Lue keskustelun säännöt.
Naisystäväni ei hyväksy naispuolista kaveriani
17.11.2022 |
Olen reilu kolmekymppinen mies ja hiljalleen ystävystynyt naispuolisen työkaverini kanssa. Seurustellaan kumpikin omilla tahoillamme ja ollaan kumpikin tehty selväksi, että molemmilla on vain kaverillisia tunteita.
Kotona sitten tuli tämä asia sitten puheeksi ja kerroin, että kävin lounastauolla tämän työkaverini kanssa. Tästäkös sitten syntyi riita. Naisystäväni ei hyväksy sitä, että minulla on naispuolisia kavereita. Ei, vaikka kuinka kerroin, että hänkin on varattu, eikä kummallakaan ole mitään romanttista pelissä. Kerroin myös naisystävälleni, että hän on aina ykkönen minulle. Eikä minulla ole oikeen muitakaan ystäviä.
Mitä mieltä te olette tästä? Saako miehellä olla naispuolisia kavereita?
Kommentit (48)
Onko kaverinainen kaunis ja hyvärunkoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen tarvitsee myös ystäviä. Naisystäväsi kuulostaa omistushaluiselta. Sinulla on oma elämä ja saat olla tekemisissä myös muiden ihmisten kanssa. Naisesi kuulostaa kontrolloivalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaverinainen kaunis ja hyvärunkoinen?
Ihan tavallinen suomalainen nainen. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystä.
Ap
Ei saa. Mutta kaikki miesystäväni ovatkin mokailleet näiden muka-ystävien suhteen.
Mutta ei siinä, vapaasti on mitä tahtoo, minä poistan itseni kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tästä vertaistukea, mutta minä en erikseen kerro miehelleni, milloin olen käynyt kahdestaan lounaalla tai kahvilla työkaverin kanssa. Vaikka jotkut työkaverit ovat enemmän kuin työkavereita, puhutaan myös omasta elämästä jne., on tämä kaveruus rajattu työajalle. Emme viestittele töiden jälkeen tai hae tilaisuuksia olla yhdessä, joten en koe että mieheni hyötyisi mitään siitä, että kertoisin olleeni Villen kanssa kahden kesken lounaalla. Ennemminkin voisi tulla pieni harmitus ja ihmetys, että miksi tuollaista nyt pitää korostaa. Pidän itse rajani selkeinä, niin muiden ei tarvi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tästä vertaistukea, mutta minä en erikseen kerro miehelleni, milloin olen käynyt kahdestaan lounaalla tai kahvilla työkaverin kanssa. Vaikka jotkut työkaverit ovat enemmän kuin työkavereita, puhutaan myös omasta elämästä jne., on tämä kaveruus rajattu työajalle. Emme viestittele töiden jälkeen tai hae tilaisuuksia olla yhdessä, joten en koe että mieheni hyötyisi mitään siitä, että kertoisin olleeni Villen kanssa kahden kesken lounaalla. Ennemminkin voisi tulla pieni harmitus ja ihmetys, että miksi tuollaista nyt pitää korostaa. Pidän itse rajani selkeinä, niin muiden ei tarvi.
Juuri näin. Työkavereillani, lähimmilläkään, ei ole edes privapuhelinnumeroani ja työpuhelimeen en vastaa enää työpäivän jälkeen.
Nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on jonkun kanssa, hänen tunnetarpeensa menevät prioriteettilistassa kaikkien muiden yläpuolelle. Kyse on siitä, kumpi on ap:lle se numero yksi. Jos se on oma naisystävä, ei ole epäilystäkään miten tuossa pitää toimia.
Joo saa. Jos työkaverinainen olisi jotenkin tosi epämiellyttävä (joku syy miksi), voisi olla poikkeus ettei oikein tykkäisi naisena sellaisesta. Joku suht normaali olisi varmaan ok. Ja jos parisuhdeasioita ei vatvottaisi selän takana tai salaisuuksia joita olisi miehelle kertonut. Ehkä naisesi ei oikein luota miehiin sitten tai pelkää että miehen aika menee kaverin kanssa. Kotiin ei ole pakko ottaa kaverinaista, jos se toisen hermostuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisystävä on ykkönen, onko ystävänainen kakkonen?
