Te joille tullut ero pitkästä liitosta yhtäkkiä

Mutta nää nyt on oikeasti sellaisia juttuja mitä ei ehkä voi ymmärtää ennen kuin osuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla tapana jäädä märehtimään asioita? Sinun prosessi saattaa kestää parikin vuotta jos olet enemmän menneessä eläjä kuin tässä päivässä kiinni. Ehkä lasten kanssa nykyhetkessä mutta aina ajatuksissa kuinka hyvin asiat olivat ennen ja mihin se kaikki katosi. Elämä tapahtui. Ja hukkaat aikaa elämällä eilistä.

Käsittääkseni prosessi ihan yleisesti ottaen kestää pari kolmekin vuotta ilman että on mitenkään erityisen märehtiväinen. En kyllä ajattele että aika siinä mitenkään hukkaantuisi. Pahemmin se voisi hukkaantua siinä ettei käsittele asioita, puskee vain raivolla kohti kaikkea uutta ja käsittelemättömät asiat tulee sitten pintaan tiedostamatta kummallisissa tilanteissa ja kampittaa uutta elämää. Eikä sillä nyt sinänsä ole merkitystä, koska ei se toimi niin että nytpä en enää ajattele. Ajatuksia pulpahtelee mieleen kysymättä lupaa.

Vuosi, maksimi puolitoista. Älä jää vellomaan, ja ajatuksia voi aktiivisesti ohjata oikeaan suuntaan. Aloituksesi ja vastauksesi ovat ristiriidassa.

Useiden Jtutkimusten mukaan erosta selviäminen vie kolmasosan siitä, mitä oli yhdessä. Eli 20 vuoden suhteesta liki 7 vuotta.

Allekirjoitan tämän. Tosin ei se 7 vuotta samanlaista potemista ollut, vaan vuosi vuodelta helpotti. Viimeisimpinä vuosina enää silloin tällöin suruna.

Jos vuodessa pääsee irti, niin suhde on ollut joko hyvin pinnallinen ilman kiintymystä, tai sitten on jo itse tehnyt erotyötä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla tapana jäädä märehtimään asioita? Sinun prosessi saattaa kestää parikin vuotta jos olet enemmän menneessä eläjä kuin tässä päivässä kiinni. Ehkä lasten kanssa nykyhetkessä mutta aina ajatuksissa kuinka hyvin asiat olivat ennen ja mihin se kaikki katosi. Elämä tapahtui. Ja hukkaat aikaa elämällä eilistä.

Käsittääkseni prosessi ihan yleisesti ottaen kestää pari kolmekin vuotta ilman että on mitenkään erityisen märehtiväinen. En kyllä ajattele että aika siinä mitenkään hukkaantuisi. Pahemmin se voisi hukkaantua siinä ettei käsittele asioita, puskee vain raivolla kohti kaikkea uutta ja käsittelemättömät asiat tulee sitten pintaan tiedostamatta kummallisissa tilanteissa ja kampittaa uutta elämää. Eikä sillä nyt sinänsä ole merkitystä, koska ei se toimi niin että nytpä en enää ajattele. Ajatuksia pulpahtelee mieleen kysymättä lupaa.

Vuosi, maksimi puolitoista. Älä jää vellomaan, ja ajatuksia voi aktiivisesti ohjata oikeaan suuntaan. Aloituksesi ja vastauksesi ovat ristiriidassa.

Mikä siinä on ristiriitaista? Tämä on raskasta, ajoittain, mutta en ajattele sen olevan turhaa tai hukattua aikaa. Ja mitä olen googlettanut niin tosiaan vuosi on ihan minimi mitä sanotaan että kestää päästä irti entisestä, mutta yleensä kauemmin ja kiinnostaa ihmisten kokemukset miten heillä on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla tapana jäädä märehtimään asioita? Sinun prosessi saattaa kestää parikin vuotta jos olet enemmän menneessä eläjä kuin tässä päivässä kiinni. Ehkä lasten kanssa nykyhetkessä mutta aina ajatuksissa kuinka hyvin asiat olivat ennen ja mihin se kaikki katosi. Elämä tapahtui. Ja hukkaat aikaa elämällä eilistä.

