Asumussero. Voiko suhde lämpeentyä kaukoajan jälkeen

En ole koskaan maistanut mitään lämpeentynyttä, lämmennyttä tai lämmitettyä kylläkin.

Meillä erilläänasuminen luo juuri ne olosuhteet, että enemmän rakastan miestäni kuin yhdessä asuessa. On myös lapsia, asutaan kyllä niin lähekkäin, että päivittäin nähdään aikalailla ja ollaan yhdessäkin. Jos asumuserossa ei tunne rakkautta niin ei välttämättä sen enempää yhteen palatessa? Toki eri tilanteessa se asumusero voi olla tosi stressaavaa ja aiheuttaa riitoja, mutta meillä ainakin riitoja oli vain saman katon alla kun toisen (miehen) sotkuja ja (miehen) nalkutusta ei päässyt pakoon. Ja mun mies kyllä allekirjoittaisi tuon edellisen, että ei tarvitse teidän minulle loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Asumussero?

Lämpeentyä?

Kaukoajan?

Missä noin puhutaan?

Tervetulo a vauvvaplastalle

Asumusero on kyl oikeastaan vaan se pitkitetty ero. Miks palaa yhteen, kun kumpiki asuu jo muualla. Se kuivuu kasaan. Mulla avokki aikoinaan ehdotti tota juttua ja halus katsella etäältä meidän suhdetta. Olin ok enkä kapinoinut. Kun muutin erilleen sitten, niin en mä itse edes odottanut palaavani tai jatkavani. Aloin elää omaa elämää, vaikka exä olikin siinä aina välillä ja se alko kuivuu kasaan se juttu.

Meillä oli ongelmia ollut jo pitkään ja olin itekki aika kypsä siihen touhuun jo. Mietin muutenkin, että mitä se edes tarkottaa loppujen lopuksi, kun ollaan asumuserossa. Kun ei se suhde ole yhtään sama, vaikka sitä mistä suunnasta tahansa katselee. Ei siinä ole mitään enää. Mulla tuli se, että en edes välitä enää mistään. Sit siinä, kun kaverin kans kävi terassilla bissellä ja vieras nainen alkaa kivittelee viereisessä pöydässä, niin se oli tasan siinä se mun asumusero. Niin se menee. Kyllä mä siinä mietin, että onko mulla suhde vai ei ole ja onko tulevaisuutta ja tulin tulokseen ettei ole todellakaan. Minähän haluan eroon exästä.

Aamulla soitin sille ja sanoin, että erotaan nyt sit virallisesti ja hän sanoi joo erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Asumusero on kyl oikeastaan vaan se pitkitetty ero. Miks palaa yhteen, kun kumpiki asuu jo muualla. Se kuivuu kasaan. Mulla avokki aikoinaan ehdotti tota juttua ja halus katsella etäältä meidän suhdetta. Olin ok enkä kapinoinut. Kun muutin erilleen sitten, niin en mä itse edes odottanut palaavani tai jatkavani. Aloin elää omaa elämää, vaikka exä olikin siinä aina välillä ja se alko kuivuu kasaan se juttu.

Meillä oli ongelmia ollut jo pitkään ja olin itekki aika kypsä siihen touhuun jo. Mietin muutenkin, että mitä se edes tarkottaa loppujen lopuksi, kun ollaan asumuserossa. Kun ei se suhde ole yhtään sama, vaikka sitä mistä suunnasta tahansa katselee. Ei siinä ole mitään enää. Mulla tuli se, että en edes välitä enää mistään. Sit siinä, kun kaverin kans kävi terassilla bissellä ja vieras nainen alkaa kivittelee viereisessä pöydässä, niin se oli tasan siinä se mun asumusero. Niin se menee. Kyllä mä siinä mietin, että onko mulla suhde vai ei ole ja onko tulevaisuutta ja tulin tulokseen ettei ole todellakaan. Minähän haluan eroon exästä.

Aamulla soitin sille ja sanoin, että erotaan nyt sit virallisesti ja hän sanoi joo erotaan.

Aa mut sullosiisse eli terassil tajusit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on kerrasta poikki sanon suoraan sen

On se asumusero selkeä merkki ettei pärjäillä toistensa kanssa eikä haluta edes sovitella lähisuhteessa ongelmia joita yleensä kuitenkin on lähes kaikissa parisuhteissa jossakin vaiheessa. Ei se ongelma parane paikalta poistuen jonnekin epämääräiseen seuraan muita suhteita virittelemään.

Kerrasta kans poikki.

Joskus pariskunta voi vain tarvita vähän aikaa toisistaan irralla, jotta ymmärtävät miten tärkeä suhde heille oli. Tämä voi varsinkin tapahtua, jos on pitkissä suhteissa. 

Erinomainen huomio. Aika pois toiselta ei tarkoita muiden suhteiden virittelemistä.

Mitäs muuta silloin sitten tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Asumusero on kyl oikeastaan vaan se pitkitetty ero. Miks palaa yhteen, kun kumpiki asuu jo muualla. Se kuivuu kasaan. Mulla avokki aikoinaan ehdotti tota juttua ja halus katsella etäältä meidän suhdetta. Olin ok enkä kapinoinut. Kun muutin erilleen sitten, niin en mä itse edes odottanut palaavani tai jatkavani. Aloin elää omaa elämää, vaikka exä olikin siinä aina välillä ja se alko kuivuu kasaan se juttu.

Meillä oli ongelmia ollut jo pitkään ja olin itekki aika kypsä siihen touhuun jo. Mietin muutenkin, että mitä se edes tarkottaa loppujen lopuksi, kun ollaan asumuserossa. Kun ei se suhde ole yhtään sama, vaikka sitä mistä suunnasta tahansa katselee. Ei siinä ole mitään enää. Mulla tuli se, että en edes välitä enää mistään. Sit siinä, kun kaverin kans kävi terassilla bissellä ja vieras nainen alkaa kivittelee viereisessä pöydässä, niin se oli tasan siinä se mun asumusero. Niin se menee. Kyllä mä siinä mietin, että onko mulla suhde vai ei ole ja onko tulevaisuutta ja tulin tulokseen ettei ole todellakaan. Minähän haluan eroon exästä.

Aamulla soitin sille ja sanoin, että erotaan nyt sit virallisesti ja hän sanoi joo erotaan.

Tota se asumisero just tarkoittaa. Suhteen loivempi päättäminen sillä takuulla että mikäli kumpikaan ei löydä uutta on vielä paluumahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä erilläänasuminen luo juuri ne olosuhteet, että enemmän rakastan miestäni kuin yhdessä asuessa. On myös lapsia, asutaan kyllä niin lähekkäin, että päivittäin nähdään aikalailla ja ollaan yhdessäkin. Jos asumuserossa ei tunne rakkautta niin ei välttämättä sen enempää yhteen palatessa? Toki eri tilanteessa se asumusero voi olla tosi stressaavaa ja aiheuttaa riitoja, mutta meillä ainakin riitoja oli vain saman katon alla kun toisen (miehen) sotkuja ja (miehen) nalkutusta ei päässyt pakoon. Ja mun mies kyllä allekirjoittaisi tuon edellisen, että ei tarvitse teidän minulle loukkaantua.

Hyvä postaus paljon kiitosta sinulle tästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumussero?

Lämpeentyä?

Kaukoajan?

Missä noin puhutaan?

Täällä vauvvapalstalla.

Dillaa wih it.

Ehkä en ole riittävän dille. Kovin vieraalta vaikuttaa.