Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisen anatomia, miksi sitä ei saada koskaan kitkettyä?
20.11.2022 |
Ikuisuusaihe, koulukiusaaminen. Löydetäänkö siihen ikinä mitään oikeasti auttavia keinoja? Ja jos ei, niin miksi ei?
Mikä tekee kiusaamisen syistä niin monimutkaisen kokonaisuuden, ettei siihen voida puuttua tehokkaasti? Johtuuko se siitä, että usein kiusaamisen takana on niin monen asian pieleen meno, lähtien kiusaajan kotoa päättyen kouluilla käytettävissä oleviin resursseihin, ettei kaikkea ole vain mahdollista laittaa kuntoon?
Kommentit (166)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008446390.html
Ranskassa ajetaan ankaraa lakia koulukiusaamisen kitkemiseksi teoista voisi koitua kiusaajille jopa vankeutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen ilmentää sitä mikä Suomessa on pielessä muutenkin. Täällä ei saa rangaistusta teoistaan. Koulukiusaajien kohdalla ei pitäisi edes miettiä mitään muuta kuin koulusta erottamista. Vanhemmat etsiköön uuden paikan lapselleen tai opettavat kotona. Samoin aikuisille rikollisille rangaistukset ovat liian lepsuja. Yhteiskuntamme ei tarvitse henkirikoksiin tai seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää koko sana. Ei ole mitään erityistä koulukiusaamista eikä sillä varsinkaan ole mitään erityistä anatomiaa. Ihmiset kiusaavat eri tavoin toisiaan aivan joka paikassa kuten kotona, työpaikalla, harrastuksissa, kadulla, intissä. Miksi sieltä aina nostetaan tikun nokkaan koulu ja sitä myötä opettajat, joilla pitäisi olla jotain mysteerikykyjä poistaa kiusaaminen kokonaan yhdestä paikasta maailmassa?
Tutkimusten ja tilastojen mukaan kiusaaminen kouluissa on selvästi vähentynyt. Mutta niin kauan kuin on yksikin tapaus, sehän on taas todiste siitä, että mitään ei tehdä jne. Kyllä tehdään joka päivä, mutta ei, kiusaaminen ei tule koskaan katoamaan, ellei ihminen kuole sukupuuttoon.
T. Yläkoulun ope
Mahdatko olla oikeassa ammatissa? Tietenkin kiusaamisella on anatomia, omat kaavansa. Ne ovat kansainvälisiä. Tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat tietyllä tavalla muita, usein tietynlaisia.
Kyllähän tämän kaikki tietävät. Osa vain ei myönnä sitä, vaikka ovat itsekin käyneet koulua.Onkohan esim Italiassa ja Ranskassa koulukiusaamista yhtä paljon kuin Suomessa?
Italia on lapsirakas yhteiskunta ja Ranskassa hyvä käytös on kultaa... Eikö nämä kansat muutenkin ole paljon sivistyneempiä...
Ranskalaiset ovat läpsimällä kasvattajia ja kiusaajia vielä aikuisinakin. Ja englantilaiset sisäoppilaitokset kuuluisia raaasta kiusaamisestaan.
Entä espanjalaiset? Onko missään sitten paremmin?
Jokaiselle oppilaalle ainekirjoitusaiheeksi "Miten minut on kasvatettu". Kyllä jää monella kynä suuhun, kun ei tule oikein mitään mieleen.
Kiusaaminen on väkivaltaa, joko fyysistä tai henkistä tai molempia. Sen nimi pitäisikin muuttaa koulukiusaamisesta kouluväkivallaksi. Se nyt ihan ensin, jotta asiaan ei liitetä mitään vähättelevää kuten tässä tapauksessa termi kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RANSKAN parlamentti eli kansalliskokous alkoi keskiviikkona käsitellä lakiesitystä, jossa puututaan koulukiusaamiseen kovalla kädellä, kertoo uutistoimisto AFP.
