Haluan lapsen, mies ei.

Miten saisin miehen innostumaan vauvasta? Onko joillain kokemuksia samasta asiasta ja miten ootte onnistunut?

Mun vaimo on onnistunut, kun aloitti pihtaamisen. Lapsia rakastan, mutta vaimoa vihaan edelleen....

Revi siitä

ihan tuyohon ylempään kommenttiin viitaten.

Tuttu nainen kiristi miehensä tekemään lapsen (keinot todella likaset).

Lapsi sai alkunsa, mutta nyt asiat parilla ihan solmussa, eikä miestä kiinnosta lapsi yhtään.



Meillä oli myös aluksi sama tilanne.

Puhuimme ja puhuimme asiasta.

Pyysin että mies miettii syitä miksi ei halua ja minä kerroin omat syyni miksi haluan.

Keskustelua asiasta kesti muutamia kuukausia ja sitten mieheni tuli tulokseen, että vauva saa tulla.

Mutta siis puhuminen oli tärkeää, hänelläkin oli asiasta sellaisia huolenaiheita, joista puhumalla selvittiin.



Lisäksi sanoisin, että kun oletette keskustelleet ja olet kertonut miehellesi miltä sinusta tuntuu ja miksi toivoisit vauvaa jne. niin anna hänelle aikaa miettiä asiaa. Painostus ja jatkuva hörppääminen asiasta ei auta.



Jos sitten kuitenkaan miehen mieli ei muutu, niin olet tilanteessa jossa sinun täytyy sitten miettiä onko mies sinulle oikea puoliso. Oletko valmis luopumaan niin tärkeästä asiasta kuin lapset hänen vuokseen. Ja mikä tärkeintä jos näin valitset, niin pystytkö elämään elämäsi tulematta katkeraksi?

Lapset tulee kun on tullakseen.

Joo ollaan puhuttu paljon ja oon kertonut omia tuntemuksia mutta mies ei oo oikein sanonut selvää syytä että miksi. Pitää kokeilla tota aisoiden listaamista plussat ja miinukset ja jutella lisää. Mies muutama viikko sanoi että on niin paha olla sun puolesta ku haluat niin kovaa.



No miehen vaihto ei tuu kysymykseen kun hän kuitenkin haluaa. Ja hän sanoo että ei se niin kamalaa olis jos semmonen tulis.



Meidän arkea lapsi ei muuttaisi hirveästi. Tykätään molemmat olla kotona tai mökillä :P ja Koko ajan mietin että voisinko tehdä näin jos olis lapsi ja voitaisko mennä tähän aikaa sinne ja tuonne käymään jos olis lapsi ja aina kummallaki tulee sama vastaus että kylllä :P

Lapset tulee kun on tullakseen.

Lapset on tullakseen sitten kun jättää ehkäisyn pois tiedostaen sen. :)

Kauanko teillä meni että mies suostui lapseen kun olitte puhuneet?

Söin pillereitä vielä 8 vko odotuksen alkamisen jälkeen...



Ja toista lasta aloin odottamaan kun käytimme kondomia imetyksen loppuvaiheessa (kondomit on vähän pieniä miehelleni).



Hormonikierrukka toimi, mutta tekee äkäiseksi ja lihavaksi... Ja vuosi sen poiston jälkeen...



No joo, nykyisin pelottaa rakastella kun ei oikein tuohon ehkäisyyn luota...

Ihan turhaan odotat, että mies jossain kohtaa kasvaisi isäksi tai että kypsyisi lapsen saamiseen.

Ihan turhaa paskan jauhantaa ja lässytystä. Miehet ovat nyssyköitä nykyään eivät isiä.

Ihan turhaan yhden munan perässä itket, niitä on tuolla vaikka kuinka jonossa ja varmasti löydät sesasta sellaisenkin, joka on tarkoittanut omansa muuhunkin kuin huviajeluun.

luottamuksen arvoisia. Vai vielä lapsia tällaisten kanssa.

Halusin vaan kommentoida asiaasi nain raskaana olevan nakokulmasta. Tama raskaus aika ei ole pelkkaa onnellista odotusta, vaan itseasiassa monesti todella rankkaa...niin henkisesti kuin voi olla fyysisestikin. Itelleni enemman ollut henkisesti ja siksi taalla valvon nytkin.



Siis jos teista viela toinen ei olisi ihan varma siita haluaako lapsen, ja olisitte jo raskaana, niin varmasti noita asioita pyorittelisitte viela enemman mielessanne (sina ainakin) ja sulle olisi tosi rankkaa olla ilman tukea. Voin kertoa etta naiden hormonien takia se itku paasee vahemmastakin, jos mulla ei olis mies tukemassa niin vauva ressu olisi varmaan todella ahdistunut mun masussa. Mua nimittain ahdistaa nytkin valilla kaikki (toista luopuminen jne. jne.), vaikka me tata vauvaa halutaankin todella kovasti.



Kannattaa ottaa sitten aika varman paalle ja vaikka odottaa viela se yksi vuosi, mita jos se sun mies ahdistuukin eika pysty tukemaan sinua raskauden aikana? Voin kertoa etta yksin raskauden lapikayminen on varmasti tajuttoman rankkaa... tai toisen ihmisen kanssa joka ei siita raskaudesta ole varma....



Toivottavasti kaikki selviaa!

Meillä mies haluaisi vauvan, minä en. En jaksa enää hoitaa ja ajatus siitä, että seuraavat 18 vuotta olisi vielä lapseperhe- elämää, ei houkuta.



(olen 40v)Lapset 17v, 8v

kysymys on mielestäni se, minkä ikäisiä olette. jos olette reilusti yli 30, tilanne on ihan eri jos vaikka olette 21.



