tekojaan.

4. kun tekevät jotain kiellettyä, ota joku rakas lelu jäähylle. Sitten kun toimivat oikein, saavat sen takaisin. Mutta älä luovuta helpolla, sillä lapsetkin on nopeita tajuamaan, että huijaamallakin pärjää.

5. ja sitten yksi ajatus: oisko jotkut harrastukset ajankohtaisia? Muutama kerta viikossa jotain liikunnallista veisi puhdin pois jätkistä. Esim. jääkiekko vanhemmalle, niin tulee vähän miehiäkin hänen elämäänsä (= valmentajat) ja kuri ois kovaa. ja ulkoilua ja liikuntaa joka päivä useita tunteja. Väsyneenä ei jaksa riehua.

Kyllä sohvalle istuttaminen ja keskustelu on väliin tulemista. Tai kiinnipitäminen jos meno on äitynyt jo lyömisen puolelle.

nurkkaan, holding jne



Ihan sama, kunhan ei anna lapselle periksi.



t 10

Vierailija:

3. jos lyövät, läppää esim. kädelle, sen verran kovaa, että tuntuu, mutta ei tarvitse sattua. Tajuavat että lyöminen sattuu ja ehkä alkavat harkita tekojaan.

Minkä takia ihmiset tarjoavat ratkaisuksi väkivaltaa (myös läppäisy on lievää väkivaltaa, siinä koskee toista satuttamis tarkoituksella). Tällä toisen läppäsylläkö pitäisi oppia, ettei toista saa lyödä. Sehän opettaa vain kaksinaismoraalia. Lyöminen on muka oikein kun sen tekee rankaisu mielessä. Lyödäänkö teillä puolisoja, jos ovat töpeksineet?

minä ymmärrän ehdottajan ajatuksen niin, että mitä jos lapsi ei tiedä, että lyöminen sattuu, eli tuo läppäisy osoittaa, että hei, tuo sattuu mitä teet.



Minusta tuo toimii ihan pienellä lapsella. Kyllä viisivuotias jo tietää, että lypöminen sattuu. On se veli häntä jo miljoona kertaa lyönyt.

Mun mielestä riittää, että otan siitä kädestä kiinni ja kiellän. Pidän siitä kiinni niin kauan kun yrittää ja sanon, että lyöminen sattuu, mutta kivaa on kun silittää. Menee hetkessä ohi ja yleensä silitetään sitten yhdessä.



t: 14 (+poika 1,5 v.)

Tärkein asia jonka olen itse oppinut on se, että minä luon säännöt ja pidän niistä kiinni ja niin pitää kaikki muutkin perheessä. Laita itsellesi vaikka paperille ne asiat mitä pidät tärkeimpinä: Ei lyödä, ei heitetä tavaroita, ei huudeta vastaan ym. Ja sitten mietit mitkä rangaistukset tehoavat. Eli jäähy (nurkkaa minäkin kannatan, sillä meilläkin alkoi jäähytuoli olla jo 2,5-vuotiaalle liian mukava paikka), sylissä rauhoittaminen, lelut yksi kerrallaan takavarikkoon, pojat eri huoneisiin leikkimään tunniksi, totaalinen huomiottajättäminen ym.



Kun olet tehnyt itsellesi selväksi mitä saa ja ei saa tehdä, niin sitten niitä sääntöjä aletaan noudattamaan. Ja johdonmukaisesti. Esim. aina kaksi varoitusta ja sitten rangaistus. Tiedän, että yksin kasvattaminen on raskasta ja joskus väsymys on niin suuri, ettei jaksa sääntöjä noudattaa, mutta yritä. Lapset tuntuvat vaistoavan heikon hetken ja kokeilevat juuri silloin, mutta pidä säännöistä kiinni ja lähde itse hetkeksi jäähylle, jos pinna meinaa totaalisesti mennä.



