Pitkässä suhteessa olijat, kysymys: Millä tavalla erilaista miestä etsisit jos saisit elää sinkkuajan uudestaan?

Varmaan jokainen etsisi nykyistä pidempää miestä!

Ihan samanlaisen haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen etsisi nykyistä pidempää miestä!

Ja miehet isotissisempää?

Nyt kun asiaa mietin perusteellisemmin, niin täsmälleen samanlaisen haluaisin: perusduunari, lyhyt, nykyisin pulleahko, kaljuuntunut, mutta ah niin ihana aviomies, rakastaja, ystävä, isä ja isoisä.

. Tyytyväinen jo 45 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen etsisi nykyistä pidempää miestä!

Ja miehet isotissisempää?

Kyllä manboobs!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen etsisi nykyistä pidempää miestä!

Ja miehet isotissisempää?

Miksi miehet etsivät isotissisempiä miehiä? Onko tämä jokin himojen fetissi?

Just samanlaisen haluaisin kun nykyinen on.

Nykyinen mieheni vastaa miesihannettani aikalailla täydellisesti.

Mutta jos voisin palata ajassa taaksepäin siihen kun alettiin tapailemaan, niin olisin ehkä heti alussa selkeämpi siitä, miten tärkeää minulle romantiikan osoittaminen on. Sitä kun alussa meni sanomaan "ei se haittaa, ei sillä niin väliä" asioista joilla todellisuudessa on väliä, on saanut katua muutaman kerran. Korjausliikkeen tekeminen myöhemmin on vaikeaa kun toinen on ehtinyt jo siihen käsitykseen, että romantiikalla ei niin väliä. Kyllä hän yrittää parhaansa ja ihan vilpittömästi, mutta olisin todellakin saanut olla alusta asti johdonmukaisesti ja selkeästi ilmaisemassa omia toiveitani paremmin.

Samanlaisen.

Hassu kysymys. En olisi tässä suhteessa, jos haluaisin jotain muuta. Näinkin voi elää!

Itseäni nuoremman, kaunissilmäisen ja laihan introvertin, jolla on musta huumorintaju,

Varakkaampaa.

En minä etsimissäni miehissä mitään muuttaisi, vaan itsessäni. Pitkässä suhteessa ihmisestä oppii vuosienkin päästä jotain uutta. Mulla oli paljon sellaisia "jos mies/ihminen tekee näin niin se tarkoittaa tätä". Ei, ei aina tarkoita. Ei vaan tarkoita ja joskus kannattaa oikeasti keskustella, kuunnella ja oppia siltä toiselta, eikä vaan tuomita ja vaihtaa seuraavaan jonkun oman tyhmän ajatuksen vuoksi. 

Tunnen itseni lisäksi paljon naisia, jotka osaa kehittää riidan ihan itse omilla päätelmillään jostain ja kokee maailmankaikkeuden pahimmaksi loukkaukseksi sen, jos mies  myönnä että jokin mistä nainen on loukkaantunut on näin. 

Miksi ihmeessä olisin pitkässä suhteessa, jos tämä kumppani ei olisi juuri sitä, mitä haluan?

Valitsisin miehen, joka on kunnolla itsenäistynyt vanhemmistaan. Miehen, joka osaisi laittaa ruokaa. Enkä pitäisi erityisenä plussana näppäryyttä ns. perinteisissä miesten töissä. Niitä taitoja tarvitsee paljon harvemmin kuin esim. mainitsemaani ruuanlaittotaitoa.

Typerä kysymys. Ei tätä ajatusta tarvitse edes perustella.

Ottaisin omani uudestaan ja uudestaan. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta.

Voisi koska tahansa lähteä etsimään erilaista miestä, jos sellainen kiinnostaisi. Ei ole ollut tarvetta. Vuodesta 1978 olemme olleet yhdessä. 

En mä mitään uutta miestä haluaisi. Jos tämä suhde jostain syystä päättyisi, niin olisin viimein vapaa, enkä haluaisi ketään "riesakseni". Tietenkin rakastan miestäni, enkä siksi eroa hänestä, mutta toisinaan tuntuu rankalta olla nainen avioliitossa. Vaimo, äiti, työssäkävijä eli aina muita varten. Joskus ei vain huvittaisi olla. Mä kaipaan sitä aikaa, kun sai olla rauhassa ja yksin.

Vierailija kirjoitti:

En mä mitään uutta miestä haluaisi. Jos tämä suhde jostain syystä päättyisi, niin olisin viimein vapaa, enkä haluaisi ketään "riesakseni". Tietenkin rakastan miestäni, enkä siksi eroa hänestä, mutta toisinaan tuntuu rankalta olla nainen avioliitossa. Vaimo, äiti, työssäkävijä eli aina muita varten. Joskus ei vain huvittaisi olla. Mä kaipaan sitä aikaa, kun sai olla rauhassa ja yksin.

Mikä estää sinua olemasta välillä yksin?