Lue keskustelun säännöt.
Masentunut aikuinen (20-30v) lapsesi haluaisi muuttaa takaisin kotiin, antaisitko muuttaa?
Kommentit (38)
ilman muuta, muutenkin on aina tervetullut, jos on tarve lyhytaikaiselle asumiselle tms. Mutta se on toki helppoa, kun on hyvin itsenäinen tytär, hän ei ikuisesti kotiin jäisi lorvimaan, ikävä kyllä tunnen toisenlaisiakin tapauksia, sellaisia joissa aikuisen lapsen on parempi saada ulkopuolista apua, jotta oppii pärjäämään itsenäisesti. Eli tapapuksesta tosiaan riippuu, tekisin niin mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitkäaikaista masennusta sairastavan näkökulma, jos sopii. Nuorta aikuista voi auttaa parhaiten kannustamalla häntä itsenäiseen asumiseen - ja auttamalla ja tukemalla häntä kaikissa niissä asioissa, jotka siihen liittyvät. Voi myös hakea tietoa siitä, mitä kautta voi saada apua masennukseen, toimeentuloon ja muuhun elämänhallintaan liittyvissä ongelmissa, ja välittää tiedon masentuneelle.
Masentunut kokee olevansa huono ja epäonnistunut kaikessa, ja takaisin lapsuudenkotiin muuttaminen 20-30-vuotiaana vain vahvistaa sitä käsitystä itsestä ja syventää masennusta. Jos sairastunut pääsee muuttamaan takaisin lapsuudenkotiinsa, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että sairastunut turvaa kaikessa omaisiinsa, ei suostu hakemaan apua ja jää peräkamarin asukiksi.
Jos kuitenkin aikuinen pyytää päästä takaisin lapsuudenkotiinsa lyhyehköksi ajaksi kriisitilanteessa, siitä ei ehkä ole haittaa, mutta on tärkeää huolehtia siitä, ettei tilanne ei jää pysyväksi.
Tietenkin. Ehdottomasti. Perhe on perhe, ja koti on lapsen koti ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Laitokseen. Sitä varten veroja maksetaan.
Mihin laitokseen?? Ei Suomessa masentuneita laitetaan mihinkään laitokseen. Hyvin erikoinen ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset muuttavat kotoa, niin itse muutan pienempään eli ei ole tilaa mihin palata. En aio ylläpitää terpeettoman suurta asuntoa siltä varalta, että jompikumpi lapsista tulisi takaisin.
Jos ahdistaa ja on vaikea olla niin yökyään saa tulla vaikka useamammaksi päiväksi tai pariksi viikoksi, mutta minun kotiini ei tulla asumaan. Täällä on huoneita vain minulle. Ja olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmista ja tiedän, että kokonaan muiden avustettavaksi heittäytyminen ei kuntouta mitenkään vaan pitemmän päälle ahdistaa vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkööt aikuinen ihminen vaikka laitokseen jos ei yksin pärjää. Mamman helmoihin passattavaksi ei kuitenkaan asiaa ole!
Vierailija kirjoitti:
Menkööt aikuinen ihminen vaikka laitokseen jos ei yksin pärjää. Mamman helmoihin passattavaksi ei kuitenkaan asiaa ole!
Uskokaa nyt jo, että masennuspotilaat eivät pääse laitokseen asumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole vaaraa epäterveestä riippuvuudesta joko lapsen tai vanhemman taholta niin kyllä.Silloin ei,jos vanhemman "apu"ei oikeasti auta,vaan esimerkiksi estää ystävyys ja parisuhteiden muodostamisen tai oman elämän rakentamisen.Se syventää nimittäin pahoinvointia.Ja onko vanhemmat itse tarpeeksi irrottautuneet lapsestaan
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Miksi ei?
Kyllä, ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pitkäaikaista masennusta sairastavan näkökulma, jos sopii. Nuorta aikuista voi auttaa parhaiten kannustamalla häntä itsenäiseen asumiseen - ja auttamalla ja tukemalla häntä kaikissa niissä asioissa, jotka siihen liittyvät. Voi myös hakea tietoa siitä, mitä kautta voi saada apua masennukseen, toimeentuloon ja muuhun elämänhallintaan liittyvissä ongelmissa, ja välittää tiedon masentuneelle.
