Tuntuu, että kaikki se mitä olen koko elämäni rakentanut murenee ympäriltä

Minulla on suurperhe ja lapset ovat olleet minulle kaikki kaikessa. Mieheni on tehnyt uraa ja hyvin paljon töitä. Kaikessa tässä hulinassa parisuhteemme on jäänyt hoitamatta. Aina ei ole ollut siihen aikaa tai voimia. Kunnioitan miestäni monessa asiassa, mutta olemme perusluonteiltamme melko erilaisia. Ja hän ei myöskään puhu tunteistaan ollenkaan. Tämä puhumattomuus on aiheuttanut monia väärinkäsityksiä ja pettymyksiä tunnetasolla. Nyt olemme siinä tilanteessa, että jonkinlainen iso muutos on väistämättä edessä. Pelkään avioeroa ja kaikkea sitä mitä se toisi tullessaan. Minulla on vakituinen työ, mutta palkka on alhainen. Pelkään taloudellisen pärjäämisen lisäksi myös yksinäisyyttä. Minulla on kyllä ystäviä, mutta kyllähän suurin osa ihmisistä touhuaa kaikkea perheensä ja puolisonsa kanssa. Meillä oli jonkin aikaa sitten keskustelu, jossa sanoin jo avioeron mahdollisuudesta. Silloin takana oli melkoisen ahdistava, pitkä huono jakso miehen kanssa. Tämän keskustelun jälkeen meillä on mennyt paremmin ja olen jotenkin luullut, että asiat ovat paremmalla tolalla. Mutta ei se niin taidakaan olla. Mies jo ehdotti, että vietämme tulevan loman eri paikoissa.
Aivan sisimmissäni en toivo eroa. Mielestäni se olisi kauheaa lapsillemme sekä myös muutenkin. En usko siihen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ja muutoinkin maailmassa tapahtuu koko ajan kaikkea ikävää. Mitä ihmettä tässä voisin tehdä?