Perhepäivähoito ja skr:n päiväkerho

On äärimmäisen tärkeää, että hän oppii sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimimisen juuri nyt kun hän 5-vuotta. Ymmärrän, että pienissä ryhmissä olleelle se on erityisen vaikeaa, mutta älä vaan anna nyt periksi. Myöhemmin se on vielä vaikeampaa ja se kostautuu koulussa.



Yritä kannustaa ja tukea toista vaikeassa asiassa. Puhukaa siitä paljon ja yritä selittää asioita.



Naapurin hiljainen poika on ollut kotona 5-vuotiaaksi, ja hurjalta vaikuttaa nyt kun eskari lähestyy. Hän ei tarhassa puhu kenellekään, ei leiki ja jurmottaa hiljaa itsekseen. Äiti oli jo ottamassa lasta tarhasta, mutta jos joutuu suoraan vuoden eskarin jälkeen kouluun, sosiaaliset taidot voi olla todella vaikeita hankkia. Äiti vielä pihalla aina kailottaa kovaan ääneen, että ei tästä mitään tule kun meidän X on niin kauhean erikoinen ja hiljainen. Ei se varmaan koskaan sopeudu!

että kerhoilu ei ole säännöllistä? Ainakin kirjoituksestasi sai kuvan, että poika pääsee kerhoon silloin kun pääset viemään. Jos toiset lapset ovat kerhossa säännöllisesti, voi olla vaikea päästä porukkaan ja sen kirjoittamattomiin sääntöihin mukaan. Onko kerho sellainen, että siellä on säännöllisesti vakiporukka? Vai avoin, perhekahvilatyyppinen kerho? Säännöllisesti kokoontuva kerho, jossa on aina samat lapset voisi olla ryhmään tottumattomalle paras vaihtoehto, jos vain pääsee säännöllisesti mukaan. Jos se ei ole mahdollista, löytyisikö paikkakunnaltanne jotain muuta toimintaa lapselle? Esim. joku liikuntakerho iltaisin tms.



Oletko kysynyt kerhon vetäjältä, miltä lapsesi pärjääminen vaikuttaa? Voisi olla hyvä selvittää se ja kysyä myös, onko kerhossa monta hyvin levotonta lasta. Jos meno on kovaa, eikä ihan hallinnassa, voi se lisätä vastenmielisyyttä ryhmätoimintaa kohtaan. Ovatko lapset kovin eri ikäisiä? Kiusataanko siellä? Esikoulussa tulee kuitenkin olemaan se rauhoittava tekijä, että kaikki lapset ovat samanikäisiä ja kaikki ovat paikalla joka päivä. Esikoulunhan on tarkoitus opettaa koulussa pärjäämisen taitoja, ei kuusivuotiaan tarvitse olla vielä koululainen. Vuoden päästä lapsesi on kuitenkin jo vuoden vanhempi. Kunntelisin herkkänä lasta, mikä kerhoon menemisessä vaivaa. Jos se on ihan oikeasti vastenmielistä, en pakottaisi.



Sosiaalisuutta voi toki jossain määrin oppiakin, mutta aika paljon se on lapsen luonteesta kiinni. Meillä on pian nelivuotiaat pojat kotihoidossa, eikä paljoa olla maailmalla liikuttu, kun se nyt vain oli aika hankalaa kaksosten ollessa pieniä. Silti ovat sosiaalisia ja tulevat juttuun kaikkien kanssa. Myös nyt aloitettu kerho on mennyt ihan hyvin (eivätkä siellä turvaudu toisiinsa, vaan hakevat omat kaverinsa). Taannoisissa isoissa sukujuhlissakin vierailivat ihan vieraidenkin pöydissä seurustelemassa, vaikka vanhemmat möllöttivät koko ajan omassa pöydässä. Pojilla ei siis ole opetettua sosiaalisuutta, vaan se on ihan luonteessa. Tuntuu siis hurjalta ja kurjalta, jos lapsi pakotetaan sellaiseen muottiin, johon ei sovi. Esikoulu on kuitenkin sitten kasvun aikaa ja vielä leikin varjolla. Siitä en siis tinkisi, mutta kerho kanssa kuuntelisin lasta. Onko kyseessä aito vastenmielisyys ja siihen joku syy, vai onko vain joku " vaihe" , joka menee ohi. Vaikea asia selvittää :)

Meidän silloin 4-vuotiaan päiväkodissa viettämää aikaa vähennettiin kertaan, pariin viikossa kun vanhemmat olivat vuorotellen kotona pikkusisaruksen kanssa, mutta lapsipa ei tykännyt siitä lainkaan. Alkuun meni kohtuullisesti, mutta mitä pidempi aika meni, niin sitä huonommin lapsi alkoi viihtyä sekä kotona että päiväkodissa ja hän oli masentuuneen oloinen ja suorastaan huolestuimme asiasta.



Onneksi lapsen päiväkodissa oli hyvä, kokenut ja ammattitaitoinen lastentarhanopettaja sekä lapsen parasta ajatellut päiväkodinjohtaja, jotka ehdottivat meille suoraan, että lapsi viettäisi ENEMMÄN aikaa päiväkodissa. Niinpä ryhdyimme viemään lasta päiväkotiin säännöllisesti kolmena päivänä viikossa ja SE TEPSI! Ei kulunut kuin kuukausi kun lapsi oli taas oma iloinen ja reipas itsensä, joka lähti mielellään päiväkotiin ja oli hyväntuulinen myös kotona.



Syy oli siis siinä, että kun lapsi kävi liian harvoin päiväkodissa, niin hän tunsi olonsa siellä aina ulkopuoliseksi, hän ei tiennyt mitä oli tehty ja tapahtunut eikä hän oikein päässyt mukaan muiden leikkeihin.





Minäkin siis ehdotan, että valitset lapselle sellaisen kerhoryhmän, jossa on samat lapset (ja aikuiset) joka kerta ja viet lasta sinne säännöllisesti niin että hän tuntee kuuluvansa joukkoon ja ryhmän tavat, rutiinit ja ennen kaikkea ihmiset tulevat hänelle tutuiksi.

Eli vielä sen verran, että poika on kyllä tosi sosiaalinen ja kova puhumaan. Kaikki aina ihmetteleekin, että kun puhuu paljon vieraillekin. Eli on avoin ja ennakkoluuloton. Ja on ollut päiväkodissakin hoidossa. Toki viime vuoden oli kotona, kun olin äitiyslomalla. Olemme muuttamassa maaliskuussa, jolloin perhepäivähoito muuttuu päiväkodiksi, todennäköisesti.

Kerhotätien mukaan oli heti eka kerrasta lähtien kuin vanha kerholainen ja samaa sanottiin varahoitopaikassakin päiväkodissa, että heti ekasta päivästä lähtein meni kuin vanha tekijä.

Ehkä kyse on enemmän siinä että en tosiaan pääse ihan säännöllisesti viemään, eikä hoitajalla ole mahdollisuutta kuljettaa. Ja erhossa on vakiporukka, vaikka tosin kaikki ei aina paikalla. Iltaharrastuksia en vielä haluaisi ottaa, kun ne illat on niin lyhyitä... ja viikonloppuisin harrastamme uintia koko perheen kesken.