Lue keskustelun säännöt.
Isältäni leikattiin syöpä ja olen ainoa joka tietää asiasta
20.11.2022 |
Tämä tapahtui alkuvuodesta. Meillä ei ole hyvät välit mutta olen ainoa perillinen joten hän halusi käydä omaisuusasiat läpi. Samalla vannotti etten saa kertoa kenellekään, edes isoäidilleni.
Kun leikkauspäivä koitti, isäni naisystävä laittoi minulle tekstiviestin että isä on mennyt tyräleikkaukseen, sai kuulemma kiireajan. Ärsytti että tämä nainen aina valehtelee minulle joten laitoin takaisin tekstarin tyyliin "Juu tiedän, ja tiedän oikean syynkin". Sitten minulle valkeni että isäni on valehdellut jopa puolisolleen asiasta! Tämän viestinvaihdon jälkeen kuumotti että olen lipsauttanut totuuden, mutta asiaan ei koskaan enää palattu.
Olen nyt tosin ei-toivottu henkilö heidän taloudessaan. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi edes tehdä? Isäni on ainoa elossa oleva vanhempani. Hassu tunne että nyt minulla ei oikeastaan ole perheenjäseniä. Ehkä yksinkin voi maailmassa olla.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi yksin jos ei olisi niiden kanssa jotka ovat alun perin pakottaneet sinut seuraansa lisääntymällä?
Kaikki aina kysyy perheestä. Kai sitä voi sitten sanoa suoraan että sellaista ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi yksin jos ei olisi niiden kanssa jotka ovat alun perin pakottaneet sinut seuraansa lisääntymällä?
Kaikki aina kysyy perheestä. Kai sitä voi sitten sanoa suoraan että sellaista ei ole.
Itseltä puolitutut tajuaa olla kyselemättä henkilökohtaisia asioita. Noin vastaisin tai "en halua puhua siitä" jos utelisivat.
Nämä on niin vaikeita asioita. Meilläkin syöpään sairastunut isä halusi pitää sairauden salassa lähes kaikilta, vain muutama ihminen tiesi asiasta. Oli tosi raskas tilanne muutenkin, mutta piti vielä samalla salailla asiaa muilta sukulaisilta ja tutuilta.
Tietysti kunnioitettiin isän valintaa, mutta harmittaa silti. Eikö olisi helpompi, jos olisi enemmän läheisiä tukemassa vaikeassa tilanteessa, eikä kaikki olisi parin ihmisen harteilla..
Vierailija kirjoitti:
Nämä on niin vaikeita asioita. Meilläkin syöpään sairastunut isä halusi pitää sairauden salassa lähes kaikilta, vain muutama ihminen tiesi asiasta. Oli tosi raskas tilanne muutenkin, mutta piti vielä samalla salailla asiaa muilta sukulaisilta ja tutuilta.
Tietysti kunnioitettiin isän valintaa, mutta harmittaa silti. Eikö olisi helpompi, jos olisi enemmän läheisiä tukemassa vaikeassa tilanteessa, eikä kaikki olisi parin ihmisen harteilla..
Tuo raskasta teille, mutta isälle helpompaa. Yllättävän moni syöpäsairas joutuu itse lohduttajan rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on niin vaikeita asioita. Meilläkin syöpään sairastunut isä halusi pitää sairauden salassa lähes kaikilta, vain muutama ihminen tiesi asiasta. Oli tosi raskas tilanne muutenkin, mutta piti vielä samalla salailla asiaa muilta sukulaisilta ja tutuilta.
Tietysti kunnioitettiin isän valintaa, mutta harmittaa silti. Eikö olisi helpompi, jos olisi enemmän läheisiä tukemassa vaikeassa tilanteessa, eikä kaikki olisi parin ihmisen harteilla..
Tuo raskasta teille, mutta isälle helpompaa. Yllättävän moni syöpäsairas joutuu itse lohduttajan rooliin.
Noin kai se on. Mutta sitten toisaalta moni olisi halunnut isän vielä tavata, mutta eivät saaneet siihen mahdollisuutta kun loppu tuli niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla. Kyllä hoitava lääkäri ja muu hoitohlökunta tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet ei toivottu henkilö?
Isäsi vihainen? Eikai nyt omalle lapselleen voi niin pahastiolla.
Syöpäkin parani
Mitä jos kysyisit isältä?
Ehkä vain koet noin.
Vierailija kirjoitti:
AP, olet typerä
Kiitos.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Isä vannotti, että älä kerro kenellekään. Etkä voinut olla kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Kyse ei ole häpeästä, vaan ihmisten erilaisesta luonteesta.
Minäkään en usko, että häpeän takia jätettäisiin kertomatta.
Toiset ovat yksityisempiä ihmisiä, eivätkä halua olla huomion (tai säälin) keskipisteenä. Onhan tuo vaikea tilanne kenelle tahansa, varsinkin jos on alusta asti selvillä että ennuste on todella huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Ei sitä häpeän takia jätetä kertomatta, vaan sen takia, että ei kuormittaisi niitä läheisiään.
Kerroit siis isäsi naisystävälle syövästä, vaikka isä oli juuri sanonut, että älä kerro kenellekään?!
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Syövästä paranee ehkä usein, mutta ei läheskään aina. Jos tilanne olisi alusta asti toivoton, niin en ainakaan itse pysyisi millekään työkavereille asiasta kertomaan. Varmaan käpertyisin läheisimpien pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Syövästä paranee ehkä usein, mutta ei läheskään aina. Jos tilanne olisi alusta asti toivoton, niin en ainakaan itse pysyisi millekään työkavereille asiasta kertomaan. Varmaan käpertyisin läheisimpien pariin.
Totta, silloin ei varmaan haluaisi kertoa siitä työkavereille. Mutta lähiomaisille ja ystäville on mielestäni luonnollista kertoa siitä.
Riippuu tietysti ihmisestä. Minusta olisi kummallista salata läheisiltä niin tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Ei sitä häpeän takia jätetä kertomatta, vaan sen takia, että ei kuormittaisi niitä läheisiään.
Onko sitten parempi, että he saavat shokin, kun toinen yllättäen kuolee?
Miksi olisi yksin jos ei olisi niiden kanssa jotka ovat alun perin pakottaneet sinut seuraansa lisääntymällä?