Varattuna ihastunut naimisissa olevaan mieheen.
Tapasimme pari kuukautta sitten yhteisten ystäviemme illanistujaisissa. Ihastuimme aikalailla samantien toisiimme. Hän hakeutui luokseni asap kun saavuin ovesta sisään.. Vaihdoimme Facebookit ja puhelinnumerot tuona iltana. Siitä sitten seurasi viikottainen yhteydenpito, hän soittaa myös minulle silloin tällöin. Olemme myöntäneet puolin ja toisin ihastumisen toisillemme, mutta tiedämme ettei suhdetta voisi koskaan tulla.
Kuitenkin tuo mies kertoo minulle asioita joita ilman olisi parempi.. Hän kehuu minua paljon, pystymme juttelemaan mistä tahansa ja olenkin hänelle kertonut asioita joita muut eivät tiedä ja toisinpäin. Hänen silmiinsä unohtuu ja hän kertoo samasta. Tuntuu kuin olisin taas teini.
Voi miten päästä tästä? Olen täysin sekaisin enkä pysty ajattelemaan muutakuin häntä.
Kommentit (55)
Kun se oikea osuu kohdalle niin silloin kaikki muu unohtuu. Olette nyt löytäneet toisenne.
En sano, että jokaiselle olisi vain yksi ja ainoa oikea, mutta kun sellainen tulee niin ihastuu ensisilmäyksellä.
Olet miehelle haaste. Kiinnostat häntä niin kauan kunnes pääsee pesälle. Sitten soromnoo.
Tuosta ei ole enää paluuta. Jos on aitoa.
Olen tismalleen samassa tilanteessa.
Kysy itseltäsi oletko valmis jättämään nykyisesi. Kysy sama mieheltä. Jos molemmat toisenne tahdotte niin asia eteen päin. Salaaminen on ikävää.
Ai siis tapailetteko, kun silmiin jäät? Ristiriitaista, että avaudutte ja toisaalta sanotte, ettei suhdetta voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmältä kuin pelkältä ihastumiselta.
Himoissaan ovat vain.
Jos teillä ei ole lapsia, niin anna mennä. Jos on, niin harkitse ainakin erittäin tarkkaan äläkä tee mitään liian hätiköityä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä taas petetään
Tästä syystä olen sinkku
kohta hän pyytää rahaa sinulta vastineeksi rakkaudesta ja tosiaan jatkaa sitten vaimonsa kanssa.
Ettekö te koskaan pysähdy miettimään, mihin tämä teidän syntielämänne vie teitä?
Se vie suoraan ikuiseen kadotukseen.
Onko synnissä eläminen sen arvoista, että sen takia viettää ikuisuuden pimeydessä ja kauhussa, eikä sieltä pois pääse, vaikka kuinka katuisi. Silloin se on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te koskaan pysähdy miettimään, mihin tämä teidän syntielämänne vie teitä?
Se vie suoraan ikuiseen kadotukseen.
Onko synnissä eläminen sen arvoista, että sen takia viettää ikuisuuden pimeydessä ja kauhussa, eikä sieltä pois pääse, vaikka kuinka katuisi. Silloin se on myöhäistä.
Ei tuossa nyt mitään kauhean väärää ole vielä tehty. Sitäpaitsi iso osa ihmisistä ei elä tuossa sinun satukirjatodellisuudessa muutenkaan. Tiedän muuten uskovaisia jotka ovat eronneet avioliitosta ja menneet jopa uusiin naimisiin. Mene vaikka kivittämään sellaisia jos ei muuta tekemistä ole. Kun itse niin synnitön olet.
Väärin teette kummatkin.Haloo. Ja pitää tämmösestä kirjottaa tänne mitä mä nyt teen. On naurettavaa ja lapsellista touhua molemmilta. Kyllä jompikumpi puolisoistainne tulee tietämään ja näkemään touhun hyvin äkkiä.
Eikä petä.