Lue keskustelun säännöt.
Stressi kehitysviiveisen ADD lapsen tulevaisuudesta. Mitä vanhemmaksi kasvaa sitä suurempi on kuilu
13.11.2022 |
Hänen ja ns normaalien lasten välillä.
Ja mua stressaa miten tuo tulee ikinä pärjäämään tulevaisuudessa .
On jo 12 mutta rastii lelukirjoista lahjatoiveeksi pehmoleluja ja ja uutta nukkekotia. Tuntuu kuin olisimme jumissa aikaloopissa,joka joulu/syntymäpäivä sama juttu. Hän ei kasva kuin fyysisesti. Paras kaverikin on 9vuotias.
Kuukautiset tytöllä alkoivat kesällä,hygienia on kehno ja jättää verisiä siteitä huoneeseensa tai vessaan lattioille pyörimään. Dödöä ei meinaa muistaa laittaa.
Koulussa häntä ei kiusata,NYT mutta entä kun yläaste alkaa ja koulu vaihtuu? Sekin on oma stressinsä sillä ei osaa kulkea yksin bussilla enkä tiedä saammeko taksikyytiä.
(Ala-aste on tuossa kadun toisella puolella eli sinne kulkemisessa ei ole ongelmaa)
Ei tunne kelloa,ei ymmärrä rahan arvoa. Hänelle 2 euroa ja 50 euroa on sama asia.
Olemme nyt koettaneet kaupassa opetella ettå maksaa yksin jonkin pikku ostoksen mutta kiihtyy tilanteessa liikaa.
Mitå sitten,kun hän on 18? Pystyykö asumaan omillaan? Käymään töissä?
Kommentit (34)
Voisiko esim. terveydenhoitaja puhua hänelle kuukautishygieniasta?
Terveille teineillekin ekat kuukautiset ovat pelottava/epämiellyttävä juttu saati sellaiselle joka on henkisesti lapsi.
Muuten olet mielestäni oikeastaan siunattu, sinulla on teini joka ei vaadi monen sadan merkkivaatteita eikä notku illat kaupungilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis "kehitysviive" hieno ilmaisu "henkisesti jälkeenjääneelle"?
Toki pehmoja voi kerätä aikuinenkin mutta herranjumala normaalit tuon ikäiset pyytää kyllä lahjaksi muutakin! Ja osaa kulkea busseilla.
Onko näitä kehitysviiveitä oikeasti diagnosoitu? Kyllä 12-vuotias voi vielä leikkiä.
Hänellä epäiltiin 3-4vuotiaana lievää kehitysvammaa mutta tämä diagnoosi kumoutui kun todettiin ADD (eli ADHD:n hiljaisempi muoto) 6vuotiaana. 7vuotiaana, kun testattiin koulukypsyyttä, löydettiin kehitysviivästymä. Lääkitys on mutta se auttaa vain ADD-oireisiin. Koulua pääsi onneksi käymään pienryhmässä erityisopettajan tuella!
Tytön käytös ja leikkiminen on selvästi poikkeavaa muihin ikäisiin nähden, työntää pehmoleluja nukenvaunuissa ulkona ym. Kauppa on lähellä muttei osaa yksin hakea edes lakua. Jos liikumme kaupungilla tarttuu käteeni tai laukkuuni ja on kyljessäni kiinni. Vaatteiden suhteen ei omaa minkäälaista mielipidettä tai omaa makua, käyttää mitä ostan. Olisi kiva käydä shoppailemassa kuten muutkin äidit ja tyttäret mutta..
Toki rakastan häntä tälläisenä, siitä ei ole kyse! Tämä vain on niin rankkaa. Näen jopa nuorempien lasten kulkevan yksin bussilla tai käyvän kaupassa.
A.p
Vierailija kirjoitti:
Onko näitä kehitysviiveitä oikeasti diagnosoitu? Kyllä 12-vuotias voi vielä leikkiä.
