Onko hirveän epänormaalia että perheessä

kuopus tulee joka yö viereeni. Onneksi ihan aina en siihen herää, mutta takuuvarmasti hän kitisee viimeistään viideltä. Esikoinen alkoi nukkumaan omassa sängyssä ja hiljaa viisivuotiaana. Eli toivon ja rukoilen, että enää vuosi.... Sitten onkin mennyt seitsemän vuotta valvoessa...

Mun lapset on toinen kohta 5 ja toinen 2v1kk. Jokayön härdelli. Aina joku itkee tai tulee meidän sänkyyn tai näkee pahaa unta tai on pissahätä tai kasvukipuja tai jotain tai jotain.



Luulin itsekin että vauva-ajan jälkeen pitäisi rauhoittua, mutta... Isommalla oli rauhallinen kausi tossa 2-3 -vuotiaana jolloin nukkui öitä putkeen... ellei oteta lukuun yövaipasta luopumisia ja sen aiheuttamia öisiä härdellejä, ai niin... Tää numero kakkonen on ollut isoveljeään hankalampi unitapaus, oli mm. monta kuukautta kestänyt yövieroitus tissistä, jolloin joka yö huudettiin tissiä monta kertaa ja koko perhe valvoi. Tämä tossa keväällä ja alkukesästä.



Eli eiköhän tuo suht normaalia ole tuo teidänkin meininki. Ikävä kyllä.

Yöt olivat alituista heräilyä, ravaamista ja ahtautta. Minä/mies hipsittiin milloin minnekin evakkoon, valvottiin jne.



(Meillä on vuosien varrella kyllä saattanut olla joku vaihe, jolloin jo nukuttiin putkeen.. Ei enää muista..)



Sitten eräs terveydenhoitaja ihan muun käynnin yhteydessä ehdotti seuraavaa tarrakampanjaa:

-jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä lapsi saa aamulla valita palkinnoksi tarran

-kun tarroja on tietty määrä (esim. 10 kpl), saa lapsi jonkin pienen lelun palkinnoksi



Toimii kuin häkä! Ja mikä ihaninta, ei tarvi kieltää tulemasta meidän sänkyyn. Ja jos lapsi olis todella todella peloissaan, niin voisi silti tulla. Mutta nyt ollaan saateltu takaisin omaan sänkyyn, pidetty lastenhuoneen ovea auki ja kunnon valoja naapurihuoneessa, jottei ole pimeää. Alkuun öisiä talutuskeikkoja oli varmaan kymmenkunta per yö, mutta nyt ovat vähentyneet pariin!



Ihanaa! Mutta tämä siis toimii tällaisilla isommilla lapsilla.

kiitos vinkistä! Ihan vielä en uskalla ottaa käyttöön. Sen verran nähdään painajaisia, että näin aikuisena on pakko ottaa ne vakavasti. Mutta kun heräilystä tulee pelkkä tapa, niin sitten...



2

Meilläkin kyllä lapset välillä pelkäävät tosissaan ja näkevät silloin tällöin painajaisia. Silloin toki pitää rauhoittella pidempään omaan sänkyyn tai ottaa viereen.



Mutta tuo melkoisen tehokas yövalo tavallisissa peloissa (ei kyllä painajaisissa) on nyt auttanut. Sinnittelevät, kun haluavat tarran!



Jos on paljon painajaisia, niin kannattaa yrittää miettiä, mistä kumpuavat. Olisko joitakin videioita, elokuvia tai pelejä, jotka ovat vielä turhan jänniä? Omasta kokemuksestani olen tämänkin huomannut.



Meillä muuten lapsia rauhoittaa kovasti ja pelkoa vähentää, kun illalla sanomme heille iltasatujen ja peittelyiden jälkeen että " Oma koti ja sänky on maailman turvallisin paikka. Täällä ei voi tapahtua mitään pahaa. Isi ja äiti ovat ihan tuossa lähellä." Lisäksi luemme iltarukouksen. Senkin ihan vain sen vuoksi, että se rauhoittaa lapsia. :)