Masentunut kokee olevansa huono ja epäonnistunut kaikessa, ja takaisin lapsuudenkotiin muuttaminen 20-30-vuotiaana vain vahvistaa sitä käsitystä itsestä ja syventää masennusta. Jos sairastunut pääsee muuttamaan takaisin lapsuudenkotiinsa, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että sairastunut turvaa kaikessa omaisiinsa, ei suostu hakemaan apua ja jää peräkamarin asukiksi.
Jos kuitenkin aikuinen pyytää päästä takaisin lapsuudenkotiinsa lyhyehköksi ajaksi kriisitilanteessa, siitä ei ehkä ole haittaa, mutta on tärkeää huolehtia siitä, ettei tilanne ei jää pysyväksi.
Voiko tuota enää paremmin sanoa. Voimia sinulle, aloittajalle ja kaikille jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin jotain muuta ratkaisua, olisi hirveää katsoa masentunutta omassa kämpässä. Vaikka oma lapsi olisikin.
Meillä suvussa runsaasti päävikoja ja myös masennusta eli puhun kokemuksesta.
Moi äiti! Mistäköhän johtuu, että suvussa ja lapsillasi on paljon "päävikoja"? Muistathan, että kun vanhenet ja alat tarvita apua, me lapset emme halua tavata kaltaistasi rassukkaa, se olisi hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkööt aikuinen ihminen vaikka laitokseen jos ei yksin pärjää. Mamman helmoihin passattavaksi ei kuitenkaan asiaa ole!
Uskokaa nyt jo, että masennuspotilaat eivät pääse laitokseen asumaan!
No varmaan yksityisklinikalle pääsee, jos on rahaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Itse pitkäaikaista masennusta sairastavan näkökulma, jos sopii. Nuorta aikuista voi auttaa parhaiten kannustamalla häntä itsenäiseen asumiseen - ja auttamalla ja tukemalla häntä kaikissa niissä asioissa, jotka siihen liittyvät. Voi myös hakea tietoa siitä, mitä kautta voi saada apua masennukseen, toimeentuloon ja muuhun elämänhallintaan liittyvissä ongelmissa, ja välittää tiedon masentuneelle.
Masentunut kokee olevansa huono ja epäonnistunut kaikessa, ja takaisin lapsuudenkotiin muuttaminen 20-30-vuotiaana vain vahvistaa sitä käsitystä itsestä ja syventää masennusta. Jos sairastunut pääsee muuttamaan takaisin lapsuudenkotiinsa, voi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että sairastunut turvaa kaikessa omaisiinsa, ei suostu hakemaan apua ja jää peräkamarin asukiksi.
Jos kuitenkin aikuinen pyytää päästä takaisin lapsuudenkotiinsa lyhyehköksi ajaksi kriisitilanteessa, siitä ei ehkä ole haittaa, mutta on tärkeää huolehtia siitä, ettei tilanne ei jää pysyväksi.
Muutin juuri itsekin omaan asuntoon, eli varsinaista lapsuuden kotia ei enää ole. Jos lapseni nyt tarvitsisi nopeasti uuden katon päänsä päälle, luovuttaisin mielelläni makuuhuoneen hänen käyttöönsä ja nukkuisin itse olohuoneessa.
Käytäntö olisi tietysti väliaikainen.
Nuoremman lapseni lähdettyä kotoa hän käytti välillä vanhaa huonettaan, kun mieluisat naapurit kävivät hermoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkööt aikuinen ihminen vaikka laitokseen jos ei yksin pärjää. Mamman helmoihin passattavaksi ei kuitenkaan asiaa ole!
Uskokaa nyt jo, että masennuspotilaat eivät pääse laitokseen asumaan!
No varmaan yksityisklinikalle pääsee, jos on rahaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkööt aikuinen ihminen vaikka laitokseen jos ei yksin pärjää. Mamman helmoihin passattavaksi ei kuitenkaan asiaa ole!
Uskokaa nyt jo, että masennuspotilaat eivät pääse laitokseen asumaan!
No varmaan yksityisklinikalle pääsee, jos on rahaa vain.
Yksityisklinikalle???
Jos lapsi aidosti yrittää parantaa elämäntilannettaan niin kyllä ehdottomasti. Jos masennusta ei olisi ja tarvitsisi kotia takaisin tulla niin sääntönä vakiona joko opiskelu tai työntekö. Jotain näyttöä täytyy olla että lapsi oikeasti yrittää esim töitä tai opiskelupaikkaa hakea. Masennuksen tai muun sairauden kanssa monimutkaisempi niin siinä tilanteessa terveys luonnollisesti ensin.