Jos lakiesitys menee läpi, koulukiusaamisesta voitaisiin rangaista vakavimmissa tapauksissa jopa kolmen vuoden vankeudella.
On todennäköistä, että lakiesitys saa taakseen kansanedustajien enemmistön, AFP kertoo. Hanketta tukevat presidentti Emmanuel Macronin hallitusrintama sekä oikeiston Tasavaltalaiset.
Me emme koskaan tule hyväksymään sitä, että lapsiltamme rikotaan elämä, opetusministeri Jean-Michel Blanquer sanoi parlamentissa. Blanquerin mukaan lailla pannaan toimeen tasavallan arvoja.
LAILLA lisättäisiin määrärahoja koulukiusaamisen estämiselle ja luotaisiin uusi koulukiusaamisen rikosnimike, AFP kertoo.
Lakiesityksen mukaan koulukiusaamisen rangaistus on kiusaajan iästä ja rikoksen vakavuudesta riippuen jopa kolme vuotta vankeutta ja 45000 euroa sakkoja.
Jos koulukiusaamisen uhri tekee tai yrittää tehdä itsemurhan, rangaistus on vielä kovempi jopa kymmenen vuotta vankeutta ja 150000 euroa sakkoja, kertoo Le Figaro -lehti.
Ranskassa on viime aikoina ollut useita tragediaan päättyneitä koulukiusaamistapauksia. Esimerkiksi itäisen Ranskan Alsacessa 14-vuotias tyttö teki itsemurhan, kun hän oli kertonut luokkakavereilleen olevansa lesbo ja joutunut sen takia rajun koulukiusaamisen kohteeksi.
VASEMMISTON puolueet ovat arvostelleet uutta lakiesitystä ylimitoitetuksi.
Me emme kannata alaikäisten kriminalisoimista ja alistamisen lisäämistä, sanoi sosialistikansanedustaja Michèle Victory.
Lakiluonnoksen laatija, keskustalaisen Modem-puolueen kansanedustaja Erwan Balanan puolestaan perusteli ankaraa säädöstekstiään sillä, että koko yhteiskunta halutaan mukaan.
Tekstin [lakiesityksen] tarkoituksena on luoda tarvittava šokkivaikutus, Balanan sanoi radiokanava France Infon haastattelussa.
Nyt rikoslaissa ei edes ole sanaa koulukiusaaminen. Sitä ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Pantiin tarkkailuluokalle, joka oli usein erillinen rakennus. Syömässäkin kävivät ja välitunnilla eri aikaan kuin normiluokissa opiskelevat.
Jälki-istuntoa ja rehtorin puhuttelu seurasi kiusaamisesta, samoin vanhemmille kutsu keskustelemaan koululle, koska oli kasvatusvastuu.
Koulusta erotettiin määräajaksi, jos oppilaan käytös antoi siihen aihetta.
Jos ei oppilaan käytös alkanut muuttua koulun ja kodin yhteistyön seurauksena, oli mahdollista sijoittaa oppilas koulukotiin ja kasvatuslaitokseen toiselle paikkakunnalle. Näin muut oppilaat saivat opiskelurauhan ja heidän oppimisensa mahdollistui, kun ei tullut turpaan ja ajattelun pystyi pelon sijaan keskittämään opiskeltaviin uusiin asioihin. Sekä luomaan rakentavia, kehitystä tukevia sosiaalisia suhteita muihin oppilaisiin ilman väkivallan uhkaa.
