Te joille tullut ero pitkästä liitosta yhtäkkiä

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että niin usein miehet löytävät tuosta vain uuden tai ollut jo joku ennen eroa ja porskuttavat elämässä eteenpäin kun taas nainen jää itkemään ja keräämään elämäänsä taas kasaan. Onko miehille ihan sama kenen kanssa ovat kunhan on edes joku vai mistä tuo johtuu?

Kun mietin ystäviänikin, niin monille käynyt juuri noin ja vaikka toki puolueellinen olenkin niin miehet ovat vaihtaneet huonompaan. Heillä olisi ollut upea nainen, mutta vaihtavat esimerkiksi johonkin jolla on elämänhallinta hukassa ja ties mitä ongelmia jotka vaikuttavat myös mieheen niin miksi ihmeessä haluavat mieluummin vaihtaa hyvän ja turvatun elämän johonkin epävarmaan sekoiluun?

Monestihan ihminen löytää ihastuessaan itsestään jonkun uuden puolen, joka vetää puoleensa sen henkilön persoonassa, johon ollaan ihastuneita. Eli näkee itsensä uudessa valossa, hohdokkaana, jolloin kaikki järki katoaa päästä. Mutta voihan noin käydä naisellekin. Miehet eivät ole niin tottuneita käsittelemään ja miettimään tunteita ja tapahtumia, vaan ratkaisevat tilanteen toimimalla.

Oma kriisi purkautuu todella usein rakastumalla johonkin uuteen ihmiseen, mutta voihan se uusi ihminen todella ollakin sopivampi. Epävarman sekoilijan rinnalla voi tuntea itsensä viisaaksi auttajaksi esimerkiksi, jos edeltävässä parisuhteessa on itse ollut se sekoilija vaimon ollessa turvallinen kallio. Keski-iässä alkaa nähdä oman elämänsä mitä siitä tuli tai oli tulematta, jolloin voi tuntea kovaa halua muutokseen. Kun rakastuu toiseen ja rikkoo kaiken entisen, niin tuleehan sitä säpinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22 v, ero viime vuonna ja lopulliset paperit helmikuussa.

Alan olla asian kanssa ok. Etenkin nyt, kun asuntoasiat on myllätty perin pohjin. Viime kuussa itkin vielä.

Aikuisen lapsen kautta saan välillä uutisia miten exällä menee ( liitto loppui pitkälti mt-ongelmiin ).

Valitettavasti en usko että olet prosessissa vielä kovin pitkällä, jos viime kuussa olet vielä itkenyt. Itselläni oli esimerkiksi kesä helpompaa, mutta syksyllä olen vajonnut takaisin muistoihin. Tunteet vaihtelee paljon edelleen.

Itsellänikin tuli omaisuuteen liittyvät selvitykset vasta kesällä valmiiksi ja tuntuu että suru on sen jälkeen vasta alkanut kunnolla. Kun sille on aikaa ja tilaa noilta pakollisilta kuvioilta. Ensimmäinen vuosi oli enemmän vihaa ja selviytymistä. Nyt tuntuu että tulee se suru ja miksi -kysymykset. Toivon että tämä ei kestä yli vuotta. On raskaampaa melkein kuin tuo viha-vaihe.

Ap

Ihmeellisesti arvostelet toisen prosessia. Et pysty päättelemään mitään toisen eroprosessista itkun perusteella.

Ap puhuukin yhtäkkisestä erosta. Useinhan on jo kituutettu kauan, ainakin toinen, ja sitten sille paksumpinahkaiselle ero tulee "yhtäkkiä". Tietty jos toinen on yllättänyt uudella suhteella, niin yhtäkkiäkö sekään tapahtuu. Ollaanko pitkissä suhteissa helpommin vaan huomaamatta merkkejä.

Terapia nopeuttaa prosessia, koska ammattilainen osaa kysellä oikeita kysymyksiä ja osaa avata näkökulmia toisin kuin yksin pähkäilemällä. Itse istuin kaksi vuotta terapiassa vaikka itse halusin eron, enkä mitenkään yhtäkkiä. Tsemiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan kamalaa. Minulla oli pää seota exän takia. Pari viikkoa meni ihan sumussa enkä juuri syönyt tai nukkunut joten menin aika huonoon kuntoon. Ei ole sanoja sille tunteelle kun tajusin ettei miestä edes kiinnostanut miltä musta tuntui. Olihan hänellä jo uusi elämä valmiiksi laitettuna niin mitäpä sitä muita miettimään

Voitko nykyään paremmin? Ihan hirveitä ihmiset toisilleen tekevät näissä erokuvioissa, vaikka olisi yhteisiä lapsiakin. Varmasti tuntuu, ettei ole koskaan edes tuntenut koko ihmistä, kun noin käy. 

