Ex ahdistaa...
Ollaan nyt sillei on-off tyylisesti säädetty, tai siis tapaillaan mutta ite en ainakaan halua yhteen palata menneen suhteen ongelmien takia. Lähinnä tykätään panna ja ottaa kaljaa yhdessä. Mut nyt taas joku viikko sitten se mokaili ja meillä meni välit poikki, mä siis laitoin koska en oikeesti jaksais enää kuunnella mitään p*skaa, ite oon yrittänyt olla mukava ja asiallinen mutta sillä tuntuu vielä olevan liikaa tunteita mua kohtaan eikä se pysty samaan. Mä en edes saisi säätää muiden kanssa kun se loukkaantuu mutta mulle hänen pitää ilmoittaa säädöistään? Ja kun herra on kännissä niin joudun kuuntelemaan ihme haukkumista, oon kuulemma perseestä, itsekäs p-ka ja pilaan hänen elämän yms. Silti se vaan roikkuu. Tänään tosiaan tuli taas viestiä voitaisko silti nähdä vielä, huoh ja menin sanomaan kyllä, koska kyllä mäkin kaipaan häntä. Mutta siitä lähtien mua on taas ahdistanut koko päivän, tää viime viikko meni ilman stressiä ja uskon että tein väärän valinnan kun suostuin. Kokemuksia tälläusestä ja mitä kannattais tehdä? Jos kuuntelisin järkee laittaisin poikki mutta tunteet sanoo eri, silti ahdistaa kun mietinkin että pitäs taas jatkossa stressata sen äijän juttuja. Tarviin järkee päähän !!
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Pidät toista nyt kuin "löysässä hirressä". Hänellä on tunteita. Ja sä et halua enää palata yhteen. Olisi parempi olla siis rehellinen ja ei säätää on-offia, eli ei jatka. Koska muuten toinen roikkuu ja odottaa kauheasti. Sitten haukkuu. Tee reilu lopetus, jos et palaa ja hän voi etsiä uutta ihmistä elämäänsä tai olla sinkkuna. Löydät uutta seuraa myös noihin illanviettojuttuihin itsekin, kun vähän aikaa ihmettelee. Parisuhdeongelmia joskus voi selvittää pariterapeutilla, mutta ilmeisesti se ei aina auta, ehkä antaa turhaa toivoa vaan.
Seuraa mulla kyllä siis riittää muutakin että en sen takia häntä roikota...Vaan kun mullakin on niitä tunteita tavallaan ja monta kertaa oon yrittänyt antaa anteeksi ne haukkumiset ja kokeilla muuttuuko hän, no hetkeksi kyllä ja sit se taas alkaa. Tarkoran tota tavallaan tunteita siten, että yritän aktiivisesti päästä yli ja oon sanonu kyllä hänelle sen suoraan että hänen kannattaa itekin yrittää. En jaksaisi kovin paljoa nyt selittää mutta lyhyesti tilanne on siis se että tässä on 2 ihmistä jotka haluaa toisiaan mutta ilmeisesti vaan ei voida edes tapailla kun molemmat on sit ihan rikki.
Välillä enemminkin tuntuu että hän pitää mua jossain hirressä kun vaikka laitan välit poikki ja se "on hänelle ok" niin silti tulee aina jossain vaiheessa oikein sydämien kanssa kyseleen välejätakaisin vaikka tietää että tää ei oo mullekaan helppoa. Oon sen sanonut ja kai sen huomaa kun jatkuvasti suostun vaikka ei pitäisi
Kumpikin yhtä sekasin. Vakka ja kansi.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin yhtä sekasin. Vakka ja kansi.
Juuri näin. Jo pelkkä kuvaus *tykätään panna ja ottaa kaljaa* kertoo tarpeeksi = kummankaan korvien välissä ei liikoja liiku.
Vian ei tarvitse olla iso kun se on päässä. Koskee teitä molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin yhtä sekasin. Vakka ja kansi.
Juuri näin. Jo pelkkä kuvaus *tykätään panna ja ottaa kaljaa* kertoo tarpeeksi = kummankaan korvien välissä ei liikoja liiku.
Ai että kerran kahdessa kuukaudessa ei saisi pitää hauskaa :D Ja mä nyt vaan rentoudun noin vaikka se tän keskustelun idea ei ollutkaan vaan jos jollain sattuisi olemaan kokemusta siitä että kumpikaan ei pääse toisesta yli vaikka haluaa :)
Pidät toista nyt kuin "löysässä hirressä". Hänellä on tunteita. Ja sä et halua enää palata yhteen. Olisi parempi olla siis rehellinen ja ei säätää on-offia, eli ei jatka. Koska muuten toinen roikkuu ja odottaa kauheasti. Sitten haukkuu. Tee reilu lopetus, jos et palaa ja hän voi etsiä uutta ihmistä elämäänsä tai olla sinkkuna. Löydät uutta seuraa myös noihin illanviettojuttuihin itsekin, kun vähän aikaa ihmettelee. Parisuhdeongelmia joskus voi selvittää pariterapeutilla, mutta ilmeisesti se ei aina auta, ehkä antaa turhaa toivoa vaan.