Lue keskustelun säännöt.
Kylläpäs repesin äsken itkuun...
07.11.2006 |
Perheemme kuopus, 1,5-v, on parhaillaan isänsä kanssa sairaalassa odottamassa lastenlääkäriä ja saamassa nesteytystä vatsataudin takia. Itse olen omasta taudistaan jo paremmin toipuneen esikoisen kanssa odottamassa sairaalakuulumisia. Olen tänään pelästynyt ja pelännyt niin kamalan paljon, sillä pieni oli aamulla mennyt taas paremmin sujuneen illan jälkeen heikompaan suuntaan. Ja tunteet ovat vaihdelleet huolesta helpotukseen pitkin päivää.
Äsken sain mieheltä kuvan kuopuksesta, joka istuu sairaalasängyssä ja leikkii joillakin leluilla. Ja huolen, ikävän, epätietoisuuden ja helpotuksenkin sekasotku päässä sai kyllä kyynelhanat aukeamaan! Siellä oli kuulemma jo pystynyt juomaan 100ml osmosalia! Toistaiseksi kaikki on pysynyt sisällä.
Olkaa kiitollisia jokaisesta hetkestä ja terveestä päivästä, jonka saatte lastenne kanssa viettää! Välillä ovat omatkin hermot tiukilla, ja lapset varsinaisia jääräpäitä ja tuntuu että arki on vain harmaata raatamista, mutta kummasti heti kun sen tavallisen tasaisen arjen kadottaa, osaa taas arvostaa kiukuttelevia ja joka paikan sotkevia lapsiaan!
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kun nuo sairaalassaolot, nesteytykset ja muut on niin arkista ettei aina edes muista että joillekin se voi olla hirveä järkytys ja kamala kokemus.
Vierailija:
Olkaa kiitollisia jokaisesta hetkestä ja terveestä päivästä, jonka saatte lastenne kanssa viettää! Välillä ovat omatkin hermot tiukilla, ja lapset varsinaisia jääräpäitä ja tuntuu että arki on vain harmaata raatamista, mutta kummasti heti kun sen tavallisen tasaisen arjen kadottaa, osaa taas arvostaa kiukuttelevia ja joka paikan sotkevia lapsiaan!
omista terveistä päivistä jotka lapsenne saa viettää teidän kanssa. Ja olkaa onnellisia niistä hetkistä jotka saatte viettää miehenne, vanhempienne ym. kanssa. Olen tänään ollut elvyttämässä jonkun äitiä ja lasten mummoa, sekä seurasin vierestä 1,5h ambulanssimiesten toimia... aika karua ja maanpäälle palauttavaa.
vatsatauti, kuopus aloitti oksentelun sunnuntaina, on ihan läpihuutojuttu. Ihan hyvä ja varmasti hermoja säästävä juttu heille, mutta minä suhtaudun omalla tavallani, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lasten vatsatauti perheessämme.
Ihmetyttää, eikö täällä saa kirjoittaa omista tuntemuksistaan ilman että muistaa, että aina on joku, jolla on asiat vielä huonommin ja siksi on parasta olla vain hiljaa sivussa.
No, nestettä on jo mennyt pullollinen. Nyt odotetaan pysyykö se sisällä.
Ja jaksamista kaikille sairaiden lasten vanhemmille; oli kyseessä sitten mitä tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ompaa.
Hyvä että teillä on kaikki jo paremmin. Meillä myös joutui esikko aikanaan sairaalaan vatsataudin (rotaviruksen) takia. Oli 2 päivää tiputuksessa ja mies oikeasti pelkäsi lapsen puolesta.
Muistanette pienen Eemeli-pojan? Ap:lle paljon tsemppiä!
KAIKKI on niin suhteellista :)