Eivät väkivaltaiset riehujat ole välttämättä aina niitä pahimpia kiusaajia. Heidät vain opettajat näkevät parhaiten. Pahin kiusaaja voi olla se fiksu ja koulussa hyvin pärjäävä oppilas, joka opettajan tietämättä manipuloi luokakavereitaan ja usuttaa näitä riehujia toisten kimppuun. Kun rähinä alkaa, hän siirtyy vienosti hymyillen sivummalle tarkastelemaan aikaansaannostaan. Aikuisena näistä sulavasti käyttäytyvistä narsisteista tulee menestyviä ihmisiä, kun taas riehujat istuvat diagnosoimattoman adhd:nsa kanssa vankilassa pikkurikoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää koko sana. Ei ole mitään erityistä koulukiusaamista eikä sillä varsinkaan ole mitään erityistä anatomiaa. Ihmiset kiusaavat eri tavoin toisiaan aivan joka paikassa kuten kotona, työpaikalla, harrastuksissa, kadulla, intissä. Miksi sieltä aina nostetaan tikun nokkaan koulu ja sitä myötä opettajat, joilla pitäisi olla jotain mysteerikykyjä poistaa kiusaaminen kokonaan yhdestä paikasta maailmassa?
Tutkimusten ja tilastojen mukaan kiusaaminen kouluissa on selvästi vähentynyt. Mutta niin kauan kuin on yksikin tapaus, sehän on taas todiste siitä, että mitään ei tehdä jne. Kyllä tehdään joka päivä, mutta ei, kiusaaminen ei tule koskaan katoamaan, ellei ihminen kuole sukupuuttoon.
T. Yläkoulun ope
Mahdatko olla oikeassa ammatissa? Tietenkin kiusaamisella on anatomia, omat kaavansa. Ne ovat kansainvälisiä. Tietyn tyyppiset ihmiset kiusaavat tietyllä tavalla muita, usein tietynlaisia.
Kyllähän tämän kaikki tietävät. Osa vain ei myönnä sitä, vaikka ovat itsekin käyneet koulua.Onkohan esim Italiassa ja Ranskassa koulukiusaamista yhtä paljon kuin Suomessa?
Italia on lapsirakas yhteiskunta ja Ranskassa hyvä käytös on kultaa... Eikö nämä kansat muutenkin ole paljon sivistyneempiä...
Italiassa on kyllä ainakin keskiluokkaisille la bella figura eli hyvä käytös todella tärkeä asia myös lapsille. Aikuiset eivät kyllä jää voivottelemaan tai epäilemään jos heidän lapsensa jää kiinni koulukiusaamisesta. Italialainen kokee, että lapsi tai nuori häpäisee käytöksellään sukunsa jos sortuu kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2021 Helsingin Koskelan ns. teinisurman tekijät, kolme saman ikäistä koulukiusaajaa, saivat vankilatuomiot 8-10 vuotta kukin. (ensikertalaisina istuvat siitä murto-osan) Tämä tuomio tuli tietysti vasta sitten, kun 16-vuotias uhri oli kidutettu kuoliaaksi. Miksei sen pojan kiusaamista saatu loppumaan päiväkodissa, alakoulussa, lastensuojelussa, yläkoulussa, kotona, yhteiskunnassa - ei missään? Ja pojan kuoltuakin virkavalta panostaa vain "todistamaan", ettei ole itse tehnyt mitään väärin. Tuo murha tapahtui vajaa 2 vuotta sitten. Mikä on muuttunut sen seurauksena? Vai yhä kaikki tekevät kaiken ihan oikein ja tuollaisiin "yksittäistapauksiin" ei voi kukaan ottaa kantaa. Vanhin tappajista sanoi tunteneensa silmitöntä vihaa teon aikana, joka lievitti kotiin kävellessä. Voisiko näiden impulsiivisen tunteiden hallinnalle tehdä mitään, vai kaduilla ja kouluissa voi ilmentää tunteitaan kukin vapaasti juuri niin kuin sattuu tuntemaan?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Kyllä suhtaudutaan välinpitämättömästi. Ei haluta mennä väliin tai edes nähdä kiusaamista. Kuvitellaan, että joku oppii matematiikkaa, äidinkieltä ja historiaa, vaikka takaraivoa kivistää lyönnit, pelko oksettaa, ahdistus aiheuttaa univaikeuksia, yksinäisyys tuntuu kipuna, öisin kastelee sänkynsä, itseluottamus on solvattu säpäleiksi, netissä levitetään rivouksia ja valheita, elämänhalu on kadonnut...
