Isänpäivä - isättömyys

Hesarissa on kirjoitettu isänpäivästä, ja siitä kuinka se voi isättömille lapsille tuoda ahdistusta. Korttitalkoot ja muut vain korostavat isättömien ulkopuolisuuden tunnetta. Kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua. Muun muassa, kuinka vähemmistö ei saisi lopettaa korttitalkooperinnettä. Viedä toisten iloista asiaa - kuten joku mainitsi. Asenne on se, että realismi eli isättömyys pitää niellä urheasti ja hyväksyä tosiasiat. Osalta kommentoijista jää kokonaan huomioimatta, että kirjoitus ehdottaa rakentavampaa ja toiset huomioivampaa tapaa käsitellä isänpäivää.

Olin töissä eräässä peruskoulussa, ja muistelen että pari vanhempaa opettajaa tuhahteli korttitalkoiden ja isättömyyden huomioimisen vaatimuksille julkisuudessa. Toinen näistä henkilöistä huokailui usein iäkkään äitinsä menettämisen pelolla. En voinut olla mainitsematta, että isän tai äidin menetys sattuu yllättävän kovaa myös aikuisiin "lapsiin". Vanhemman kuolema, varsinkin jos läheltä ei ole lähtenyt ketään läheistä, tulee silti järkytyksenä.

Tuli hiljaisuus. Pointti meni ehkä perille. Miten lapsi, jolla ei ole aikuisen keinoja käsitellä läheisen menetystä, tulisi vain niellä kiltisti realismi isättömyydestä tai äitittömyydestä, kun se ei onnistu aikuiseltakaan. Empatia ja toisten huomioiminen tulisi asettaa sekä opettajien että oppilaiden opintosuunnitelmaan.