Joo mutta ap:n lapsi ei osaa käyttää linikkaa tai rahaa ja liimailee siteitä lattiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi kirjoittaa omasta tyttärestäni! Hän on 10 ja hänellä on laaja-alainen oppimishäiriö, kehitysviivästymä sekä adhd. Ystäviä ei ole, ei oikein pärjää toisten lasten kanssa. Kommentoi maukumalla, itse en edes tätä enää huomaa vaan vastaan automaattisesti että "mau mau!" mutta jossain prismassa tämä herättää katseita kun lapsi on jo noin iso. Leluista tykkää, etenkin pehmoista. Ja rahan kanssa sama juttu kuin teilläkin, voin antaa tytölle 5 senttiä ja hän on iloinen kun sai rahaa.
Kyllähän tässä tulevaisuus huolettaa mutta olen ajatellut että se olisi varmaan jonkinlaista tuettua asumista ja sosiaalityöntekijä apuna.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä epäiltiin 3-4vuotiaana lievää kehitysvammaa mutta tämä diagnoosi kumoutui kun todettiin ADD (eli ADHD:n hiljaisempi muoto) 6vuotiaana. 7vuotiaana, kun testattiin koulukypsyyttä, löydettiin kehitysviivästymä. Lääkitys on mutta se auttaa vain ADD-oireisiin. Koulua pääsi onneksi käymään pienryhmässä erityisopettajan tuella!
Tytön käytös ja leikkiminen on selvästi poikkeavaa muihin ikäisiin nähden, työntää pehmoleluja nukenvaunuissa ulkona ym. Kauppa on lähellä muttei osaa yksin hakea edes lakua. Jos liikumme kaupungilla tarttuu käteeni tai laukkuuni ja on kyljessäni kiinni. Vaatteiden suhteen ei omaa minkäälaista mielipidettä tai omaa makua, käyttää mitä ostan. Olisi kiva käydä shoppailemassa kuten muutkin äidit ja tyttäret mutta..
Toki rakastan häntä tälläisenä, siitä ei ole kyse! Tämä vain on niin rankkaa. Näen jopa nuorempien lasten kulkevan yksin bussilla tai käyvän kaupassa.
A.p
Tulee paha mieli lapsesi puolesta kun sinä vihaat häntä ja toivot että hän ei olisi koskaan syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opettaa pitämään huolta itsestään. Tuollaiset tytöt ovat avointa riistaa hyväksikäyttäjille. Huonot miehet löytävät heidät jotenkin välittömästi.
Jos on kehitysvammainen, siihen liittyy se, ettei opi. Ei opi pitämään huolta itsestään vaikka miten opetetaan.
Ja tytöillä aivan todellinen riski että päätyy raskaaksi eikä suostu aborttiin koska "vauvat on ihanii" mutta kyky huolehtia omasta lapsesta on onneton.
E-pillerit tuossa edellä oli ihan hyvä pointti, jos alkaa seurustelemaan.
Pillereitä vielä parempi vaihtoehto on kapseli, koska sitä ei pysty unohtamaan. Jotkut kehitysvammaiset/-viiveiset tai tarkkaavaisuuden ongelmista kärsivät eivät koskaan opi ottamaan pilleriä aina samaan aikaan päivästä. Yksi tuttu keva luuli, että riittää, että pillerin ottaa vain niinä päivinä, kun aikoo harrastaa seksiä.
Kapselin kohdalla täytyy sitten pitää mielessä, että kovin ylipainoinen ei saa olla eikä painoa kannata päästää nousemaan, jotta kapselin teho ei heikkene. En muista, oliko siinä jokin tietty kiloraja vai kannattaako noudattaa ennemmin BMI-lukemia.
En tietenkään tiedä, mikä on ap:n lapsen kehitysviivästymän vakavuus. Mutta itse olin 12-vuotiaana aivan täysi lapsi ja leikin barbeilla. Teini-ikä meni lähinnä hämmennyksessä kavereiden kasvua sivusta seuraten. Olen menestynyt myöhemmässä elämässäni todella hyvin.
Oma poikani on 11, ja täysi lapsi hänkin. Kannattaa muistaa, että juuri lapsuus ja leikki auttaa aivoja kehittymään täyteen potentiaaliinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, ap jo vastasikin. Mutta vaikka kehitysviive olisi merkittävä, leikki kuntouttaa.
-31.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä ei vielä ole kehitysvammadiagnoosia, ryhtykää hankkimaan sitä. Dg takaa sen, että hän on aina oikeutettu yhteiskunnan apuun. Eläke ja asuminen järjestetään, jos hän ei itse selviä.
