Onko täällä vanhempaa joka myöntää olleensa vieraannuttaja, ja katuu sitä nyt syvästi?
Minä olin. Olin mustasukkainen kun vauvan isä löysi toisen ja lähti hänen matkaansa, meni naimisiin ja perusti perheen. Olin hankala, kauhea ihminen. Keksin tekosyitä etteivät isä ja lapsi voineet tavata. Olin vihainen, katkera ja surullinen. Olin vihainen uudelle naiselle, joka puuttui ja arvosteli ja haukkui.
Isä väsyi ja lopetti tapaamiset. Nyt lapsi on 12, eikä isä ole pitänyt seitsemään vuoteen. En ole koskaan haukkunut isää lapselle, ei olla puhuttu isästä oikeastaan mitään. Mutta he eivät tapaa enää. Isä on sanonut ettei halua olla tekemisissä. Koitin häntä kerran lähestyä sähköpostilla ja kertoa lapsen kuulumisia, kysyin haluaako hän tyttärensä puhelinnumeron. Ei halunnut, vaan sanoi että lapsi voi laittaa hänelle viestiä joskus.
En varmaan ikinä pääse tästä yli. Mielessäni kummittelee se kun isän vaimo sanoi joskus että tulen tästä vielä kärsimään. Oikeassa oli.
Kommentit (57)
Aiheutit tilanteen alun perin, mutta nyt vastuu tilanteesta on isällä. Kuka ei suostu tapaamaan omaa lastaan? Käsittämätöntä.
Hyvä kun myönnät asian. Hirveintä mitä voi tehdä lapselle on vieraannuttaa se omasta vanhemmastaan, on sitten isä tai äiti. En tiedä miten saat asian korjattua jälkeenpäin sillä ymmärrän hyvin et lapsi on isälle vieras ja toisinpäin, jos eivät ole vuosiin nähneet. Lapsesi varmasti tästä kärsii ja en tiedä mitä valehtelet hänelle ettei tapaile isää.
Vieraannutin, ja ratkaisu on edelleen paras mahdollinen. Lapseni on aikuinen.
Mielestäni lapsen elämään olisi vaikuttanut haitallisesti olla tekemisissä väkivaltaisen, epäluotettavan, rikollisen ja alkoholistin kanssa.
Ei ihmiset ikinä myönnä olevana sellaisia kuin Ap. Hyvä kun joku edes.
Vieraannuttajalle tulee yksinäinen vanhuus, kun lapset jossain välissä tajuavat, mitä hän on tehnyt. Tiedän tämän omasta perheestäni.
Ehkä isän pitäisi olla itse aloitteellinen koska on aikuinen, lapsi ei ole aikuinen. Voisihan hän laittaa kuviakin itsestään ja paikasta jossa asuu. Tuskin nuori uskaltaa yhtäkkiä viestiä isälle? Isän pitäisi myös tietää mistä lapsi pitää, jos näkevät joskus tai käyvät jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vieraannutin, ja ratkaisu on edelleen paras mahdollinen. Lapseni on aikuinen.
Mielestäni lapsen elämään olisi vaikuttanut haitallisesti olla tekemisissä väkivaltaisen, epäluotettavan, rikollisen ja alkoholistin kanssa.
Kuitenkin kelpuutit tämän miehen isäksi, teit hänelle lapsen ja sen JÄLKEEN tämä muuttui kuvailemaksesi hirviöksi?
-Naisen logiikkaa taas, tehdään lapsi miehelle joka ei sovi omasta mielestä isäksi..
Kummasti menee peukut siten, että vieraannutttamista kannatetaan täällä, ihan pimeitä olette tällaiset naiset.
-Varsinkaa poikalapsi ei opi miehen tavoille, jos nainen kasvattajana, yleisesti tiedossa oleva fakta.
Olen usein miettinyt mitä herran enkeleitä naisen/ äidin vaaditaan olemaan tuollaisessa tilanteessa, mies jättää ja pettää ja vaatii, toinen nainen vielä arvostelemassa äitiyttä. Isä hän tuossakin tilanteessa on vieraannuttamisen aloittanut, laittanut omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle.
Omat lapseni ovat olleet teinejä kun olin samassa tilanteessa kuin ap, lapset saivat itse valita asuinpaikkansa, isä muutti 200km päähän, ettei vuoroasuminen tullut kysymykseen, minun puolestani saivat tavata isäänsä koska halusivat, yhden ainoan kerran kielsin kun isä halusi heidät äitienpäiväksi, anoppikin piti ajatusta naurettavana ja pyysi anteeksi 45v poikansa puolesta.