Voisitko selventää, mitä opetat historiantunneilla? Millaista kirjallisuutta luette äidinkielentunneilla? Miten opetat todennäköisyyslaskenta ja logiikkaa matematiikassa? Nehän ovat kaikki tämän kiusaamiskysymyksen ytimessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Tämä. Koulun tehtävä on opettaa- ei toimia mielenterveys - ja sosiaalisten ongelmien ratkojana.
- ihmisten ryhmäytymistä edistää jaottelu. Yhteishenkeä luodaan identifioimalla toinen ryhmä, johon "me" ei kuuluta.
- kiusaaminen nähdään lasten asiana, eli lapsellisena ja merkityksettömänä pikkumaisuutena, vaikka kiusaaminen edustaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Terminäkin jo "kiusaaminen" on vähättelevä. Jos kyse olisi aikuisista, puhuttaisiin kunnian loukkauksesta, laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä.
- koulujen "riitaan tarvitaan kaksi" ja "täytyy antaa anteeksi kun pyydetään" jargon, joka vastuuttaa osittain kiusattua tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Kyllä suhtaudutaan välinpitämättömästi. Ei haluta mennä väliin tai edes nähdä kiusaamista. Kuvitellaan, että joku oppii matematiikkaa, äidinkieltä ja historiaa, vaikka takaraivoa kivistää lyönnit, pelko oksettaa, ahdistus aiheuttaa univaikeuksia, yksinäisyys tuntuu kipuna, öisin kastelee sänkynsä, itseluottamus on solvattu säpäleiksi, netissä levitetään rivouksia ja valheita, elämänhalu on kadonnut...
Voisitko selventää, mitä opetat historiantunneilla? Millaista kirjallisuutta luette äidinkielentunneilla? Miten opetat todennäköisyyslaskenta ja logiikkaa matematiikassa? Nehän ovat kaikki tämän kiusaamiskysymyksen ytimessä!
Olen eri, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat tuolla lopulla. Miten niin ne ovat kiusaamiskysymyksen ytimessä?
Kiusaaminen johtuu siitä, että lapset ovat vielä aikuisiakin eläimellisempiä otuksia, joiden aivojen kehitys on kesken.
Tämä ei tarkoita että kiusaamisen vastaiset toimet pitää lopettaa tai ettei niistä ole hyötyä, mutta niin ihmiset kuin muutkin laumassa elävät kädelliset ovat kiusanneet ja sorsineet toisiaan miljoonia vuosia, joten taistelu tätä taipumusta vastaan ei häviä mihinkään.
Tunne-elämältään synnynnäisesti häiriintyneiden tai esimerkiksi pahasti päihdeonhelmaisten ihmisten lisääntymisen estäminen auttaisi vähentämään tapauksia, mutta olisi eettisesti hyvin kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Tämä. Koulun tehtävä on opettaa- ei toimia mielenterveys - ja sosiaalisten ongelmien ratkojana.
Miten koulussa opetetaan yhteiskunnassa toimimista ja edustuksellisen demokratian pelisääntöjä? Miten käsitellään oikeusvaltion syntyä ja toimintaa? Eivät ne oppiaineet mitään yhteiskunnasta irrallisia kuriositeettejä ole vaan työkaluja, joita hallitsemalla opitaan elämään ja toimimaan yhteiskunnissa ja kehittämään niitä. Tämä lukee varsin selvästi joka koulutustason OPS:ssa (opetussuunnitelma). Sen takia me kansalaiset maksamme korkeita veroja, että kouluissa opetetaan ja kasvatetaan uusista sukupolvista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia eikä mitään freestylereita ja anarkisteja, jotka pyrkivät tuhoamaan itselleen epämieluisat jäsenet. Tämä on demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan idea. Ettei käytetä muita ja systeemiä hyväksi vaan toimitaan itse yhteisen hyvän edistämiseksi, kukin omien vahvuuksiensa ja osaamisensa kautta.