Diagnoosi ei kuitenkaan estä sinänsä tekemästä mitään, mihin kyvyt riittävät.
Jos ei diagnoosia ole, ihminen jää oman onnensa nojaan. Suomessa on paljon heikkolahjaisia, jotka eivät käytännössä pysty hoitamaan itseään ja elämäänsä, mutta eivät kuitenkaan saa tukea, koska ovat virallisesti terveitä ja normaalilahjaisia.
Dg on erityisen tärkeä, jos sinulle ja mahdolliselle toiselle vanhemmalle tapahtuu jotain, ettekä pysty huolehtimaan asioista. Viimeistään kun vanhenette, tämä on edessä.
Ja noille vähättelijöille sanoisin, että kyllä äiti sen erottaa, mikä on normaalia lapsellisuutta 12-vuotiaalle. Jos äiti on huolissaan, niin syytä huoleen on. Normaali 12-vuotias kyllä ymmärtää esimerkiksi rahan arvon ja osaa hoitaa kuukautisensa ja dödönsä. Tuo ikä on varmasti juuri sellainen, jossa railo muihin repeää ilmiselväksi.
Onhan se diagnoosi mahdollinen missä iässä tahansa, vanhempien huoltovelvollisuus päättyy lapsen täytettyä 18-vuotta, eikä ole sidoksissa mahdolliseen kehityksen viivästymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omallani on myös jotakin viivettä, on 10 ja uskoo täysillä joulupukkiin ja leikkii vain itseään nuorempien/hitaampien kanssa. Ei osaa ottaa vastaan kritiikkiä eikä kykene muokkaamaan toimintaansa jos ei pääse päättämään itselleen tärkeästä asiasta. Esim. jos halusi itse sulkea oven, mutta joku muu ehtii ensin, tyttö menee ja avaa oven uudestaan voidakseen sulkea sen. Rutiinit on tärkeitä, suuttuu jos niihin tulee muutos. Juo ja syö samoja juttuja kuukaudesta toiseen, tässä on nyt kohta vuoden juonut esim. samaa saunalimua...
Ap: Anna lapsellesi 2 euroa. Vie hänet kauppaan, näytä missä on lakupötköt. Menkää kassalle ja opeta hänelle miten maksetaan, kiitetään ja lähdetään ostosten kanssa. Seuraavana päivänä sama uusiksi, mutta sopikaa, että sinä et neuvo. Olet vain mukana henkisenä tukena. Kolmantena päivänä taas homma uusiksi, mutta jää kaupan ulkopuolelle odottamaan. Neljäntenä päivänä jäät jo kotiin.
Tarvittaessa hiotte noita vaiheita useampaan kertaan. Joidenkin kanssa pitää vain opetella vähän enemmän, mutta valittamisen sijaan pitää toimia.
Jos hänellä ei vielä ole kehitysvammadiagnoosia, ryhtykää hankkimaan sitä. Dg takaa sen, että hän on aina oikeutettu yhteiskunnan apuun. Eläke ja asuminen järjestetään, jos hän ei itse selviä.
Diagnoosi ei kuitenkaan estä sinänsä tekemästä mitään, mihin kyvyt riittävät.
Jos ei diagnoosia ole, ihminen jää oman onnensa nojaan. Suomessa on paljon heikkolahjaisia, jotka eivät käytännössä pysty hoitamaan itseään ja elämäänsä, mutta eivät kuitenkaan saa tukea, koska ovat virallisesti terveitä ja normaalilahjaisia.
Dg on erityisen tärkeä, jos sinulle ja mahdolliselle toiselle vanhemmalle tapahtuu jotain, ettekä pysty huolehtimaan asioista. Viimeistään kun vanhenette, tämä on edessä.
Ja noille vähättelijöille sanoisin, että kyllä äiti sen erottaa, mikä on normaalia lapsellisuutta 12-vuotiaalle. Jos äiti on huolissaan, niin syytä huoleen on. Normaali 12-vuotias kyllä ymmärtää esimerkiksi rahan arvon ja osaa hoitaa kuukautisensa ja dödönsä. Tuo ikä on varmasti juuri sellainen, jossa railo muihin repeää ilmiselväksi.