Koulukiusaamisen anatomia, miksi sitä ei saada koskaan kitkettyä?

Opettajat ja reksit ei välitä, koska muutamassa vuodessa ongelma on jonkun muun ongelma. Helpointa onkin hyökätä kiusatun kimppuun, onhan jo nähty, ettei se pysty puolustautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pantiin tarkkailuluokalle, joka oli usein erillinen rakennus. Syömässäkin kävivät ja välitunnilla eri aikaan kuin normiluokissa opiskelevat.

Jälki-istuntoa ja rehtorin puhuttelu seurasi kiusaamisesta, samoin vanhemmille kutsu keskustelemaan koululle, koska oli kasvatusvastuu.

Koulusta erotettiin määräajaksi, jos oppilaan käytös antoi siihen aihetta.

Jos ei oppilaan käytös alkanut muuttua koulun ja kodin yhteistyön seurauksena, oli mahdollista sijoittaa oppilas koulukotiin ja kasvatuslaitokseen toiselle paikkakunnalle. Näin muut oppilaat saivat opiskelurauhan ja heidän oppimisensa mahdollistui, kun ei tullut turpaan ja ajattelun pystyi pelon sijaan keskittämään opiskeltaviin uusiin asioihin. Sekä luomaan rakentavia, kehitystä tukevia sosiaalisia suhteita muihin oppilaisiin ilman väkivallan uhkaa.

Tässä on keinoja, jotka toimivat ainakin väkivaltaan ja muuhun vakavaan kiusaamiseen. Mikähän siinä on että niitä ei enää haluta käyttää? Ilmeisesti ideologia on nykyään tärkeämpi kuin lasten turvallisuus, terveys ja oppiminen.

Kyllä näitä vielä käytetään. Puhuttelua, erottamista jne. Harmi, että tarkkailuluokkia ei enää ole. Siinä kohtaa perustellaan ideologialla, mutta taustasyy on oikeasti raha.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pönkittävät sitä "omaa porukkaa" löytämällä jonkun, jota solvata, josta repiä "huumoria".

nääkään ei tajua-tai ainakaan myönnä että inceleiden solvaamisketjutkin ovat sitä kiusaamista. naureskelevat ja pilkkaavat yksinäisiä, "nössöjä" - ihan kuten koulunpihan koviksetkin. Onko täysin mahdotonta ymmärtää vai onko mukavampaa teeskennellä ymmärtämätöntä? Ja modehan myös antaa vastoin omia sääntöjään näiden kiusaamisketjujen olla-kai koska niissä pilkataan miehiä? Että jos kiusaajan mieli mietityttää niin ekaksi olis peili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.

Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...

Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.

Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.

Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.

Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.

Tässähän on juurikin se ongelma että ihmiset tulkitsee normaalejakin tilanteita eri tavoin. Tutkimuksin on todettu, että kiusaamista kokevat ottavat kiusaamisena nekin tilanteet, joita normaalit eivät koe kiusaamisena.

Koulukiusaamisesta merkintä päästötodistukseen tyyliin:"tämä oppilas on harjoittanut henkistä/fyysistä väkivaltaa luokkatovereitaan kohtaan" Lopettakaa lässytys ja hyysääminen!

Kiusaaminen loppuisi, mikäli ihmisiltä pyydettäisiin anteeksi jos he loukkaavat toisen mieltä MYÖS kun se tapahtuu tahattomasti. 

Pitäisi myös ymmärtää se, että kiusaajat eivät ole kaikki mitään sieluttomia psykopaatteja vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla on se empatiakyky myös.  

Tavallinen ihminen voi olla kiusaaja ja siksi jokaisella pitäisi olla kyky mennä itseensä ja miettiä omaa toimintaansa tilanteissa. 

Itsekkyys on yksi pääsyy kiusaamiseen. 

Riittävän isot sanktiot myös varmasti kitkisivät kiusaamista pois, mutta kun kiusaajien päätä vain silitellään ja kiusattuja syytellään, ei voi koskaan tapahtua mitään muutosta.

Kiusaaminen lähtee ihan sieltä kotoa, aikuisten esimerkeistä. 

On hullua vaatia lapsilta jotain parempaa mihin aikuiset eivät itsekään pysty.

Ainut mitä tässä armottomassa maailmassa voisi tehdä olisi auttaa kiusattuja ja opettaa heille selviytymistaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.

Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...

Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.

Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.

Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.

Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.

Ulos sieltä koulusta sellainen pelle, joka ei osaa puuttua lasten pahaan oloon ja huonoon kohteluun. Sellainen aikuinen ei ole kestävä roolimalli kenellekään, joka puhuu omasta kädettömyydestään ja surullisesta olostaan, kun pitäisi ottaa vastuu lasten kasvu- ja oppimisympäristöstä. Oppilailla on oppivelvollisuus ja verorahoin palkatuilla koulun työntekijöillä velvollisuus toteuttaa ops:n ja perustuslain mukainen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön ja opetukseen jokaiselle oppivelvollisuuttaan suorittavalle oppilaalle. Jos ei työtään osaa tehdä lakien ja sopimusten mukaisesti niin ulos sieltä tai kouluttautumaan lisää, niin että oppii osaamaan. Aviin pitää tehdä ilmoitus aina, kun oppilaan oikeus em. asiakirjojen kirjauksiin ei toteudu.

Onhan sitä yritetty mutta usein nämä "kivat koulut" ovat pelkkä vitsi.

Ja rehtori saattaa kieltäytyä näkemästä, että heidän kiusamisvapaassa koulussaan  kyllä kiusataan ja rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää koko sana. Ei ole mitään erityistä koulukiusaamista eikä sillä varsinkaan ole mitään erityistä anatomiaa. Ihmiset kiusaavat eri tavoin toisiaan aivan joka paikassa kuten kotona, työpaikalla, harrastuksissa, kadulla, intissä. Miksi sieltä aina nostetaan tikun nokkaan koulu ja sitä myötä opettajat, joilla pitäisi olla jotain mysteerikykyjä poistaa kiusaaminen kokonaan yhdestä paikasta maailmassa?

Tutkimusten ja tilastojen mukaan kiusaaminen kouluissa on selvästi vähentynyt. Mutta niin kauan kuin on yksikin tapaus, sehän on taas todiste siitä, että mitään ei tehdä jne. Kyllä tehdään joka päivä, mutta ei, kiusaaminen ei tule koskaan katoamaan, ellei ihminen kuole sukupuuttoon.

T. Yläkoulun ope

Kirjoitat, että kiusaaminen on vähentynyt, mutta jos seuraa uutisia niin tapauksia on ollut todella paljon nyt. Moni vanhempi yrittää myös kaikkensa, jotta kiusaaminen loppuisi ja silti se jatkuu ja koulu ei ns hoida asiaa mitenkään. Jopa ekaluokkalaiset jo mukana tässä.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen ilmentää sitä mikä Suomessa on pielessä muutenkin. Täällä ei saa rangaistusta teoistaan. Koulukiusaajien kohdalla ei pitäisi edes miettiä mitään muuta kuin koulusta erottamista. Vanhemmat etsiköön uuden paikan lapselleen tai opettavat kotona. Samoin aikuisille rikollisille rangaistukset ovat liian lepsuja. Yhteiskuntamme ei tarvitse henkirikoksiin tai seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä vapaana.

Kiusaajalla on Suomessa vahvat oikeudet. -

No ihan ens alkuun pitäis alkaa puhua väkivallasta eikä kiusaamisesta. Kiusaamisesta puhuminen on vähättelyä, mitätöintiä - eli sekin henkistä väkivaltaa osaltaan. Esim kun vanhempi tai opettaja puhuu jonkun kiusaamisesta tulee huomaamattaan vähätelleeksi koko ilmiötä ja uhrin kokemusta tai asemaa.

Sitten kun ilmiö käsitetään väkivaltana, on matalampi kynnys tehdä poliisille rikosilmoituksia. Vaikka alle 15vuotiaiden osalta tilanteet ei johtaisi poliisissa mihinkään, ne kuitenkin rekisteröityy viranomaisille, poliisi tekee ls-ilmoitukset ja ilmiön laajuus ja vakavuus alkaa tilastoitua. Silloin on myös todennäköisempää että asioihin aletaan puuttua riittävällä vakavuudella, esim. poliisin ja sostoimen yhteistyössä tekemä ennaltaehkäisevät puhuttelut ja informointi/edukaatio. Lopulta yhteiskunnan ja yhteisöjen arvomaailmat sekä käsitys ilmiöstä muovautuu.