Käsittääkseni prosessi ihan yleisesti ottaen kestää pari kolmekin vuotta ilman että on mitenkään erityisen märehtiväinen. En kyllä ajattele että aika siinä mitenkään hukkaantuisi. Pahemmin se voisi hukkaantua siinä ettei käsittele asioita, puskee vain raivolla kohti kaikkea uutta ja käsittelemättömät asiat tulee sitten pintaan tiedostamatta kummallisissa tilanteissa ja kampittaa uutta elämää. Eikä sillä nyt sinänsä ole merkitystä, koska ei se toimi niin että nytpä en enää ajattele. Ajatuksia pulpahtelee mieleen kysymättä lupaa.

Vuosi, maksimi puolitoista. Älä jää vellomaan, ja ajatuksia voi aktiivisesti ohjata oikeaan suuntaan. Aloituksesi ja vastauksesi ovat ristiriidassa.

Mikä siinä on ristiriitaista? Tämä on raskasta, ajoittain, mutta en ajattele sen olevan turhaa tai hukattua aikaa. Ja mitä olen googlettanut niin tosiaan vuosi on ihan minimi mitä sanotaan että kestää päästä irti entisestä, mutta yleensä kauemmin ja kiinnostaa ihmisten kokemukset miten heillä on mennyt.

Ei se todellakaan ole tuhlattua aikaa. Nyt sinulla on tuhannen taalan paikka päästä muuttamaan tulevaisuuttasi. Ihmiset, jotka ei märehdi eroaan läpi, tekevät seuraavassa suhteessa samat virheet uudelleen.

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla tapana jäädä märehtimään asioita? Sinun prosessi saattaa kestää parikin vuotta jos olet enemmän menneessä eläjä kuin tässä päivässä kiinni. Ehkä lasten kanssa nykyhetkessä mutta aina ajatuksissa kuinka hyvin asiat olivat ennen ja mihin se kaikki katosi. Elämä tapahtui. Ja hukkaat aikaa elämällä eilistä.

Käsittääkseni prosessi ihan yleisesti ottaen kestää pari kolmekin vuotta ilman että on mitenkään erityisen märehtiväinen. En kyllä ajattele että aika siinä mitenkään hukkaantuisi. Pahemmin se voisi hukkaantua siinä ettei käsittele asioita, puskee vain raivolla kohti kaikkea uutta ja käsittelemättömät asiat tulee sitten pintaan tiedostamatta kummallisissa tilanteissa ja kampittaa uutta elämää. Eikä sillä nyt sinänsä ole merkitystä, koska ei se toimi niin että nytpä en enää ajattele. Ajatuksia pulpahtelee mieleen kysymättä lupaa.

Vuosi, maksimi puolitoista. Älä jää vellomaan, ja ajatuksia voi aktiivisesti ohjata oikeaan suuntaan. Aloituksesi ja vastauksesi ovat ristiriidassa.

Mikä siinä on ristiriitaista? Tämä on raskasta, ajoittain, mutta en ajattele sen olevan turhaa tai hukattua aikaa. Ja mitä olen googlettanut niin tosiaan vuosi on ihan minimi mitä sanotaan että kestää päästä irti entisestä, mutta yleensä kauemmin ja kiinnostaa ihmisten kokemukset miten heillä on mennyt.

Minulla kesti 20 vuotta suru isän itsemurha.sta.

Isä erosi perheestään näin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Ootko ap pulska ja käännät kylkeä kun mies lähestyy sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parinkymmen vuoden suhde, palautumiseen meni ehkä pari päivää.

Jos ei kerran kelpaa niin mitä sitä märehtimään, kun uusia ottajiakin on.

M40

Niin voihan sitä toki työntää pään pensaaseen, olla miettimättä mitään ja painaa eteen päin. Ja ajaa seinään sen uudenkin suhteen, kun ihmissuhdetaidot ei ole kehittyneet ollenkaan. Itse yritän päästä vähän niin kuin seuraavalle levelille, enkä suorittaa sitä samaa ykköstasoa uudelleen.

ap

Loistava ajatusmalli, jos joku poikkeaa siitä mitä sinä ajattelet, hänen toimintamalli on väärä. Haukut ja mollaus päälle, sekä itsesi kehuminen.

Ei ihme että sinulle tuli ero.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Ehkä sopivat toisilleen paremmin. Mutta aika näyttää miten käy, kestääkö suhde.

