Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhenemisessa mitään hyvää?
11.11.2022 |
Kohta 50 vuotta itsellä ikää ja alkaa olla aika iloton ja näköalaton olo. Huomaan muuttuneeni näkymättömäksi, rumaksi ja roikkuvaksi huolimatta kaikesta taistelusta aikaa vastaan. Omista vanhemmista alkaa olla huolta ja työtä - sen sijaan palkkatyöt on aina katkolla. Omaa aikaa ei liiemmin ole, tai jos on, sitten ei ole rahaa.
Tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu todella synkältä. Mitä iloa elämästä on, jos nuoruus on se, mikä on vain arvossaan? Onko tässä iässä ja tulevissa enää mitään hyvää odotettavissa, muuta kuin mahdolliset lapsenlapset sitten joskus?
Kommentit (38)
M 56 ja mulla taas menee nin päin, että rupesin vähemmälle rahalle jotta sais olla rauhassa. Ja tuo on aika vaikea ja laveakin kysymys että onko mitään hyvää, kun se riippuu niin paljon siitä miten arvottaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monista vastauksista käy ilmi, että rahalla on tosi iso merkitys siihen, miten merkitykselliseksi elämänsä kokee vielä vanhemmiten. Raha mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja esimerkiksi matkustamisen. Itselläni taloudellinen epävarmuus on yksi ahdistuneisuuden lisääjä ja samalla häpeän: miten en tähän ikään mennessä ole saavuttanut enempää? Tiedän, että monilla on huonomminkin, mutta kuitenkin. Omassa viiteryhmässäni kaikilla on paljon enemmän säästöjä ja omaisuutta. Itselläni kaikki on kiinni asunnossa ja jotain säälittäviä tonneja tilillä, jotka on äkkiä syöty, jos työttömyys taas iskee.
Mulla ei ole edes omistusasuntoa eikä säästöjä ole ollut koskaan. Elän vailla huolta huomisesta. Tulot on kyllä ihan ok, 5 500 e/kk brutto. Mutta jos nyt haluaisin voisin kai stressata mahdollista tulevaa työttömyyttä ja siitä selviämistä ilman säästöjä ja omaisuutta mutta en viitsi. Tänään ei ole mitään hätää, siis nautin elämästä tänään.
Man tycker att man har kämpat hela sitt liv efter examen. Dit ända var livet mera en lek och en fest.
Då man kämpar, ställer man upp mål, uppnår dem, ställer målen högre o.s.v. Då man blir äldre är allt bra. Familjen mår väl, jobbet löper, ekonomin är i skick och allt är? Allt är slött.
Man har redan rest då man har behövt vila i värmen, behövt någon aktivitet eller bekanta sig med något nytt. Nu behöver man inte längre vila, aktiviteterna intresserar föga och att resa till något u-land känns inte intressant. Kanske det är därför man hittade denna spalt?
Saken är den att då det känns att allt är väl, kan ändringen endast ske åt fel håll om man inte själv hittar på något nytt och inspirerande. Vet inte ännu vad det är men åtminstone har man insett att det behövs för att inte snöa in helt och hållet.
Rahalla voi vaihtaa rupsahtaneen vaimon nuorempaan. Omituista, että tätä ei koulussa opeteta, lähtisi kansantalous nousuun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon riippuu siitä, minkä kuntoisena pysyy. Toiset sairastuvat ja/tai on hirveitä kipuja, jotka rajoittavat elämää. Silloin on varmaan vaikea löytää kovin hyviä asioita elämästään.
Olen reilu 30 ja minusta tuntuu jo samalta. Ikä tuo haasteita työelämään kun ei jaksa enää mm. vuorotyötä. En jaksaisi valvoa enää öitä. Palautuminen on niin haastavaa, että vapaat menee vain nukkumiseen. Paikkoja alkaa hiljalleen kolottaa kun ei voimat riitä fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Pääkin alkaa lahota kaiken suorittamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde pidemmäksi aikaa ulkomaille
Ihan mahtava ehdotus, kun ap sanoo että omista vanhemmista on huolta ja työtä.
Varmaan riippuu paljon siitä, millainen oli nuorena ja millainen on vanhetessa. Mä ainakin nautin, kun muiden mielipiteillä ei enää ole juurikaan väliä. Voi elää just niinkuin itseään huvittaa. Tietenkään en tavalla, joka loukkaisi läheisiäni, mutta muuten on ihan sama, miltä näyttää, miten sisustaa kotinsa, mitä vapaa-ajallaan tekee (vai tekeekö yhtään mitään) jne. Eläkepäivät lähestyy ja sen jälkeen saakin olla 24/7 kuin Ellun kana,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanheneminen on ...
Sairasta !
Hyvää on se, että ei tarvitse enää suunnitella suuria, vaan voi suhtautua asioihin välinpitämättömästi.
Huonoa on se, että on jatkuvia kipuja ja kukaan ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aika-ajoin joutuu miettimään, että kumpiko se mun ikä nyt onkaan, 25 vai 52 vuotta, ja täsmällisemmän laskutoimituksen jälkeen toteaa, että ei kumpikaan, vaan 53 vuotta, niin ei tarvitse esittää mitään. Ja ulkonäköpaineet, mitä ne ovat?
Mies vanhenee. Nolostelee.
"Vanha, vihainen, kärttyinen mies" - käsite kuvaa eksaktisti tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hupakko, tyhmempi nainen ottaa
aikuisena itselleen papan :
omaishoitajuus ja telkkarin tuijotus edessä.