Tieto on valtaa. Kun uhrit, tekijät ja sivulliset ymmärtävät roolinsa sekä oikeudet ja velvollisuudet, mitä missäkin tilanteessa voi ja kannattaa tehdä, kaikki pystyvät tekemään jotain konkreettista. Esim uhri voi pystyy sanottamaan kiusaamista aikuiselle, aikuinen ymmärtää mistä kyse ja osaa tehdä rikosilmon poliisille, sivulliset tunnistaa mikä ylittää "läpän" ja kiusaamisen rajan ja tietävät puuttua tilanteeseen, kiusaajat ymmärtävät miksi kokevat tarvetta kiusata (juurisyyt, opitut mallit, oma paha olo, ongelmat omassa perheessä, psyykkinen sairaus jne) ja oppivat hallitsemaan omaa aggressiivisuuttaan. Ei väliä minkä ikäisistä kyse. Kaiken ikäisille pystyy puhumaan ja opettaan väkivallasta ikä- ja kehitystasot huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.

Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...

Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.

Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.

Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.

Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.

Mielestäni juuri tuollainen kommentointi mahdollistaa kiusaamisen. Varsinkin, jos se on esitetty valtaa käyttävän auktoriteetin kuten opettajan, rehtorin, psykologin, opetustoimen johtajan, ministerin tms. toimesta.

On naivia vihjailla tai kommentoida, että kiusaamiskokemus olisi "vain" subjektiivinen tuntemus tai mielipide asiasta. Tällä samalla argumentoinnilla pyritään vaientamaan esim. raiskatut. Uhri vaiennetaan mitätöimällä hänen sananvaltansa asianosaisena ja jonkinlainen teennäinen (mahdoton) "objektiivinen" näyttövastuu asiassa pyritään sysäämään kiusatun ja nujerretun vastuulle. Sen sijaan, että seisottaisiin rohkeasti vääryyttä kokeneen rinnalla ja tukena pahantekijää vastustaen lillutaan eteerisenä vätyksenä vastuuta vältellen siellä pahiksen ymmärtäjänä ja parantajana. Toisinaan jopa tuohon "voimahahmoon" tukeutuvana reippaana sankarina, joka ei turhista valita. Kuinkahan moni opettajaksi hakeutunut on ollut itse kiusattu ja avuton ja nyt alitajuisesti kieltää taustansa voimattomana liittyen kiusaajan riveihin? Uskoisin, että suurin osa on ollut niitä "hiljaisia hyväksyjiä", jotka ovat seisoneet vieressä mitään tekemättä ja mahdollistaneet kiusaamisen jo omina kouluaikoinaan. Pääasia, että välttyy itse joutumasta uhriksi.

Me kiusatut alistumme liian helposti kiusatun rooliimme. Jos huutaisimme ja valittaisimme suureen ääneen vanhemmillemme ja opettajille/rehtorille

hellittämättä, niin alkaisi tapahtua. Kiusaajat käyttävät usein kierosti hyväkseen kiusatun alistumista. Mikään päänsilittely ei auta kiusaajiin. Nimimerkillä kokemusta on asiasta ihan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pönkittävät sitä "omaa porukkaa" löytämällä jonkun, jota solvata, josta repiä "huumoria".

nääkään ei tajua-tai ainakaan myönnä että inceleiden solvaamisketjutkin ovat sitä kiusaamista. naureskelevat ja pilkkaavat yksinäisiä, "nössöjä" - ihan kuten koulunpihan koviksetkin. Onko täysin mahdotonta ymmärtää vai onko mukavampaa teeskennellä ymmärtämätöntä? Ja modehan myös antaa vastoin omia sääntöjään näiden kiusaamisketjujen olla-kai koska niissä pilkataan miehiä? Että jos kiusaajan mieli mietityttää niin ekaksi olis peili.

kiusaajan silmä ohittaa sujuvasti tämän kun ei tahdo nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.

Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...

Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.

Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.

Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.

Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.