Meillä vanhat naispuoliset kaverit on ok. Uusiin naisiin ei tarvitse tutustua, koska siinä on aina riski, että syttyy romanttisia tunteita ainakin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se emakko.
Kumpiko?
Parisuhteessa ollessa ei hankita vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Se ei vain toimi. Itse annoin mahdollisuuden eräälle miehelle ystävä mielessä. Siitä seurasi miehen ihastuminen, vaikka itse olen parisuhteessa. Ikävä tilanne.
Miesystävälläni on joitain naispuolisia ystäviä ja mm hänen ex. En tykkää, mutta en voi puuttuakaan, kun ovat olleet ystäviä ko ennen suhdettamme. Sitä en hyväksyisi, että noin vain alkaisi jonkun naisen kanssa kaveeraamaan. Sitten se olisi miehen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on myös naispuolisia työkavereita ja minulla miespuolisia. Mitään romanttista näissä kaveruuksissa ei ole ja työajan ulkopuolella ei tavata, joten en kyllä näe syytä mustasukkaisuuteen. Ehkä sitten jos vietettäisiin vapaa-aikaa yhdessä.
Tuskin kukaan nyt oikeasti työkavereille kieltää puhumasta. Töissä kun kaikkien kanssa on tultava toimeen ja tehtävä niitä töitä. Siinä sitten helposti tutustuu ja lounaallakin käynti yhdistää, ja auttaa jaksamaan. Hyvähän se on, että löytyy kaveri työpaikalta, jonka kanssa purkaa asioita. Sitten, jos aletaan ihastua tähän kaveriin/ajatella sitä myös vapaa-ajalla/viestitellä koko ajan ollaan vaarallisilla vesillä. Mutta sitä ennen ei ongelmaa.
Toi puolustelu, että ei ole oikein muitakaan ystäviä, kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta. Samoin se, että olette työkaverin kanssa puolin ja toisin tehneet selväksi että on vain kaverillisia tunteita.
Yleensä työkavereiden kanssa ei todellakaan keskustella siitä, mitkä ovat tunteemme toisiamme kohtaan, vaan työkaveruuden rajat ovat selvät sanomattakin. Myös kaverittomuudestasi valittaminen antaa vaikutelman, että työkaverinaisella on superspesiaali asema elämässäsi - jopa tärkeämpi kuin kumppanilla, sillä vaikka kumppani jättää niin kaveri pysyy.
Kyllä sun naisystäväsi on varmaan oikeilla jäljillä hermostuessaan, sillä selvästi sulla on nyt toinen erityinen nainen elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on jonkun kanssa, hänen tunnetarpeensa menevät prioriteettilistassa kaikkien muiden yläpuolelle. Kyse on siitä, kumpi on ap:lle se numero yksi. Jos se on oma naisystävä, ei ole epäilystäkään miten tuossa pitää toimia.
Pitäisikö kaikista muistakin ihmissuhteista sitten luopua, jos naisystävä sattuu sellaista vaatimaan.
Naisystävä ottaa ykköseen ja toisen kanssa sinulla saattaa olla enemmän valinnanvaraa
Tottakai saa olla. Olen itse nainen ja minulla oli keväällä töissä miespuolinen työystävä, jonka kanssa puhuimme myös muista kuin työasioista (minä olin ja olen parisuhteessa, hänelle tuli ero tyttöystävän pettämisen takia). Ei ensinnäkään tullut mieleenkään kertoa miehelleni, että "hei tänään juttelin X:n kanssa Teamissa työasioista ja siinä yhteydessä puhuttiin myös siitä ja tästä ja tuosta" tai että kävin hänen kanssaan lounaalla. Ei meillä raportoida kenen kanssa on päivän aikana puhuttu tai käyty syömässä.