Lue keskustelun säännöt.
Isältäni leikattiin syöpä ja olen ainoa joka tietää asiasta
20.11.2022 |
Tämä tapahtui alkuvuodesta. Meillä ei ole hyvät välit mutta olen ainoa perillinen joten hän halusi käydä omaisuusasiat läpi. Samalla vannotti etten saa kertoa kenellekään, edes isoäidilleni.
Kun leikkauspäivä koitti, isäni naisystävä laittoi minulle tekstiviestin että isä on mennyt tyräleikkaukseen, sai kuulemma kiireajan. Ärsytti että tämä nainen aina valehtelee minulle joten laitoin takaisin tekstarin tyyliin "Juu tiedän, ja tiedän oikean syynkin". Sitten minulle valkeni että isäni on valehdellut jopa puolisolleen asiasta! Tämän viestinvaihdon jälkeen kuumotti että olen lipsauttanut totuuden, mutta asiaan ei koskaan enää palattu.
Olen nyt tosin ei-toivottu henkilö heidän taloudessaan. Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi edes tehdä? Isäni on ainoa elossa oleva vanhempani. Hassu tunne että nyt minulla ei oikeastaan ole perheenjäseniä. Ehkä yksinkin voi maailmassa olla.
Kommentit (26)
Oman syöpäni salasin äidiltäni ja myös siskoltani. Ai miksi siksi koska siskoni olisi huudellut sen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on diagnosoitu autismikirjon piirteitä. Olen kertonut tästä vain siskolleni. Tietysti toki myös kuntakokeilun ja sossun tyypit, joiden kanssa olen joutunut asioimaan tästä tietävät, mutta se nyt on eri asia. En myöskään aio tästä muille kertoa siitä syystä, että se ei kuulu muille ja se on oma asiani. Tiedän myös, että eräät ihmiset suhtautuisivat tietoon huonosti, kertoisivat asian eteenpäin ja käyttivät sitä itseäni vastaan. Toisaalta eivät ehkä uskoisi edes koko diagnoosiin. Muutenkin yritän kertoa asioistani mahdollisimman vähän juurikin samoista syistä.
Itselläni todettiin syöpä heinäkuussa. Kaikille tutuille olen siitä kertonut ja vähän tuntemattomillekin. Mitä sitä salailemaan. Olen sellainen lörppö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, kun tällä palstalla on useampi kirjoittanut, että läheinen haluaa pitää syöpänsä salassa.
Se on kuitenkin nykyään hyvin yleinen sairaus ja paraneekin usein.
Moni kertooa siitä asiasta työkavereillekin.
Itsellä myös lähiomainen sairasti syöpää, mutta hän ei salaillut sitä. Sanoisin, että päinvastoin: hän haki henkistä tukea useilta ihmisiltä.
Syövässä ei ole mitään hävettävää.
Ei sitä häpeän takia jätetä kertomatta, vaan sen takia, että ei kuormittaisi niitä läheisiään.
Onko sitten parempi, että he saavat shokin, kun toinen yllättäen kuolee?
Onko parempi helpottaa kuolevan ihmisen viimeisiä viikkoja vai niiden, jotka jäävät häntä suremaan?
Ja tämä ei ole mikään retorinen kysymys, saa vastata ja kertoa näkemyksiä. En itse tiedä, mitä ajatella.
Minä en halua kertoa sairauksistani muutenkaan, joten en kerro saamastani syöpätuomiostakaan. Se ei kuulu muille, en halua yhtäkkiä kylään tunkevia sukulaisia jotka tulevat "katsomaan viimeisen kerran" tai muuta naurettavaa. En kaipaa mitään erityistä tukea.
Kyse ei ole häpeästä tms vaan persoonallisuudesta ja yksityisyydestä. Kuten yksi toinenkin tuossa vastasi. Jostain syystä syöpä tai muu vakava tauti herättää suunnatonta mielenkiintoa uteliaissa ihmisissä. Osassa jopa vahingoniloa tai helpotusta siitä, että he ovat terveitä. En välitä tuottaa tuota iloa heille :)
Jos olet ei toivottu, niin parempi ilman isää kuin huonon isän kanssa. Hyvä isä ei lastaan hylkää minkään edessä.