Samaa mieltä. Omina kouluaikoinani oli yksi poika, jota "koko koulu kiusasi". Todellisuudessa tämä papupää töni, ärsytti, haukkui ja oli muutenkin heikko sosiaalisissa suhteissa. Heti kun oli itse ensin töninyt ja sen jälkeen sai turpaan, oli häntä kiusattu taas. Ja sitten käydään jotain helvetin kehityskeskusteluja "kiusaajan ja kiusatun" välillä. Muistan kun yritin kertoa opettajille mitä tämä tyyppi oikeasti tekee saadakseen "kiusaamista" osakseen ja opettaja sanoi vain, että jospa hän yrittää olla sun kaveri? Kummallinen tapa näyttää se, enkä minä halunnut olla sen tyypin kaveri. Eli nämä kiusaamistapaukset eivät ole mustavalkoista koskaan. Mutta kunnon kukkahattu av-mamma haluaa kuulopuheiden perusteella rankaista "kiusaajia", vaikka totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Palstalaiset ja mode, miksi teidänkään harjoittamaanne kiusaamista ei saada kitkettyä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.

Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...

Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.

Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.

Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.

Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.

Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.

Samaa mieltä. Omina kouluaikoinani oli yksi poika, jota "koko koulu kiusasi". Todellisuudessa tämä papupää töni, ärsytti, haukkui ja oli muutenkin heikko sosiaalisissa suhteissa. Heti kun oli itse ensin töninyt ja sen jälkeen sai turpaan, oli häntä kiusattu taas. Ja sitten käydään jotain helvetin kehityskeskusteluja "kiusaajan ja kiusatun" välillä. Muistan kun yritin kertoa opettajille mitä tämä tyyppi oikeasti tekee saadakseen "kiusaamista" osakseen ja opettaja sanoi vain, että jospa hän yrittää olla sun kaveri? Kummallinen tapa näyttää se, enkä minä halunnut olla sen tyypin kaveri. Eli nämä kiusaamistapaukset eivät ole mustavalkoista koskaan. Mutta kunnon kukkahattu av-mamma haluaa kuulopuheiden perusteella rankaista "kiusaajia", vaikka totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

"papupää"

"kukkahattu av-mamma"

"helv*tin kehityskeskusteluja"

"tyyppi tekee saadakseen kiusaamista osakseen"

"enkä minä halunnut olla sen tyypin kaveri"

"vaikka (minun subjektiivisen) totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä"

- niin, siinäpä se, miksiköhän kiusaamista ei saada koskaan kitkettyä...

Vierailija kirjoitti:

Me kiusatut alistumme liian helposti kiusatun rooliimme. Jos huutaisimme ja valittaisimme suureen ääneen vanhemmillemme ja opettajille/rehtorille

hellittämättä, niin alkaisi tapahtua. Kiusaajat käyttävät usein kierosti hyväkseen kiusatun alistumista. Mikään päänsilittely ei auta kiusaajiin. Nimimerkillä kokemusta on asiasta ihan riittävästi.

Jos kiusattu antaisi kiusaajalleen omaa lääkettä, kiusattu joutuisi oman käden oikeuden käytöstä pokaan.

huomautukseni inceleiden pitkistäkin kiusaamisketjuista sivuutetaan pelkillä alapeukutuksilla vaikka asia on todellinen ja juuri sitä kiusaamista.Sitten tyypillisen kaksinaamaisesti päivittelette kiusaamisen kauheutta- paitsi itsenne tekemää.  

Kouluissa opettajilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen niin tehokkaasti, että se toimii. Vanhemmilla ja kaikilla veronmaksajilla on oikeus mennä seuraamaan opetusta, se on julkisin varoin toteutettavaa tavoitteellista toimintaa. Huoltajat ja oppilaat voivat vaatia koulua järjestämään tiedotustilaisuuden esitelläkseen millä tavoin ja sisällöin opettajat opettavat lapsille yhteisössä toimimisen sääntöjä, Suomen lakeja ja turvaavat henkisesti ja fyysisesti turvallisen tilan oppimiselle jokaisen oppilaan kohdalla. Huoltajien kannattaa vaatia välitön kiusaamiseen puuttuminen oman lapsensa ops-keskustelussa jokaisen kauden alussa ja kirjauttaa se järjestelmään. Lapsen turvallinen ympäristö pitää sisällään myös sen, ettei ehdollistuu todistamaan toisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Passiivinen väkivalta on tutkimusten mukaan toisinaan jopa haitallisempaa lapsen psyykelle kuin suoran, aktiivisen väkivallan kohteena olo.