Ero on kiintymyssuhdetrauma ja usein aika vakava sellainen. Apua kannattaa ehdottomasti hakea.

Aika ailahtelevaisesti tunteet menevät vieläkin, mutta ei enää lähellekään niin jyrkkiä laskuja ole enää. Silloin ei muuta voinut kuin huutoitkeä tai tuijottaa hiljaa seinää. Tuolta nimenomaan tuntuu kuin en olisi edes tuntenut koko ihmistä. Elin elämääni kiltin ja mukavan miehen kanssa, mutta sitten paljastuikin hänellä olleen useita suhteita samaan aikaan ja miten kylmä ja häijy oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Eroaan märehtivien olisi syytä tietää, että huono tunne menee aikanaan ohi ja sitten olette ihmeissänne, että mitä oikeastaan olette surreet. Aika lailla hukkaan heitettyä aikaa. Parempi nopeuttaa prosessia, koska märehtimisestä ei ole apua. Itsetutkistelua voi tehdä ilman, että pukeutuu säkkiin ja ripottelee tuhkaa ylleen.

Ymmärrän muutaman kuukauden murehtimisen, mutta kuka haluaa heittää vuoden tai ylikin hukkaan elämästään murehtimalla. Sillä täysin hukkaan heitettyä aikaa se on. Exä ei ole sinusta vähääkään kiinnostunut, ei ajattele sinua, niin miksi ihmeessä sinä märehdit teidän parisuhdetta, joka on jo ohi.

Ei itselläni ainakaan ole elämä tähän pysähtynyt että käsittelen eroa. Tapailen uutta miestäkin. Hän on kokenut itse joskus vaikean ja yllättävän eron ja ymmärtää että asia vaatii oman aikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan kamalaa. Minulla oli pää seota exän takia. Pari viikkoa meni ihan sumussa enkä juuri syönyt tai nukkunut joten menin aika huonoon kuntoon. Ei ole sanoja sille tunteelle kun tajusin ettei miestä edes kiinnostanut miltä musta tuntui. Olihan hänellä jo uusi elämä valmiiksi laitettuna niin mitäpä sitä muita miettimään

Voitko nykyään paremmin? Ihan hirveitä ihmiset toisilleen tekevät näissä erokuvioissa, vaikka olisi yhteisiä lapsiakin. Varmasti tuntuu, ettei ole koskaan edes tuntenut koko ihmistä, kun noin käy. 

Ero on kiintymyssuhdetrauma ja usein aika vakava sellainen. Apua kannattaa ehdottomasti hakea.

Aika ailahtelevaisesti tunteet menevät vieläkin, mutta ei enää lähellekään niin jyrkkiä laskuja ole enää. Silloin ei muuta voinut kuin huutoitkeä tai tuijottaa hiljaa seinää. Tuolta nimenomaan tuntuu kuin en olisi edes tuntenut koko ihmistä. Elin elämääni kiltin ja mukavan miehen kanssa, mutta sitten paljastuikin hänellä olleen useita suhteita samaan aikaan ja miten kylmä ja häijy oikeasti on.

Itselläni kyse siitä että mies oli tehnyt asioita selkäni takana useiden vuosien ajan, liittyy rahaan ja riippuvuuksiin. Otin itse eron ja silti se tuli puskista. Meni aika lailla kaikki. Työpaikka yhteisen yrityksen myötä, ihminen johon olin luottanut eniten maailmassa, pelkäsin että menee kotikin alta. Asia on traumaattinen. Kaikki tapahtui aivan yhtäkkiä. Kyllä se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut. Oman isän kuolemakin oli oikeastaan helpompi ymmärtää ja käsitellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eroaan märehtivien olisi syytä tietää, että huono tunne menee aikanaan ohi ja sitten olette ihmeissänne, että mitä oikeastaan olette surreet. Aika lailla hukkaan heitettyä aikaa. Parempi nopeuttaa prosessia, koska märehtimisestä ei ole apua. Itsetutkistelua voi tehdä ilman, että pukeutuu säkkiin ja ripottelee tuhkaa ylleen.

Ymmärrän muutaman kuukauden murehtimisen, mutta kuka haluaa heittää vuoden tai ylikin hukkaan elämästään murehtimalla. Sillä täysin hukkaan heitettyä aikaa se on. Exä ei ole sinusta vähääkään kiinnostunut, ei ajattele sinua, niin miksi ihmeessä sinä märehdit teidän parisuhdetta, joka on jo ohi.

Eihän kukaan haluakaan, se vain ottaa sen ajan minkä ottaa. Omaankin eroon liittyi kaikkea ikävää, kuten miehen persoonan ongelmat. Se ei ollut yhden asian ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaan märehtivien olisi syytä tietää, että huono tunne menee aikanaan ohi ja sitten olette ihmeissänne, että mitä oikeastaan olette surreet. Aika lailla hukkaan heitettyä aikaa. Parempi nopeuttaa prosessia, koska märehtimisestä ei ole apua. Itsetutkistelua voi tehdä ilman, että pukeutuu säkkiin ja ripottelee tuhkaa ylleen.