Tuohon huutoon ja kirkumiseen suosittelen aluksi korvatulppia, ne katkaisevat huudolta sen terävimmän piikin. Pidä taskussa ja laita heti korviin, kun huuto alkaa. Sitten teet hommat loppuun ja pystyt helpommin olemaan välittämästä metelistä. Lapset sopeutuvat kuitenkin aika pian sääntöihin, kunhan ne ovat samat, aina ja joka tilanteessa.



Älä syytä itseäsi miehen mallin puuttumisesta, pystyt itsekin olemaan auktoriteetti lapsillesi, kunhan vaan uskot itse siihen ja arvostat itseäsi kasvattajana. Kuten joku aiemmin totesikin pojat ovat fyysisiä, joten älä pelkää koskettamista ja tuollainen käsivarresta tarttuminen ei ole pahoinpitelyä. Joskus _pieni_ kovakouraisuus(nostaminen ja raahaaminen, piteleminen ja kiinnipitäminen) ja nopeus häkellyttävät lapsen riittävästi ja rauhoittuminen voi alkaa. Parempi on taltuttaa lapset tuossa iässä, 15-vuotiaana tarvitaankin sitten jo pari isokokoisempaa kaveria istumaan päälle.



Kun on rauhoituttu, muista puhua pojille, miksi rangaistus on annettu ja miten pitää oikeasti käyttäytyä. Anna myös mahdollisimman paljon ikään sopivia tehtäviä ja vastuuta, mielellään aika fyysisiä ja muista myös pakottaa tehdä ne loppuun. Meillä poika kantaa osan kauppatavaroista, siivoaa, luo lunta ym. mutta tässäkin pidetään kiinni, että homma tehdään loppuun. Sitten palkitaan ja kiitetään ja opetetaan lapsi tuntemaan onnistumisen iloa.



Paljon voimia ja kyllä se onnistuu. Et ole näiden asioiden kanssa yksin, mutta onnistumisista saat myös voimaa. Tilanne voi helpottua pitkäksikin aikaa, mutta muista ettet silloin palaa vanhaan. Tai jos lipsahdus tapahtuu, aloitat uudelleen alusta.

Huutaminen ei auta. Lelujen takavarikointi ei auta. Jäähyssä ei pysy. Nurkassa ei pysy. Mitähän muuta täällä ehdoteltiin..? Mihinkään luunappeihin ym en halua mennä.



Eli holding on ainoa. Ei siitä kyllä varsinaisesti mitään apua ole, jos olen ihan rehellinen. Lapsi hakkaa minua päällään, sylkee. Ei rauhoitu tiukassa otteessa. Mutta ainakaan hän ei pääse jatkamaan kiellettyä toimintaa. Holdingissa on useita kertoja päivässä. Pois päästään, kun kertoo, miten aikoo käyttäytyä. Ehkä tämä pitkällä aikavälillä auttaa? Tai sitten ei. Minun on hyväksyttävä se tosiasia, ettei lapseni ole se rauhallinen lukutoukka, jolle voi keksiä rauhallista tekemistä, kun mopo karkaa käsistä. Lapseni on vilkas, vaikka ulkoilemme 2 kertaa päivässä 2 tuntia kerrallaan. Ongelma lähinnä onkin muut vanhemmat. He eivät ymmärrä, ettei minun pupultani ole koskaan paristot vähissä...



Minusta on todella huvittava lukea sellaisten ihmisten antamia neuvoja, jotka eivät tiedä käytännön arjesta vilkkaiden/villejen lapsien kanssa. Esimerkiksi " kyllä on sitten alusta asti lähdetty väärille linjoille, jos tuossa iässä käyttäytyy noi..." Hohhoijaa.



Neuvoja minulla ei ole antaa, mutta ymmärrystä sitäkin enemmän: meitä on suuri joukko äitejä, jotka taistelemme samantyyppisten asioiden kanssa tunnista toiseen. Me tiedämme kuinka kurja on huutaa. Me tiedämme, kuinka kurjaa on, kun joku syyttää epäonnistuneeksi kasvattajaksi. Me tiedämme, että maailman ikävin tunne on se, ettei joku aikuinen voi sietää omaa lastamme. Me tiedämme, että rakastaminen ei ole helppoa. Voimia!