Alussa isälle sopi ehkä kerran kuussa yksi yö, ilmeisesti sopiva aika esittää hyvää isää uudelle puolisolle. Vuoden kuluttua 3x vuodessa. Nykyisin kun lapset ovat aikuisia ei edes kesälomalla sovi päivä tapaaminen. Ihan itse on itsensä lapsistaan vieroittanut.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti menee peukut siten, että vieraannutttamista kannatetaan täällä, ihan pimeitä olette tällaiset naiset.
-Varsinkaa poikalapsi ei opi miehen tavoille, jos nainen kasvattajana, yleisesti tiedossa oleva fakta.
Miksi miehet hylkäävät lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Aiheutit tilanteen alun perin, mutta nyt vastuu tilanteesta on isällä. Kuka ei suostu tapaamaan omaa lastaan? Käsittämätöntä.
Feministinaisen kommentti, ..."vastuu on isällä...", vaikka vastuu kokonaisuudesta ja koko tilanteesta on täysin tämän narsistisen naisen.
Nainen koko tilanteen takana, toivottavasti kertoo lapselleen aikuisena mitä tuli tehtyä hänen isän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt mitä herran enkeleitä naisen/ äidin vaaditaan olemaan tuollaisessa tilanteessa, mies jättää ja pettää ja vaatii, toinen nainen vielä arvostelemassa äitiyttä. Isä hän tuossakin tilanteessa on vieraannuttamisen aloittanut, laittanut omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle.
Omat lapseni ovat olleet teinejä kun olin samassa tilanteessa kuin ap, lapset saivat itse valita asuinpaikkansa, isä muutti 200km päähän, ettei vuoroasuminen tullut kysymykseen, minun puolestani saivat tavata isäänsä koska halusivat, yhden ainoan kerran kielsin kun isä halusi heidät äitienpäiväksi, anoppikin piti ajatusta naurettavana ja pyysi anteeksi 45v poikansa puolesta.
Alussa isälle sopi ehkä kerran kuussa yksi yö, ilmeisesti sopiva aika esittää hyvää isää uudelle puolisolle. Vuoden kuluttua 3x vuodessa. Nykyisin kun lapset ovat aikuisia ei edes kesälomalla sovi päivä tapaaminen. Ihan itse on itsensä lapsistaan vieroittanut.
Ehkä sinulla oli noin, mutta 99% tapauksista nainen, narsistinen äiti estää isän ja lasten tapaamiset ja suhteen luomisen.
-Kuten tässäkin aloituksessa, jota nyt kovin yrität kumota, koska olet feministinainen ja nainen ei voi sinusta olla väärässä, vaikka mitä tekisi, "...kyllä se on miehen vika...".
-Vaikka koko koneisto on äidin puolellla isää vastaan. (Koneisto=oikeuslaitos, poliisit, elatusapu, jnejne.)
Miesasiamiesten keksimä sana, jolla he yrittävät ensinnäkin vierittää vastuun omista teoistaan muille ja jolla he toisaalta solvaavat lapsiaan.
Perusluottamus kehittyy vaistonvaraisesti ja varhain ja jos isä ei viitsi sidettä lapseensa luoda, sitä ei synny. Syntynyttä sidettä ei voi kukaan muu katkaista kuin uli itse.
Koko käsite on lapsia loukkaava, vaikka sillä on tietenkin tarkoitus syyllistää toista huoltajaa, sitä joka oli luotettava, turvallinen ja läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheutit tilanteen alun perin, mutta nyt vastuu tilanteesta on isällä. Kuka ei suostu tapaamaan omaa lastaan? Käsittämätöntä.
Feministinaisen kommentti, ..."vastuu on isällä...", vaikka vastuu kokonaisuudesta ja koko tilanteesta on täysin tämän narsistisen naisen.
Nainen koko tilanteen takana, toivottavasti kertoo lapselleen aikuisena mitä tuli tehtyä hänen isän suhteen.
