Miehen siskon perheen erilainen kasvatustyyli
Onko kellään kokemusta, että miehen sukulaisperheen elämäntyyli ja lasten kasvatus olisivat hyvin erilaista kuin omanne? Tai oikeastaan siitä, että puoliso ottaa mallia sieltä sukulaisperheestä/lapsuuden perheestään, mikä aiheuttaa ristiriitoja parisuhteeseen?
Meillä miehen siskon perhe kasvattaa hyvin rennolla meiningillä. Ei niin huolta lasten turvallisuudesta, ruuan terveellisyydestä tai oikein mistään muustakaan. Itse olen huolehtivainen ja tarkkakin monista asioista, mutta osaan tarpeen tullen myös antaa periksi ja rentoutua. Haluan kuitenkin pitää lapsistani hyvää huolta, ennen kaikkea heidän turvallisuudestaan. Haluan noudattaa suosituksia, jotka nykytietämyksellä ovat lapsille parhaaksi.
Miehen siskon perhe saa toki toimia kuten haluaa, mutta ongelma taitaa olla ennen kaikkea mieheni. Siskonsa lapset ovat syntyneet ennen kuin meille tuli lapsia, ja mies on omaksunut kasvatusasiat sieltä. Monet kerrat olemme puhuneet, että kasvatamme omalla tavallamme emmekä ota mallia mistään muualta. Mutta aina sen vaan huomaa, mistä mies on mallinsa moniin tilanteisiin ottanut... Ja jos sanon, että en halua ottaa sieltä siskon perheestä mallia, niin mies suuttuu, kun "haukun hänen sukulaisiaan"...
Mitään vinkkejä siihen, miten saisin miehen vaikka vähän itse perehtymään kasvatusasioihin? Voisiko perheneuvolasta saada hänelle kasvatustietoa?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen tapa on huonompi kuin sinun tapasi? Jos et itse ole kasvatusalan guru, niin olet mielipiteinesi yhtä vahvoilla kuin miehen siskokin eli kaiken tekemisensä voi perustella tutkimuksilla ja selvityksellä, te vain toteutatte samaa asiaa eri tavoin.
Tai sovitte, että sinä hoidat lapset yksin, koska mies ei kuitenkaan osaa. Ja sen jälkeen pidät suusi kiinni jostain kotitöiden jakamisesta jne.
On hyviä kasvatustyylejä ja huonoja kasvatustyylejä. Et voi kyllä väittää, että huonot on yhtä hyviä kuin hyvät, vain vähän erilaisia.
Jos ei ole kasvatusalan ammattilainen, ei ole kanttia sanoa, miten toteutetaan huonoa kasvatustyyliä. Se ei ole mielipidekysymys eikä kasvatustyyli ole huono siksi, että lapsi saa kiivetä puuhun.
No kyllä sanoisin, että oma kasvatustyylini on parempi kuin miehen siskon, jonka perheessä ei esimerkiksi käytetä turvaistuinta alle kouluikäisillä lapsilla ja perusravintoa on McDonald's. Heille tärkeintä on päästä sieltä mistä aita on matalin, vaikka olisi kyseessä lapsen terveys ja turvallisuus.
Mikä siinäkin on, että olet surkea äiti, jos et noudata suosituksia mutta silloin myös, jos haluaisit niitä noudattaa? Lasteni parastahan tässä ajattelen enkä mitään muuta.
Olen tietysti yrittänyt kertoa miehelle nykyajan kasvatussuosituksista, mutta en ole hänelle ns. riittävä auktoriteetti. Siksi mietin tuota perheneuvolaa, että jos joku ammattilainen kertoisi hänelle, miten kannattaa toimia, niin menisikö silloin ymmärrykseen. Tietysti myös itse oppisin siinä samalla. -ap
No turvaistuimen määrää laki, joten siinä yksi perustelu. Jos mies haluu mäkkiin viedä lapset, niin hån vie, sinä jäät kotiin, into laantuu hetkessä.
Millä tavalla mies muuten hankkii tietoa asioista? Tykkääkö katsoa telkkaria tai Youtubea, lukea lehtiä tai nettipalstoja? Ujuta kasvatustietoa hänelle luentevalla tavalla.
Puolisoa ei oteta sen takia että sen luonne on vaimon tehtävä muuttaa. Tykkäisitkö itse jos miehesi pyrkisi muuttamaan sun perusluonnetta. Et varmaan.
Miehen perhe vaati kasvattamaan samoin kun mieheni oli kasvatettu. Minä kuulemma olen pilannut lapseni. Mutta anoppini onkin pipi omista syistään.
Ihan alkajaisiksi teidän pitää keskustella ne teidån perheen rajat selviksi. Ja sitten sinun pitää lakata vetämästä sitä siskoa mukaan joka asiaan.
On myös aika yleistä että esikoisen tai ainoan lapsen kanssa on liiankin pedantti ja tunnollinen, ja ärsyyntyy kun useamman lapsen äidit ei vaan oikein jaksa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Etenkin duunarimiehillä taitaa olla tapana luovia parhaansa mukaan. Näin meilläkin. Ei mies tiedä tai ole edes ajatellut, että eri ikäisille voi olla erilaisia ruokasuosituksia tai minkä ikäisenä lapsi tarvitsee unta minkäkin verran. Onneksi kuitenkin ottaa vastaan, kun kerron lukeneeni esimerkiksi, ettei vauvalle saa antaa suolaa. Ehkä ap sinun pitää unohtaa sisko ja kertoa, että siteeraat jotain virallista lähdettä. Laita vaikka linkkejä lisäksi tai kuvakaappauksia. Hyvällä tuurilla lukee edes jotakin ja oppii.
Ai kamala sentään. Me ollaan molemmat miehen kanssa akateemisia ja erittäin hyvissä ammateissa, mutta ei olla luettu yhden yhtä kasvatuskirjaa kumpikaan ja lapset on jo 11 ja 9 v. Onkohan lapset menneet nyt ihan pilalle ;) Kyllähän sen sanoo ihan normijärkikin, että lapselle ei suola tee hyvää ja mikä on riittävä määrä unta lapselle, ei näihin mitään kirjoja tarvita. Neuvolan neuvot ollaan toki otettu aina vastaan.
Monesti kotona lasta hoitavien maailma pienenee niin paljon, että sinne ei mahdu kuin pieniä ongelmia joita sitten suurennellaan.
Ulkona kävely auttaa tähän.
Miehesi matkii perhettä jota arvostaa, aivan sallittua.
Perhe on joustavuutta vaativa yksikkö.
Kannattaa myös miettiä kodin ilmapiiriä ja keskustelukultturia, ne lisäävät myös lasten hyvin vointia.
Vanhempien parisuhde on lasten arki.
Kyllä nimenomaan on.