Ymmärrän muutaman kuukauden murehtimisen, mutta kuka haluaa heittää vuoden tai ylikin hukkaan elämästään murehtimalla. Sillä täysin hukkaan heitettyä aikaa se on. Exä ei ole sinusta vähääkään kiinnostunut, ei ajattele sinua, niin miksi ihmeessä sinä märehdit teidän parisuhdetta, joka on jo ohi.

Eihän kukaan haluakaan, se vain ottaa sen ajan minkä ottaa. Omaankin eroon liittyi kaikkea ikävää, kuten miehen persoonan ongelmat. Se ei ollut yhden asian ero.

Juu pahentaa tilannetta huomattavasti jos toisella on esimerkiksi mielenterveyden kanssa ongelmia ja ne oikein kärjistyvät eron aikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että niin usein miehet löytävät tuosta vain uuden tai ollut jo joku ennen eroa ja porskuttavat elämässä eteenpäin kun taas nainen jää itkemään ja keräämään elämäänsä taas kasaan. Onko miehille ihan sama kenen kanssa ovat kunhan on edes joku vai mistä tuo johtuu?

Kun mietin ystäviänikin, niin monille käynyt juuri noin ja vaikka toki puolueellinen olenkin niin miehet ovat vaihtaneet huonompaan. Heillä olisi ollut upea nainen, mutta vaihtavat esimerkiksi johonkin jolla on elämänhallinta hukassa ja ties mitä ongelmia jotka vaikuttavat myös mieheen niin miksi ihmeessä haluavat mieluummin vaihtaa hyvän ja turvatun elämän johonkin epävarmaan sekoiluun?

Monestihan ihminen löytää ihastuessaan itsestään jonkun uuden puolen, joka vetää puoleensa sen henkilön persoonassa, johon ollaan ihastuneita. Eli näkee itsensä uudessa valossa, hohdokkaana, jolloin kaikki järki katoaa päästä. Mutta voihan noin käydä naisellekin. Miehet eivät ole niin tottuneita käsittelemään ja miettimään tunteita ja tapahtumia, vaan ratkaisevat tilanteen toimimalla.

Oma kriisi purkautuu todella usein rakastumalla johonkin uuteen ihmiseen, mutta voihan se uusi ihminen todella ollakin sopivampi. Epävarman sekoilijan rinnalla voi tuntea itsensä viisaaksi auttajaksi esimerkiksi, jos edeltävässä parisuhteessa on itse ollut se sekoilija vaimon ollessa turvallinen kallio. Keski-iässä alkaa nähdä oman elämänsä mitä siitä tuli tai oli tulematta, jolloin voi tuntea kovaa halua muutokseen. Kun rakastuu toiseen ja rikkoo kaiken entisen, niin tuleehan sitä säpinää.

Ihan vaan sivusta, ei ed. kirjoittajaa arvostellen: säpinää on varmasti, itseäni on kahdesti kauhistuttanut se miten helposti mies lähtee uuden kelkkaan, koska lapsiarki on niin tylsää eikä kaikki huomio olekaan miehessä. Siinä säpinöidessä ja hormoonihuuruissaan ei lapsilla ole mitään merkitystä. Usein jätetylle naiselle jää se vastuunkanto lapsista kun mies haluaa elää ja kokea. Se uusi nainenkin saattaa kyllästyä miehen lasten kaitsemiseen ja kasvattamiseen. Mies "uskaltaa elää" ja tehdä "irtiottoja" ja nainen siivoaa jäljet. Ei hyvä. Pitäisi kasvaa ennenkuin menee yhdenkään sukukypsän naisen kanssa yhteen. Joidenkin miesten rakkaus kyllä laantuu varsin pian jos ei ole se huomion keskipiste ja aurinko jota kaikki muu kiertää. Ja mikä oudointa: nykyään on sankari kun on nainut joka suuntaan sekä vetänyt aineita ja mikä parasta, olisi pistänyt kylmäksi jonkun ja istunut linnassa. Siitä hyvästä pääsee telkkariin, ehkä jopa kansanedustajaksikin, mutta vähintään viihde- ja keskusteluohjelmiin, ja joku kirjoittaa kirjan. Eli mitä paskempi äijä sen parempi tulevaisuus hänellä. Rauniot jää taa eikä kukaan kysele niiden mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä varmaan monia joilla mies tullut sitten katumapäälle ja yrittänyt saada teitä takaisin. Miten ne tilanteet on teillä menneet ja otitteko takaisin? Mikä teissä oli muuttunut että alkoikin taas kiinnostaa?