Minun ystäväni erosi myös eikä sivusuhde kestänyt kahta vuottakaan ja nyt on sen verran yksinäinen, että pahaa tekee. Erossa menee paljon myös ystäviä, joten yksinäisyyttä voi tulla herkästi. Kurja tilanne, mutta toimimaton liitto kannattaa silti lopettaa. 

Toivottavasti ihmiset käyvät sen liittonsa läpi ulkopuolisen kanssa, niin eivät tee samoja virheitä uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Ehkä sopivat toisilleen paremmin. Mutta aika näyttää miten käy, kestääkö suhde.

Minun ystäväni erosi myös eikä sivusuhde kestänyt kahta vuottakaan ja nyt on sen verran yksinäinen, että pahaa tekee. Erossa menee paljon myös ystäviä, joten yksinäisyyttä voi tulla herkästi. Kurja tilanne, mutta toimimaton liitto kannattaa silti lopettaa. 

Toivottavasti ihmiset käyvät sen liittonsa läpi ulkopuolisen kanssa, niin eivät tee samoja virheitä uudestaan. 

Ovat nyt olleet yhdessä 4vuotta.

Kaunis pari.

Yhdeksän vuotta erosta. Kokoajan ollut selvää ettei yhteen palata koskaan. Luottamusta exään ei ole enään. Eikä oikein kaikenkoetun jälkeen muihinkaan miehiin. Kiinnostuneita olisi ollut. Vaan en ole millekkään alkanut. En halua koskaan enään kokea sellaista mitä jouduin kokemaan. Mieluummin olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut mennä terapiaan? Jos teillä on lapsia, niin älä kaada tunne-elämääsi lastesi niskaan. Olen koko ikäni joutunut kuuntelemaan äitini riitelyä & nyt jo edesmenneen isäni haukkumista. Äiti haluaa pitää minut likasankona, johon voi upottaa kaikki elämäänsä liittyvät vääryydet. Etäännyttää erittäin tehokkaasti.

Lapsille en pääni sisältöä hirveästi avaa. Liian vaikeita asioita heille. Terapiaa mietin sitten siinä vaiheessa, jos tuntuu että prosessi jumii jotenkin paikoilleen. Tällä hetkellä se tuntuu että se etenee, vaikka ei mitenkään tasaisesti.

Ihmiset tykkäävät ehdottaa tuota terapiaa. Teen sitä itsekkin. Se on sellainen vastuun lykkääminen jollekkin, kun on huolissaan eikä itse osaa sanoa mitään. Oikeasti en odota vastauksia keneltäkään, kunhan vain puhun. Ja ymmärrän kyllä ettei ystävät jaksa kauhean pitkään kuunnella. Puhun sitten koiralle. Eihän terapeutitkaan oikeasti mitään ihmeitä saa aikaan. Maksat siitä että joku kuuntelee. Eivät he pysty ratkaisemaan mitään. Omassa päässä ne asiat täytyy joka tapauksessa saada loksahtelemaan kohdalleen.

Työkaverilleni tuli yllätysero lähellä eläkeikää. Olivat olleet yhdessä lähes 40 vuotta. Sairaslomalta palattuaan totesi terapian olevan todella tarpeeseen.

Oma äitini 80+ kaataa kaiken niskaani mikä on äärimmäisen epämiellyttävää. Ei ole itse todellakaan mikään helppo ihminen, persoonallisuushäiriö on diagnosoitu. Silti tai juuri siksi syyttää muita kaikista oman elämänsä pettymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Toivottavasti ystäväsi ei liho eikä vanhene. Harva haluaa nuorella iällä vanhuksen omaishoitajaksi.

Minä masennuin, lihoin, olin ankeaa seuraa, lääkitys lopetti seksihalut. Mies eteni urallaan ja elämässään, löysi hehkeän punapään, jätti. Minä paranin, laihduin entiselleni, surin, itkin, raivosin, biletin noin vuoden. Sitten elämä alkoi selkiintyä.

Oli hyvä, että jätti. Minulle se teki hyvää. En tiedä hänestä mitään, en tiedä miten hänellä menee. Minä otin vastuun elämästäni ja se teki minut onnelliseksi. Voin hyvin nyt.

Yhdessä oltiin 13 vuotta. Hän oli elämäni suuri rakkaus. Mutta myös väkivaltainen ja kontrolloiva. En ole kaivannut häntä enkä sitä aikaa sen ensimmäisen vaikean vuoden jälkeen. Taisin olla minäkin kypsä eroon, vaikka jätetyksi tuleminen teki kipeää.

