Kuinka usein koululaisillanne yökyläkavereita?
Meillä viikoittain kyselevät saisko se tai se tulla..Välillä että 2 kaveria. Millaisia sääntöjä teillä asiassa?
Kommentit (25)
Melkein joka viikonloppu, ei meillä ole sen kummempia sääntöjä, kivoja, hyväkäytöksisiä nuoria ovat kaikki.
En ole tullut tätä ennen ajatelleeksikaan, mutta ei ole kertaakaan ollut. Lapseni on aina joskus kavereittensa luona yökylässä, mutta ei ole koskaan kysynyt saisiko kaveri tulla meille yöksi.
Syövätkö yökyläilijät teillä aina?
Pari kertaa viikossa Jamal ja aahmet käyvät, ovat alle 17v.
Vierailija kirjoitti:
Syövätkö yökyläilijät teillä aina?
Tietenkin syövät.
Eihän niillä nyt eväät ole mukana, kun yökylään tulevat. Joskus on banaani tai omenoita mukana.
Lapsen äiti lähettää myös aina lapsen mukana pussillisen itse leipomaansa pullaa, tai puolikkaan kuivakakkua tai jotain piirakkaa.
On mukavaa kun lapsella kaveri ja seuraa vkinloppuna.
Meille saa lapsen kaverit tulla aina kylään/yö kylään.
Ei ikinä. Tarpeeksi huolehtimista omissakin lapsissa.
Ei koskaan. En ole maksuton viikonloppuhoitopaikka. Lapseni eivät käy kavereilla yökylässä, joten en ole mikään "lastenhoitolokkeilija".
Aika harvoin. Useamminkin voisi käydä mutta meillä on reaktiivinen koira joten tarttis aina laittaa koira hoitoon siksi aikaa. Tai siis, aikansa tuo koira räksyttää, sen jälkeen on kaikkien kaveri mutta on ymmärrettävää että varsinkin lapset pelkäävät räyhäävää piskia.
N. kerran-kaksi kuukaudessa. Nyt ollut taukoa kun remontti venynyt enkä halua yövieraita remontin keskelle.
Meille saa tulla milloin vain (varsinkin äitinkin lempparikaverit). 2-3 krt/vko on aika normi.
Ystävät on tärkeitä ja meille kyllä mahtuu. Ainut mikä ärsyttää on patjat lattialla miltei koko ajan, mutta elämä on laiffii..
Riippuu lapsesta. Esikoisella oli 8-13v iässä varmaan jokatoinen vkloppu, ellei useamminkin, tää harventunut nyt teininä. Keskimmäisellä harvoin, ehkä 2-3x vuodessa. On sellainen luonne, että tykkää omasta rauhastakin, ei jaksa olla aamusta iltaan ja seuraavaan päivään kaverin kanssa putkeen.
Nuorimmalla 7v ehkä noin 1-2kk välein. Haluais kyllä aina ja kokoajan, mutta monet sen kaverit ei vielä uskalla olla yötä erossa vanhemmistaan.
Ja toki ruokitaan. On aivan ihanaa, kun lapsella on seuraa, ja kivaa. Ei oo mikään vaiva meille, päinvastoin.
(Paitsi ne pienimmät yökyläilijät on vähän vaiva,kun ne luulevat uskaltavan, mut sit alkaakin jännittää ja tulee koti-ikävä, ja sit itkee kaveri ja hänet haetaan kotiin, ja sit itkee oma lapsi kun yökylä meni pilalle.. Mutta pakkohan tätäkin on ymmärtää vaan, he harjoittelevat vasta. Olen itsekin oman - tuon keskimmäiseni - aika monta kertaa hakenut kotiin suunnitellusta yökylästä. Toisia ei oo tarvinnut - heillä erilainen luonne ja ovat kovin introverttejä.)
Ei ollut koskaan ja meidän kolme lastamme eivät olleet kuin serkkujensa luona joskus puenenä, kun sinne oikein maaniteltiin. Meille emme serkkuja kutsu ja ilmoitin sen asian jo silloin, kun lapsemme sinne kutsuttiin.
En halua meille yövieraita, sillä tämä on kotini ja haluan rentoutua siellä. En ole pätkääkään kiinnostunut kuuntelemaan vieraiden kakaroiden kikatuksia, höpinöitä tai mitään muutakaan ja valitettavasti en oikein ymmärrä yökyläilyjä. Minulla on viikossa vain kaksi vapaapäivää ja silloin riittää, kun on oma perhe kotona. Lapsistamme vanhin asuu jo omillaan ja jokainen lapsistamme on omissa oloissa viihtyvää sorttia. Heille riittää hyvin, että näkevät päivällä kavereitaan. Olemme kaikki introverttejä. Näin on hyvä.
Ei ole koskaan. Lapset eivät ole edes ehdottaneet asiaa ja jos olisivat, olisin sanonut, että saavat mennä sitten vaikka leikkimökkiin yöksi. Meillä on tilaa, mutta en halua tänne ketään ja mies vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Syövätkö yökyläilijät teillä aina?
Tietysti, samalla tavalla kuin omakin perhe. Illaksi varaan yleensä jotain herkkua kuten hamppari- tai nachopeltitarpeet niin voivat sitten kokata yöruokaa kun valvovat kuitenkin myöhään.
Hatunnosto kaikille yökylämajoittajille. Itse en ole siihen ikinä ollut kykeneväinen, oliskohan kahden oman lapsen lapsuusaikana ollut joku viidesti. Sen verran kertyy viikolla univelkaa työn vuoksi, että viikonloppuisin on pakko nukkua, enkä nouse sängystä ennen puoltapäivää. Ja siihen asti on oltava rauhallista. Aamuvirkku naapurin Pirkko ei tähän yhtälöön oikein sovi. Ja koska meidän koti ei ole majatalo, en ole itsekään päästänyt omia lapsiani juurikaan yökyläilemään. Onneksi asutaan kaupungissa ja kaverit lähellä, mutta myönnän että joku osa lapsuutta tässä on jäänyt kokematta. T. keskivertoa paskempi äiti
Minäkin olen introvertti mutta tämä on myös lapsen koti ja hän saa kutsua tänne itselleen tärkeitä ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään kieltää oman mukavuuteni takia.
Kerran viikossa.