Vierailija kirjoitti:
Pantiin tarkkailuluokalle, joka oli usein erillinen rakennus. Syömässäkin kävivät ja välitunnilla eri aikaan kuin normiluokissa opiskelevat.
Jälki-istuntoa ja rehtorin puhuttelu seurasi kiusaamisesta, samoin vanhemmille kutsu keskustelemaan koululle, koska oli kasvatusvastuu.
Koulusta erotettiin määräajaksi, jos oppilaan käytös antoi siihen aihetta.
Jos ei oppilaan käytös alkanut muuttua koulun ja kodin yhteistyön seurauksena, oli mahdollista sijoittaa oppilas koulukotiin ja kasvatuslaitokseen toiselle paikkakunnalle. Näin muut oppilaat saivat opiskelurauhan ja heidän oppimisensa mahdollistui, kun ei tullut turpaan ja ajattelun pystyi pelon sijaan keskittämään opiskeltaviin uusiin asioihin. Sekä luomaan rakentavia, kehitystä tukevia sosiaalisia suhteita muihin oppilaisiin ilman väkivallan uhkaa.
Tässä on keinoja, jotka toimivat ainakin väkivaltaan ja muuhun vakavaan kiusaamiseen. Mikähän siinä on että niitä ei enää haluta käyttää? Ilmeisesti ideologia on nykyään tärkeämpi kuin lasten turvallisuus, terveys ja oppiminen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ongelma on se, että ratkaisua haetaan liikaa koulusta.
Koulussa työskentelee opetushenkilökuntaa. Koulun tehtävä on opettaa. Opettajan tehtävä on opettaa. On ihan absurdi ajatus että välitunnilla opettaja ratkoo jonkun perhetilannetta ja koulun jälkeen toisen mielenterveyttä... Opettajan erikoisalaa ovat matematiikka, äidinkieli, historia jne...
Ratkaisut löytyvät neuvoloiden, terveyspalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön käsistä. Siitä ettei anneta pahoinvoinnin mennä näin rankaksi ja huomataan ne lapset, joilla on ongelmia.
Lopulta ratkaisut löytyvät siis päättäjiltä, jotka ohjaavat rahavirtoja. Toki he voisivat myös tehdä uusia ratkaisuja inkluusion suhteen. Koulussa ei voida sitäkään päättää.
Lopuksi vielä sanon, että on todella epäreilua odottaa yksittäisten opettajien menevän väliin johonkin 14-vuotiaiden tappeluun. Kuvittele se sama tappelu Tikkurilan asemalle ja mieti menisitkö yksin siihen. Ainut oikea ratkaisu on soittaa poliisit siinä kohtaa. Ja voin sanoa näin koulussa työskentelevänä, että nämä tilanteet tuntuu pahalta. Ei niihin suhtauduta välinpitämättömästi.
Juuri näin. Lisäksi kiusaamista on niin monenlaista ja kokemus kiusatuksi tulemisesta hyvin subjektiivinen, tietenkin. On helppo huudella ulkopuolelta, että kunnon rangaistuksia ja koulusta erottamista jne. Joo, jos oppilas hakkaa toisen, seuraamuksia on helppo antaa. Mutta entäpä jos kiusattu tulee kertomaan, että häntä mulkoillaan rumasti tai ei oteta porukkaan mukaan? Puhutaan selän takana? Hankala tällaisen perusteella on määrätä, että Siiri, Jarmo ja Pentti vaihtavat koulua, koska Mintusta tuntuu, että te katsotte rumasti.
Valitettavasti tässä työssä on välillä niin hirvittävän kädetön olo. Surullinen olo siitä, että aina joku tahtoo pahaa.
Ranskalaiset ovat läpsimällä kasvattajia ja kiusaajia vielä aikuisinakin. Ja englantilaiset sisäoppilaitokset kuuluisia raaasta kiusaamisestaan.