Aviomiehenne kirjoitti:

30 vuoden suhde päättyi mielestäni eroon, kun kesken lauseen silloinen vaimoni sai sydänkohtauksen järkytyksestä ja kuoli sohvalle. Sanoin siis, että haluan erota ja tämä päätti järkytyksestä kuolla pois.

Surin noin vartin ja soitin sitten ambulanssin. Varmistin tällä ettei saada elvytettyä. Olisin odotellut pidempään, mutta piti mennä saunaan.

Pokasin hautajaisista ex-vaimoni kaverin.

Ja sitten heräsit ja huomasit kusseesi taas housusi, voi, voi.

Meillä oli 13 vuoden liitto, vaikka minä komensin miehen ulos, surin kolmisen kuukautta ja olin sekaisin,eniten siksi kun hyvä isä hylkäsikin yhtäkkiä lapsensa. Meillä kaikki jäi minulle, siis omaisuus, mies niin halusi ja tehtiin paperit, sillä oli varmaan huono omatunto.

Minä paranin ja yllättäin huomasinkin olevani kaunis nainen jota miehet ihaili. Otin asiasta kaiken irti. 😀

En ole mennyt uudelleen suhteeseen, siis sellaiseen jossa asutaan yhdessä, haluan pitää omaisuuteni niin, että jälkeeni se on lasten. Pitkäaikaisia kumppaneita ollut pari, lyhyempiä myös kaksi.

Mies joi itsensä hautaan, seurusteli surkimusten kanssa, sellaisten pubiruusujen. Ennen kuolemaansa kertoi, että on kokoajan katunut eroa ja ei ole koskaan rakastanut muita kuin minua.

Nyt minulla on lapsenlapsia ja joskus kyynelsilmin mietin mitä lasteni ísä menetti.

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän vuotta erosta. Kokoajan ollut selvää ettei yhteen palata koskaan. Luottamusta exään ei ole enään. Eikä oikein kaikenkoetun jälkeen muihinkaan miehiin. Kiinnostuneita olisi ollut. Vaan en ole millekkään alkanut. En halua koskaan enään kokea sellaista mitä jouduin kokemaan. Mieluummin olen yksin.

Sama täällä. Luottamuksen kanssa on ollut ongelmia aina, mutta pitikin juuri sitten tähän mieheen yrittää luottaa. Jätti toisen takia ja piti ihan pilkkanaan. Olo on niin kurja ja kostonhimoinen. En mitään aio kuitenkaan tehdä, kun eihän se mitään auta, mutta paljon on tullut pyöriteltyä päässä vaikka mitä. En voi muuta kuin toivoa, että tämä uusi nainen pistää miehen kokemaan sen saman minkä teki mulle jotta tietäisi miltä tuntuu. Sitä miestä mä todella rakastin ja rakastan, mutta näytti kyllä kovimman kautta miksi sanotaan rakkauden tekevän niin kipeää, että sen oikeasti tuntee nahoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni jätti vaimonsa nuoremman ja hoikemman työkaverin takia.

Menivät naimisiin.

Nuorikko laittaa mielellään ruokaa ja on hyvä kokki.

Eikä pihtaa.

M49

Ootko ap pulska ja käännät kylkeä kun mies lähestyy sängyssä?

Seksi oli suunnilleen ainoa asia mikä meillä toimi loppuun asti. Sekään nyt ei vain ratkaise oikein mitään ongelmia. Melkein päin vastoin, kun seksi sujuu, voi ongelmat työntää sivuun aika pitkään ja teeskennellä että kaikki on hyvin. Jossain vaiheessa se paska vaan silti lävähtää tuulettimeen ja joutuu kohtaamaan totuuden.

Typerintä tässä on se, että en edes halua sitä miestä takaisin. Häneen ei voi luottaa ja hän on hyvin itsekäs sekä alistava. Silti minä toisinaan väännän itkua kun on niin kova ikävä. Ikävä mitä?! Sitäkö että selkäni takana mua haukutaan ja asioitani vääristellen levitellään? Että mua petetään ja jokaista naista yritetään iskeä joka vastaan tulee? En tajua miten voi olla näin vaikeaa vaikka järjellä kun miettii mun pitäisi vain nauraa tälle kaikelle ja olla helpottunut.