Aion ehdottomasti kertoa millainen tilanne oli. Oman epäkypsyyteni ja mustasukkaisuuteni takia isä väsyi. En ole vuosiin ajatellut mielestä mitään ikävää enää, vuosia on vain mennyt ilman yhteydenpitoa. Mies on selkeästi sanonut että ei halua olla missään tekemisissä kanssani ja että toivottavasti lapsi voi hyvin. Siinä kaikki. Todella ikävä tilanne.
Ap
Isyys on velvoite ja etuoikeus, joka joko kannetaan kunnialla kuolemaan asti tai joka tyritään itse alusta lähtien.
Onneksi palstanulikat eivät ikinä pääse edes ejakuloimaan naisen sisälle. Ongelma siis poistuu evoluution kautta aika pian.
Minun äitini vieraannutti minut isästäni tai voi olla, että hän vieraannutti minut itse juomalla viinaa. Äitini kertoi minulle jo pienenä, että isä juo viinaa ja kun kysyi joskus ennen kymmentä vuotta haluaisinko olla enemmän isäni kanssa tekemisissä niin eipä kiinnostanut
Joskus teini-ikäisenä isä alkoi soittelemaan ja arvostelemaan kaikkea mahdollista mitä elämässäni tehnyt ja kertomaan miten pielessä kaikki tekemiseni olivat. Täysi-iän kynnyksellä alkoi soittelemaan keskellä yötä ja siinä vaiheessa kilahti ja sanoin, että en halua missään tekemisissä kanssasi. Sitä on nyt jatkunut 30 vuotta ja voin sanoa, että sinä päivänä kun aika jättää äijästä en jää kaipaamaan. Niin luuseri äijä kun olla ja voi, juonut useamman oman firmansa konkkaan.
.
Lapset tuosta eniten kärsii. Ikuinen hylätyksitulemisen pelko. Itsetuntoon kolhu ettei ole isää ja että isä hylkäsi. Ehkäpä he vielä lähentyvät myöhemmin. Niinkuin isä sanoi; lapsi voi laittaa hänelle viestiä joskus. Ei halua sinua siihen väliin.
Eivät vieraannuttajat myönnä virheitään. Veljen ex-vaimo kosti eron syyttämällä veljeäni lasten hyväksikäytöstä. Esti tapaamiset tähän vedoten usean vuoden ajan poliisitutkinnan ollessa kesken. Poliisi lopetti esitutkinnan, koska mikään ei tukenut kälyn väitteitä. Veljeni sai tämän jälkeen tavata lapsiaan, mutta käly häiriköi ja kontrolloi edelleen käyntejä. Kun veljeni löysi uuden naisystävän, käly pillastui ja alkoi väittää, että veljeni on hylännyt lapsensa. Aivan sekopää, terveisiä vain sinne Keravan wt-ympyröihin.
kirjoitti:
Minun äitini vieraannutti minut isästäni tai voi olla, että hän vieraannutti minut itse juomalla viinaa. Äitini kertoi minulle jo pienenä, että isä juo viinaa ja kun kysyi joskus ennen kymmentä vuotta haluaisinko olla enemmän isäni kanssa tekemisissä niin eipä kiinnostanut
Joskus teini-ikäisenä isä alkoi soittelemaan ja arvostelemaan kaikkea mahdollista mitä elämässäni tehnyt ja kertomaan miten pielessä kaikki tekemiseni olivat. Täysi-iän kynnyksellä alkoi soittelemaan keskellä yötä ja siinä vaiheessa kilahti ja sanoin, että en halua missään tekemisissä kanssasi. Sitä on nyt jatkunut 30 vuotta ja voin sanoa, että sinä päivänä kun aika jättää äijästä en jää kaipaamaan. Niin luuseri äijä kun olla ja voi, juonut useamman oman firmansa konkkaan.
.
Hyvin äiti sut opetti vihaamaan isääsi, tkstistäsi päätellen aitisi kuuluisi saada papukaijamerkki hyvin tehdystä vieroituksesta, vihaat isääsi, jota et edes tuntenut, miksi?
-Aivan, koska äitisi aivopesi sinut.
Kun isäsi kuolee, tulet joskus vielä katumaan, että et tuntenut isääsi.
Hyvä että myönnät asian. Voisitko kirjoittaa isälle ja vaimolle anteeksipyyntökirjeen jossa tarjoat sovittelua? Olet ollut kyllä melkoisen törkeä ja aiheuttanut traumoja monelle. Kyllähän tässä on kyseessä jokin mielenterveysongelma. Toivottavasti saat apua.