Lue keskustelun säännöt.
Pelottiko sinua raskausaikana että jotain käy?
Marika
20.11.2022 |
Oon pohtinut paljon, että onkohan tavallistakin se, että raskausaikana pelottaa hirveesti että jotain menee pieleen. En nyt ihan koko ajan sitä mieti, mutta päivittäin. Miten siitä huolesta pääsisi eroon, kun kaikki on perustutkimusten mukaan ihan kunnossa.
Kommentit (23)
Kyllä monella on niitä pelkoja. Puhu niistä jollekin läheiselle. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin niin naiivi, etten pelännyt itse raskausaikana mtn.tapahtuvan, mutta pelkäsin saavani lapsen, joka ei olisi ns.normaali. Olen saanut 6 lasta, mutten ikinä käynyt missään seulonnoissa, saati halunnut tietää sukupuolta etukäteen..
Ensimmäisessä raskaudessa ei, mutta sitten kun se menikin kesken niin arvatkaa pelottiko seuraavien kohdilla.
En nyt pelännyt varsinaisesti mitään, mutta ekan kolmanneksen aikana olin jollakin tavalla koko ajan tietoinen siitä, että 20% raskauksista menee kesken. Uskalsin iloita vasta ekan ultran jälkeen :)
Mulla ei oo mitään muuta vinkkiä, että kun pelkoajatus tulee, yritä vain itsepäisesti ajatella jotain muuta.
Luin tänään tämmösen jutun ja ainakin noita vastauksia kattellessa tuntuisi, että kyllä monia pelottaa. Et oo yksin siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuh. About kaikkea on tullut pelättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oikeastaan.
Yritin vaan keskittyä siihen normaaliin elämään. Mikä oli vähän vaikeaa kun raskaushysteerikot tutki suurennuslasin kanssa vältettävien ruoka-aineiden listoja, pelkäsi mennä bussiin ja mietti voiko raskaana ollessa uida uimahallissa.
Ei yhtään. En edes ajatellut mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelotti aika tavalla entä jos isäksi arpomani miehen usko raamattuun ja neitseelliseen synnytykseen alkaisi horjua.
Kyllä. Ensin pelkäsin keskenmenoa, sitten että rakenneultrassa löytyy jotain ja loppuajan kohtukuolemaa tehden liikelaskennan monta kertaa joka päivä. Synnytyksessä en niinkään ihme kyllä pelännyt vauvan kuolevan. Taustalla oli pitkähkö yrittäminen ja keskenmeno. Toisessa raskaudessa sitten luottoa onnelliseen lopputulokseen oli jo enemmän vaikka jälleen taustalla varhainen keskenmeno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pelotti joka kerta. 1 spontaani keskenmeno, 1 keskeytys sikiön vaikean epämuodostuman vuoksi ja 1 kohdunulkoinen raskaus. 2 elävää lasta kumminkin on.
Pelkäsin todella paljon. Toisen kohdalla pelkäsin loppuajasta niin paljon että verenpaineet ja sykkeet nousi enkä nukkunut enää kunnolla kun tunnustelin liikkeitä, synnytys käynnistettiin 2 viikkoa ennen laskettua aikaa kun olin jo maanisuuden partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja sit seuraavista ei voinut miettiä mitään/oli pakko sivuuttaa koko asia päästä.
Olen pelännyt, varsinkin viimeisellä kerralla.
Esikoista odottaessa oli verenvuotoa rv8 ja pelkäsin sen jälkeen jonkin aikaa keskenmenoa. Se kuitenkin hälveni aika pian, ja suurin osa raskaudesta meni ilman suurempaa stressiä.
Toista lasta yrittäessä sain varhaisen keskenmenon rv5, mikä aiheutti omalta osaltaan pelkoa sitten, kun aloin odottamaan kuopusta. Kuopuksen raskaudessa pelkäsin alusta loppuun, eikä asiaa auttanut yhtään että aloin vuotaa runsaasti verta rv15 ja tuli supistuksia. Silloin olin aivan varma, että menee kesken. Loppuraskaudessa kävin useamman kerran päivystyksessä käyrillä, kun liikelaskennassa tuli liian vähän liikkeitä. Uskalsin huokaista helpotuksesta vasta, kun vauva oli viimein sylissä. Tuossa raskaudessa vaikeimpina päivinä selvisin sillä ajatuksella, että asiat menevät kuten ovat mennäkseen, ja minä en voi sitä pelkäämällä muuttaa.
Paljon tsemppiä!
Pelkäsin. Tosin oli kaksosraskaus. En uskaltanut ostaa mitään ennen rv 30. Tuolloinkin vain tilasin vaunut. Lapset syntyivätkin sitten rv 32 ja heidän kahden viikon sairaalajakson aikana hommasin kaikki tarvikkeet kotiin.
Kiitos tosta linkistä ja näistä kertomuksista! En ole ap, mutta tunnistan ton tilanteen niin hyvin. TSemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
No ei oikeastaan.
Yritin vaan keskittyä siihen normaaliin elämään. Mikä oli vähän vaikeaa kun raskaushysteerikot tutki suurennuslasin kanssa vältettävien ruoka-aineiden listoja, pelkäsi mennä bussiin ja mietti voiko raskaana ollessa uida uimahallissa.
Miten muiden hysteria sun tekemisiin vaikutti?
Pelotti joka kerta. Ekan raskauden aikana lääkäri sanoi mulle, että luultavasti menee kesken (raskaushormonitaso oli liian matala) mutta se raskaus meni hyvin silti. Tokassa tuli keskenmeno. Kolmannessa kohtukuolema.
Voi ei :( Älä stressaa on huono neuvo, mutta olis tosi hyvä jos saisit ajatuksia muuallekin. Onks joku jonka kanssa voisit jutella?