Mikä on ollut elämässänne ihaninta aikaa?

Lapsuus 60-luvulla

Se kun lapset lopetti karkin ja sokeri syömiset ja alkoi elää fitness elämää.

Vierailija kirjoitti:

Muutin pois Suomesta vajaa 10 vuotta sitten, ja kaikki aika sen jälkeen on ollut elämäni parasta aikaa. 

Samoin! Ja sitten muutin takaisin Suomeen vuosi sitten. Tama on ollut elamani kamalinta aikaa.

Kaikki sukulaiset painosti mua tuleen takaisin, haukkuivat aina valintaani tehda uraa ulkomailla. Esim palkkani oli 3 kertaa parempi (!! Siis oikeasti kuinka palkat on taalla niin surkeita ja kaikki silti kallista?), mutta silti he vihaisesti puolustavat suomea ja kysyvat mika palkka on euroissa, nimenomaan se kolme kertaa isompi. Ei mene jakeluun kenellakaan.

Ja nyt kun olen suomessa niin haukkuvat toista kotimaatani (sain kansallisuuden) ja sanovat etta eiko olekin suomi paras maa, sanon rehellisesti etta en tieda oikein ja harkitsen poismuuttoa. Alkaa ihan kamala mykkakoulu, aikuisilla ihmisilla. Ei ainakaan heidan kaytos saa mua tunteen etta heilla oli ikava 😅

Nyt on ihaninta. Ollut jo pari vuotta.

Lapset ovat isoja (toinen jo muuttanut omilleen ja toinen 15 v.) ja olen saanut vapauteni ja yöuneni takaisin. Vapaudella en tarkoita sitä että missään riekkuisin, vaan sitä, että esim. pääsen lenkille itsekseni, voin istua rauhassa sohvalla, tehdä kotityöt keskeytyksettä, juoda kahvini kuumana, nukkua yöni heräilemättä. (ei ollut juuri hoitoapua, kun lapset olivat pieniä, ja mä en oo mikään hoivaajatyyppi + rakastan ja tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa, joten pikkulapsiajat olivat mulle tosi rankkoja).

Lisäksi löysin viimein työn, johon mennessä ei tarvitse ahdistuneena itkeä aamuisin autossa, vaan töihin meno on mukavaa, tai ainakin neutraalia.

Parisuhteessakin menee hyvin, terävimmät kulmat on vuosien varrella hioutuneet, molemmista.

Mikäs tässä ollessa.

N41

I varje år och tid ryms det något bra. Att välja den bästa tiden är svårt. Som det är nu, 20 år efter utflyttningen från Finland, är det riktigt bra. Allt man har byggt finns och fungerar så jag kan inte riktigt skriva om vad som har varit den bästa tiden då nutiden inte är ett dugg sämre än början, då allt var nytt och spännande. Bra gick det i Finland med, men beskattningen fick en att se på andra alternativ samt att ta ett sådant.

Den finska beskattningen är på sikt mördande. Du kan aldrig bli rik genom att jobba och om du av någon anledning hör till undantaget som blir det, beskattas även det. Varför pina sig i en så ovänlig miljö då man kan uppnå mera med mindre i en omgivning som så andligen som till klimatet är behagligt?

Hetken nuorena 80-luvulla.

Nykyhetki!

Jo lasten syntyessä päätin, että en uppoudu vain lapseen.

Nyt 20 vuoden kuluttua huomaan kuitenkin eläneeni tiedoatamatta pääosin lasten kautta. Näemmä sitä ei pysty aina vastustamaan.

Oleellista häviää, kun lapset muuttaa omilleen. Tämä koskee lähes kaikkia lapsiaan rakastavia äitejä.

Pakko siis pinnistellä koko ajan, ettei tunkeudu heidän itsellisen elämäänsä liikaa. Mutta kyllä ikävöi. (Huomatkaa, että kautta vuosituhanten on vanhukset yleensä hoidettu perheen toimesta. Ihmisen biologia ja evoluutio on "tottunut" siihen olotilaan, että vanhukset saa olla lastensa kanssa niiden perheissä.)

Parikymppisenä exän kanssa asuessa lähes 30v sitten. Vaikkei ollut rahaa mutta oli aika tietämätön kaikesta elämän raadollisuudesta. Vaikka isäkin kuoli niihin aikoihin niin muutoin elo oli suht huoletonta.