Syy miksi toiset löytää heti uuden on vain ja ainoastaan se, etteivät he osaa olla yksin.

Ja syy, miksi joku pyytää toista takaisin, on ainoastaan se, että huomaavat, ettei toinen ole saatavilla. Jos "ottaa takaisin" niin on taas saatavilla ja se kiinnostus lopahtaa tasan sille alemmalle tasolle missä oli aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan kamalaa. Minulla oli pää seota exän takia. Pari viikkoa meni ihan sumussa enkä juuri syönyt tai nukkunut joten menin aika huonoon kuntoon. Ei ole sanoja sille tunteelle kun tajusin ettei miestä edes kiinnostanut miltä musta tuntui. Olihan hänellä jo uusi elämä valmiiksi laitettuna niin mitäpä sitä muita miettimään

Voitko nykyään paremmin? Ihan hirveitä ihmiset toisilleen tekevät näissä erokuvioissa, vaikka olisi yhteisiä lapsiakin. Varmasti tuntuu, ettei ole koskaan edes tuntenut koko ihmistä, kun noin käy. 

Ero on kiintymyssuhdetrauma ja usein aika vakava sellainen. Apua kannattaa ehdottomasti hakea.

Aika ailahtelevaisesti tunteet menevät vieläkin, mutta ei enää lähellekään niin jyrkkiä laskuja ole enää. Silloin ei muuta voinut kuin huutoitkeä tai tuijottaa hiljaa seinää. Tuolta nimenomaan tuntuu kuin en olisi edes tuntenut koko ihmistä. Elin elämääni kiltin ja mukavan miehen kanssa, mutta sitten paljastuikin hänellä olleen useita suhteita samaan aikaan ja miten kylmä ja häijy oikeasti on.

Itselläni kyse siitä että mies oli tehnyt asioita selkäni takana useiden vuosien ajan, liittyy rahaan ja riippuvuuksiin. Otin itse eron ja silti se tuli puskista. Meni aika lailla kaikki. Työpaikka yhteisen yrityksen myötä, ihminen johon olin luottanut eniten maailmassa, pelkäsin että menee kotikin alta. Asia on traumaattinen. Kaikki tapahtui aivan yhtäkkiä. Kyllä se tuntui siltä kuin joku olisi kuollut. Oman isän kuolemakin oli oikeastaan helpompi ymmärtää ja käsitellä.

Ap

Tää on minusta hullua, että ihminen laittaa "kaikki munat samaan koriin", eli mennään tieten tahtoen vielä samaan työpaikkaan tai perustetaan se yhteinen yritys. Koska sitten, kun se pska iskee tuulettimeen, niin kaikki menee. Ainoa mikä eron sattuessa pitää järjissään, on se oma työ, rutiinit, omat harrastukset ja ystävät. Ja niiden pitää olla ihan omia, eikä muistuttaa siitä toisesta.

Yhdenkin pariskunnan tuttavapiiristä tiedän, jolla mennyt huonosti pidemmän aikaa, ja miehellä ollut toinen jo vuosia, niin nainen menee samaan työpaikkaan miehen kanssa. Kyllähän tuon nyt tietää miten tuossa käy. :/

Pari vuotta. Nyt on mennyt aikaa 9v ja kyllä se vieläkin joskus kirpasee ja tulee itkut tirautettua. Yhdessä oltiin 20v ja eron syy oli puolison uusi rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta. Nyt on mennyt aikaa 9v ja kyllä se vieläkin joskus kirpasee ja tulee itkut tirautettua. Yhdessä oltiin 20v ja eron syy oli puolison uusi rakkaus

Kestikö se miehen uusi rakkaus? Itse tiedän vain yhden tapauksen, missä on ainakin toistaiseksi kestänyt. Lapseton pari erosi, mies tahtoi heti lapsia uuden naisen kanssa ja ovat edelleen yhdessä. Muiden kohdalla ero on tullut aika nopeasti alle viidessä vuodessa eikä uutta ole löytynyt, mutta vaimo on löytänyt uuden aviopuolison, miehet ovat jääneet yksin (osa jo kuollutkin ja ex-vaimo oli ainoa, joka auttoi viimeisissä vaiheissa).

14v suhde, hirveästi en surrut koska olin tehnyt eroa jo pari vu813otta henkisesti. Vielä kun eron vahvistumisen jälkeen selvisi miehen sivusuhde homma oli täysin selvä.

Itsetunnon palautumiseen meni vuosi, se oli erikoinen prosessi

Vierailija kirjoitti:

14v suhde, hirveästi en surrut koska olin tehnyt eroa jo pari vu813otta henkisesti. Vielä kun eron vahvistumisen jälkeen selvisi miehen sivusuhde homma oli täysin selvä.

Itsetunnon palautumiseen meni vuosi, se oli erikoinen prosessi[/quote]

Millä lailla erikoinen?

up