Teini syö vain kaksi kertaa päivässä

Olen aikuinen ja itse syön suurinpiirtein saman verran ja olen ihan normaalipainoinen ja hyvinvoiva aikuinen. Edes mitään puutoksia ei ole, kävin hetki sitten kattavassa verikokeessa. Ei ketään voi pakottaa syömään 5 krt päivässä, ihniset ovat erilaisia ja meidän kehomme

Ai,mitä sitten?

Omahan on kakarasi.

Pakko vetää safkaa ku neuvottiin ministeriöstä, aamupala wiineri on päivän tärkein ateria ja ei haittaa jos iltapalan korvaa suklaalevyllä.

Minä syön kerran päivässä. En ehdi kuluttamaan aikaa montaa kertaa päivässä ruokapöydässä istuen.

Turha ihmetellä jos koulu menee huonosti kun kasvava nuori ei saa tarpeeksi energiaa. Aivothan siinä väsyy

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen ja itse syön suurinpiirtein saman verran ja olen ihan normaalipainoinen ja hyvinvoiva aikuinen. Edes mitään puutoksia ei ole, kävin hetki sitten kattavassa verikokeessa. Ei ketään voi pakottaa syömään 5 krt päivässä, ihniset ovat erilaisia ja meidän kehomme

Olen minäkin ja nykyään syön vaan kerran pari päivässä.

Olen toipunut vasta nyt 35-vuotiaana syömishäiriökierteestä, joka kuulostaa samalta kuin apn teinin ruokavalio.

Voin tottakai olla väärässä kun , mutta tarkkailisin.

Kasvuiässä oleva lapsi kuitenkin tarvitsee ruokaa useammin ja turha laihduttelu tuossa iässä voi jäädä päälle ja näkyä vielä aikuisenakin.

Meilläkin lapset syö tosi harvoin. Yleensä kaksi kertaa päivässä. Kaikki kolme poikaa samanlaisia. Esikoinen muutti pois kotoa asuntolaan 15 vuotiaana. Joskus kun puhelimessa puhuttiin ja kyselin onko syönyt ym. Niin saattoi olla, että oli syönyt viimeksi vuorokausi sitten.

Argh. Se on pystyä syömään, ei pystyä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerran päivässä. En ehdi kuluttamaan aikaa montaa kertaa päivässä ruokapöydässä istuen.

Kasvuiässä oleva teini on eri asia kuin aikuinen.

Tee , suuri määrä vettä ja harvoin syöminen viittaavat usein anoreksiaan oikeasti. Aikoinaan itse tuli litkittyä useita litroja vettä ja teetä mustana pitkin päivää että nälkä pysyisi loitolla

Jos aamulla otettua verenpainelääkettä ei lasketa ruokailuksi niin syön ruokaruokaa siinä iltakasin aikaan.

M 47

Meidän perheessä syödään kolme kertaa päivässä, aamulla muroja ja sitten lounas ja päivällinen. Kummallakin aterialla on kuitenkin oltava pöydässä kilo lihaa ja kattilallinen perunoita.

Meillä on kaksi nuorta miestä, jotka käyvät aktiivisesti kuntosalilla rautaa nostamassa. Ruokaa menee jäätävät määrät.

Hui kamala, kuolisin nälkään tuollaisella ruokavaliolla

Ei kuulosta terveeltä.

Mieti, jos koulussa eka tunti liikuntaa ja sit matikkaa ennen lounasta.

Tyhjällä vatsalla kaikki tämä?

Kasvavien teinien syöminen ja ravinnon turvaaminen on ihan eri asia kuin aikuisen, turha verrata.

Vierailija kirjoitti:

Argh. Se on pystyä syömään, ei pystyä syödä.

Ja aloituksen osalta "pysty syömään". Kyllä, ärsyttää myös suomen kielen köyhtyminen!

Omat vanhempani syövät lääkäriliiton suosituksen mukaan 5 kertaa päivässä ja se kyllä heissä näkyykin; Kaksi ylensyönyttä sikaa.

Eipä sitä itsellekään teininä ruoka niin maistunut, varsinkaan aamupala. Jos oli mielenkiintoista tekemistä, ruokailu saattoi vain unohtua. Nykyisin siitä ei ole todellakaan huolta. Mutta en olisi huolissani.

Minulle ei tule nälän tunnetta vaan se tuntuu janona. Janoon voisin juoda litraatolkulla vettä ja silti janottaisi, mutta jos syön niin se häviää samantien. Kai teillä on perheen yhteiset ruoka-ajat? Tasainen ruokarytmi takaa sen, ettei teini täytä vatsaansa vedellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä syön kerran päivässä. En ehdi kuluttamaan aikaa montaa kertaa päivässä ruokapöydässä istuen.

Kasvuiässä oleva teini on eri asia kuin aikuinen.

Teini ei välttämättä ole enää kasvuiässä. En itsekään ole seitsemännen luokan jälkeen kasvanut kuin leveyttä. Riittävästi täytyy syödä, mutta ei sekään ole hyvä, jos ihmistä (oletettavasti normaali painoista) patistellaan syömään vain iän perusteella. Jos opettelet syömään kuin hevonen, on sitä todella vaikea kohtuullistaa siinä vaiheessa, kun valtavale energian saannille ei ole enää mitään tarvetta. Tärkein olisi siis oppia kuuntelemaan omaa kehoaan, se kyllä kertoo, mitä tarvitsee.