Miehellä nyrkkikyllikki (salaa), mutta yritys hyvä kymppi joka pissareissullaan. Ja niihätän sitten riittää, koska vanha, ponneton ja vä-sy-nyt.
Ihanaa, kun kukaan ei enää huutele perään tai yritä iskeä mitä oudoimmissa paikoissa. Olen vihdoin näkymätön ja huippuonnellinen siitä.
N55
Vierailija kirjoitti:
On siinä moniakin iloja.
Ainakin miehet jättää rauhaan, joka paikassa.
Ei röyhkeitä katseita, ei flirttailua, ei paskapuheita, eikä muuta vastaavaa.On vahva ammattitaito omalla alallaan, etenkin kun pitää itsensä tiukasti ajan tasalla alanmkehityksessä.
Elämänkokemus on laajentanut näkemyksiä monipuolisesti.
Asioihin pystyy suhtautumaan viileämmin ja rauhallisesti.Osaa suhteuttaa elämän vaatimukset ja omat rajalliset vaikutus mahdollisuutensa.
Käsittää senkin, että nyt viisikymppisenä on viimeiset mahdollisuudet alkaa hoitaa kunnolla myös omaa fyysistä kuntoaankin, ettei parinkymmenen vuoden kuluttua, ole heikot lihakset, jäykät nivelet ja huonoin mahdollinen vastuskyky.
Tuo on aika iso plussa, jos on lesbo tai aseksuaali. Perusheteronaiselle vähän monimutkaisempi asia.
Lisäksi ulkonäön heikkenemisen vaikutus sosiaaliseen statukseen ja kohteluun taitaa olla tuota aika paljon monimutkaisempi. Parasta kohtelua saa nuori valkoinen nainen, sen jälkeen valkoinen miesmalli ja keski-ikäiset naiset ja miehet tulevat jossain hyvän matkan päässä perässä. Vanhuksia ruvetaan taas kohtelemaan pääsääntöisesti vähän paremmin, kun heitä säälitään ja nähdään sukupuolettomana. Toki marginaalitapauksissa vanhuus on myös haitta, koska rikolliset näkevät vanhukset erityisen helppoina nakkeina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä moniakin iloja.
Ainakin miehet jättää rauhaan, joka paikassa.
Ei röyhkeitä katseita, ei flirttailua, ei paskapuheita, eikä muuta vastaavaa.On vahva ammattitaito omalla alallaan, etenkin kun pitää itsensä tiukasti ajan tasalla alanmkehityksessä.
Elämänkokemus on laajentanut näkemyksiä monipuolisesti.
Asioihin pystyy suhtautumaan viileämmin ja rauhallisesti.Osaa suhteuttaa elämän vaatimukset ja omat rajalliset vaikutus mahdollisuutensa.
Käsittää senkin, että nyt viisikymppisenä on viimeiset mahdollisuudet alkaa hoitaa kunnolla myös omaa fyysistä kuntoaankin, ettei parinkymmenen vuoden kuluttua, ole heikot lihakset, jäykät nivelet ja huonoin mahdollinen vastuskyky.
Tuo on aika iso plussa, jos on lesbo tai aseksuaali. Perusheteronaiselle vähän monimutkaisempi asia.
Lisäksi ulkonäön heikkenemisen vaikutus sosiaaliseen statukseen ja kohteluun taitaa olla tuota aika paljon monimutkaisempi. Parasta kohtelua saa nuori valkoinen nainen, sen jälkeen valkoinen miesmalli ja keski-ikäiset naiset ja miehet tulevat jossain hyvän matkan päässä perässä. Vanhuksia ruvetaan taas kohtelemaan pääsääntöisesti vähän paremmin, kun heitä säälitään ja nähdään sukupuolettomana. Toki marginaalitapauksissa vanhuus on myös haitta, koska rikolliset näkevät vanhukset erityisen helppoina nakkeina.
Mitenköhän nuori nainen saa parasta kohtelua? Minä muistan aivan toisin. Aina teki kaiken väärin, ulkonäköä arvosteltiin koko ajan, jokainen oli oikeutettu kertomaan jopa millainen ilme pitäisi olla naamalla. Aina oli joko h*ra tai pihtari. Mielipidettä mihinkään järkevään ei kysytty koskaan. Töissä piti todistella osaamistaan. Jos pärjäsi jossain asiassa, muiden mielestä se johtui ulkonäöstä. Ulkona yksin myöhällä kävellessään sai aidosti pelätä. Välillä käytiin käsiksikin. Ei, tuo ei ole hyvää kohtelua. Itse saan paljon parempaa kohtelua nyt keski-iässä, kun työelämässä on uskottavuutta ja yksityiselämässä jätetään rauhaan.
Monista vastauksista käy ilmi, että rahalla on tosi iso merkitys siihen, miten merkitykselliseksi elämänsä kokee vielä vanhemmiten. Raha mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja esimerkiksi matkustamisen. Itselläni taloudellinen epävarmuus on yksi ahdistuneisuuden lisääjä ja samalla häpeän: miten en tähän ikään mennessä ole saavuttanut enempää? Tiedän, että monilla on huonomminkin, mutta kuitenkin. Omassa viiteryhmässäni kaikilla on paljon enemmän säästöjä ja omaisuutta. Itselläni kaikki on kiinni asunnossa ja jotain säälittäviä tonneja tilillä, jotka on äkkiä syöty, jos työttömyys taas iskee.