Itse tein miehelle selväksi jo suhteen alussa, että lapsia pitää sitten alkaa tehdä ajoissa, sillä tästä ei enää nuorruta. Ja vaikka sitten lapsi alulle saatiinkin pienen painostuksen tulokssena näin jälkikäteen ajateltuna, mies on ollut ihanasti mukana odotuksessa ja ihan yhtä innoissaan kuin minäkin.



Miehet vain ovat sellaisia, että sanovat mieluummin "sitten joskus" kuin tarttuvat toimeen.



Yritä kysyä mieheltäsi, miksei yritystä voisi alkaa heti. Onko hänellä joku oikea syy. Haluaa vielä tehdä jonkun matkan tai vastaavaa ennen lapsentuloa. Jos konkreettista syytä ei ole, niin ehkä hän itsekin tajuaa, että aika on oikea. Jos taas on, niin käske hoitaa este pois alta.



Sitä paitsi raskautumiseen voi mennä vaikka vuosia.

Meillä piti homman olla selvä, aioja sitten oli yhdessä sovittu, että yksi lapsi olisi tervetullut "jossain vaiheessa". No, täytin keväällä 33 ja aloin mieheltä kysellä että jokos sitä kohtapuoliin..? Hän (38v) sanoi, ettei olekaan varma haluaako koskaan lapsia. Annoin 2 kk aikaa miettiä, ja vapun alla sitten ilmoitti, että lapsia meille ei tule, hän ei halua koskaan edes sitä yhtä. Tunnen, että minut on totaalisesti petetty, ja ero meillä tässä on tulossa. Ostettiin puoli vuotta sitten talo (josta ajattelin että sitten on tilaa lapselle jne, tämä miehen ilmoitus tuli vasta talon oston jälkeen), että se pitäis ensin saada myytyä... Kyllä tää on ihan absurdi tilanne, pää ei meinaa käsittää, eihän tämän näin pitänyt mennä...

Miehet yleensä kuvittelevat että se tapahtuu samantien kun niin päätetään,ja niinhän asia ei todellakaan ole.

Jos lähestytte kolmeakymmentä,on aika toimia!

luulen, että koska miehillä ei periaatteessa ole niin kiire asian kanssa, niin he aina ajattelevat että sitten joskus..



itse lopetin ehkäisyn käytön, mies kyllä tiesi siitä. Silti ei jaksanut aina käyttää ehkäisyä ja saimme lapsen. Raskausaika oli ensin vähän hankala, kun en minäkään nyt niin iloinen osannut olla..



kun lapsi syntyi, niin mies ihmetteli että miksei me olla tehty lasta aikaisemmin.. niinpä..



nyt mies haluaisi kovasti toista lasta, mutta minä haluaisin ensin valmistua ja saada työpaikan.. olen vasta jatkamassa syksyllä opintoja esikoisen syntymän jälkeen. miehen mielestä voisi toisen tehdä "samaan syssyyn"

ei mutta minulla on vuoden verran ollut kova vauvakuume , eikä oo miestä

Mies tietää nyt tilanteen, sinä haluat vauvan, ja tarvitsee aikaa sulatella asiaa mielessään. Ehdotankin, että et puhu asiasta mitään muutamaan kuukauteen ja sitten kysyt, onko hän tullut mihin tulokseen vauva-asiassa? Voi olla, että suhtautuu sitten jo paljon myönteisemmin asiaan. Jos taas suhtautuu entistä kielteisemmin, voi ero olla oikea ratkaisu.



Meillä mies ei halua vauvaa vielä "muutamaan vuoteen" (ollaan 30 ja 36), ilmoitin, että ensi keväänä jätän pillerit pois ja vauva saa tulla sitten, koska olemme jo tän ikäisiä emmekä tästä nuorru. Mies myönsi minun olevan oikeassa, joten elellään nyt se vuosi vielä täysillä lapsetonta elämää ja sit yhteistuumin lapsen tekoon (mä olisin valmis vaikka heti, mutta annan miehelleni mielelläni tuon vuoden sulatteluaikaa, kun hänkin on valmis tulemaan vastaan hänen toivomastaan "muutamasta vuodesta").

en osaa itse neuvoa kun ei olla asiassa päästy eteenpäin... Mies on ihana lasten kanssa kun meillä usein käy ystävieni lapsia, jutellaan kyllä yleisellä tasolla ja "sitten kun meillä on lapsia niin...", mutta kun puhe tulee ehkäisyn pois jättämisestä mies vetäytyy ja sanoo että parin vuoden päästä :/

oli sama tilanne. Alkoi puhua jatkuvasti vauvoista ja painostaa. No arvata voi, että mies ahdistui ja lähti kävelemään koko suhteesta.

Meillä oli sama tilanne alku aikoina, mieheni sanoi kun alettii seurustelemaan että ei varmaan halua enään lapsia. Tulin kumminkin raskaaksi pari vuoden jälkeen, vahinko...mieheni ilmoitti kylmästi että ei halua sitä lasta joten :( olin jo harkinnut eroa ja yh elämää kun sitten viikolla 11+5 sain keskenmenon, oli kai ihan tarkoitettu. Rakennettiin talo ja siinä samalla hoin miehelle et mä haluan lapsen!!! Ja mieheni ilmoitti yhtenä iltana että ahdistuu ihan hirveesti kun mä koko ajan jankutan ja painostan. Joten päätin olla hiljaa asiasta jonkun aikaa (n.1vuoden). Olimme 4 vuotta seurustellut kun mieheni tuli töistä kotiin ja ilmoitti mulle että nyt on vauvan aika tulla :) Ja nyt meillä on 3.5 vuotias tyttö. Minun vinkki on se että ei kannata jankuttaa vaikka aika tuntuu pitkältä niin kannattaa jos on hyvä parisuhde