Olen vähän alle 30. Jos mietin niin hyvin onnelista aikaa on ollut vähän. Lapsuus omalla tavallaan, mutta omat murheensa silloinkin. Ehkä kuitenkin ikävuodet 9-12. Siihen se sitten päättyikin pitkäksi aikaa ja kiusaaminen yksi syy siihen.Lukiovuosina oli myös tietty ajanjakso ollessani 17-19. Tosin kiusattiin vielä silloinkin ja olin yksinäinen. Muuton jälkeen ollessani 22-23, elämäni parani myös. Näin huomaa kivojakin hetkiä. Tosin jos mietin kaikkea niin ei elämäni mitään ihanaa ole ollut todellakaan. Hyviä hetkiä löytää, mutta monesti raskasta ollut. Nykyhetki jotenkin ok, mutta kaukana ihanasta kuitenkin. Sori valitus.

Elän tällä hetkellä parasta ja onnellisinta aikaa. En ole parisuhteessa ja ikääkin on jo +50v , mutta tällä hetkellä elämä on seesteistä ja mukavaa. On niitä aiemminkin ollut ihania aikoja, mutta lasten ollessa pieniä oli ns ruuhkavuodet ja jossain vaiheessa eromurheita ja työhuolia. Nyt ei ole suurempia murheita, se se on ihanaa.

Kyllä se oli se aika, kun aloin seurustelemaan (ex) vaimoni kanssa. Sitä onnea, autuutta ja naimisen hekumaa... Eron jälkeinen aika on ollut kurjinta aikaa elämässäni pois lukien rakkaiden lasteni kanssa vietetty aika. Ai että kun vihaan exääni ja mitä hän minulle ja ydinperheellemme teki.

Tää on paha kysymys. Mun elämässä on aina ollut joku asia hyvin, mutta joku toinen asia huonosti samaan aikaan, niin se on ollut vähän plus miinus nolla. Nyt olisi muuten hyvin, mutta ikä on tuonut terveysongelmia. Mutta nuorena opiskelijana varmaan olin omalla asteikollani onnellisin, kun oli vielä kaikki edessä ja periaatteessa mahdollista.

Muutin noin 2000 taitteessa yhteisöön Aasiaan, opiskelin ja opin ja koin huikeita asioita, jokainen päivä oli jännittävä rauhan ja rakkauden jakamisen äärellä, mutta sitten poistuin ja minusta alkoi tulla tavallinen tiukkapipo.

Mutta päivääkään en antaisi pois, onneksi on ihania valokuvia joissa olen nuori, kaunis ja säteilevä!

Lapsuus siihen asti kunnes täytin 13. Sen jälkeen elämä onkin ollut pelkkää paskaa.

Nyt. Kotona pienten lasten kohta kolmatta vuotta. Elämä on ollut niin käsittämättömän ihanaa etten aiemmin edes tiennyt tällaisen onnen olevan mahdollista.

N39

Äitini ollessa raitis kun olin 10-12-vuotias. Oli huolenpitoa ja turvaa. Sitten se ryyppääminen alkoi taas, ja isäpuoli ahdisteli kännissä. 30 vuotta PTSD:n ja ahdistushäiriön kanssa, ja mietin olenko enää koskaan onnellinen.

Varmaan se hetki kun synnyin. Siitä asti pelkkää alamäkeä.

Nyt. 38-vuotiaana 12- ja 14-vuotiaiden lasten äitinä. En tykännyt pikkulapsiajasta, vaikka joskus haikeana katselenkin tyttärien lapsikuvia. Hoitaminen oli kuitenkin liian työlästä. Nykyään nautin heidän seurastaan, käydään yhdessä salilla tms. Työelämässä vakaa asema, asuntolaina talven kuluessa maksettu. Ei haittaa edes törkykallis sähkösopimus ja hintojen nousu (Okei, tottakai harmittaa, mutta pärjäillään). Harrastan lukemista, neulomista ja lenkkeilyä. Tasapainoinen, elämään tyytyväinen olo.

Elämäni on ollut hyvää ja kuka tietää ehkä paras on vasta tulossa.