Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tue minua elämäntaparemontissani
10.11.2022 |
Me olemme lapseton pariskunta, mutta myös parisuhteessa olevien vanhempien kokemukset ovat tervetulleita!
Minä koin kesällä ahaa-elämyksen, että haluan syödä ja elää terveellisesti. Haluan lopettaa tupakoinnin ja päivittäiset herkut, haluan olla normaalipainoinen ja vahvempi ja, no, terve. Minulla (kuten miehellänikin) on huonoista elämäntavoista johtuvaa korkeaa verenpaineitta, kaiken lisäksi kummallakin lähisuvussa sydän- ja verisuonitautia.
Tupakoinnin lopetin ensimmäisenä. Purkkaa syön edelleen, laastarit olen jättänyt pois. Mies oli aluksi hyvinkin innoissaan päätöksestäni ja sanoi, että minäkin vähennän, jos sinä lopetat! Ei kuitenkaan koskaan vähentänyt.
Ruokavalio tuli seuraavaksi tai vähän limittäin, ja punnitsen ruokani, jotta annoskoot pysyvät maltillisina. Syön myös hyvin säännöllisesti. En ole pyytänyt miestä tekemään samoin, enkä sitä vaadi, mutta nyt ollaan joka tapauksessa siinä tilanteessa että syömme eri aikaan ja pitkälti eri ruokia. En esimerkiksi syö enää keskellä yötä ranskalaisia ja kalapuikkoja, joita mies syö mielellään.
Minun painoindeksini on nyt n. 25 (olen laihtunut muutaman kilon), miehen BMI on reilu 30.
Mies hakee herkkuja kotiin päivittäin. Päivittäin. Käytännössä siis kun minä käyn kävelyllä, mies herkuttelee. Hän ei ole kiinnostunut liikunnasta, eikä tarvitsekaan, mutta kun minäkään en tee (vielä) hikilenkkejä vaan olen aloittanut kevyellä liikunnalla, että syke vähän nousee ja tulee lämmin. Miestä ei siis kiinnosta tai ei vain halua osallistua, kun minusta se olisi muiden hyötyjen lisäksi ihanaa yhteistä tekemistä. Olen itsenäinen ihminen ja pystyn tähän yksinkin, mutta silti mietin miten VOISI olla.
Loppuun: en aio erota miehestä vain, koska hän ei ole kiinnostunut elämäntaparemontista. Edes tupakointi ei haittaa minua, poltin itsekin 20+ vuotta ja tiedän paremmin kuin hyvin, että lopettaminen on vaikeaa, joillekin mahdotonta. En kuitenkaan/joka tapauksessa koe saavani henkistä tukea. Olen pärjännyt monta kuukautta älyttömän hienosti, mutta joskus harmittaa, koska voisi mennä vieläkin paremmin.
Vai voisiko? Tuetaanko teitä kotona laihdutuksessa tai vaikka uudessa liikuntaharrastuksessa?
Ja kysyn varovasti: pitääkö elämäntaparemppa tehdä yhdessä, koska eletään yhdessä, jotta remppa voi onnistua pysyvin tuloksin?
Kommentit (46)
Ensinnäkin onnittelut ap elämäntapojen muutoksesta! Tupakoinnin lopettaminen tai aloittamatta jättäminen) on parasta mitä ihminen voi terveydelleen tehdä. Tuntuu, että teet asioita oikeista syistä, terveyden ja jaksamisen takia.
Ymmärrän hyvin, että kun itse on löytänyt uuden tavan elää, harmittaa kumppanin ja omasta puolesta, että toiselle ei niin ole alun innostuksesta huolimatta käynyt. Olet syystä huolissasi puolison terveydestä. Kukapa sitä haluaa alkaa omaishoitajaksi tai jää liian aikaisin yksin, koska puoliso valitsi tupakan ja roskaruuan mielummin kuin normaalin, terveelisen elämän.
Myös se saa ärsyttää, että puoliso ei tue sinulle tärkeää asiaa. Ymmärsin vasta jälkikäteen, miten paljon minua harmitti, kun ex-puoliso ei koskaan osallistunut minulle tärkeään harrastukseen vaikka alkuun monta kertaa pyysin mukaan. Minä kyllä kokeilin sellaisia hänen harrastuksia, joissa pärjäsin mukana. Omani on todella matalan kynnyksen liikuntaa, osaamisesta se ei ollut kiinni, vaan halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla päinvastainen ongelma, mies haluaa yhdessä aloittaa elämäntapamuutoksen, ruokavalio ja sali. Ei voisi vähempää kiinnostaa.. Miehen bmi 26,minun 38.
Ollaan jo iäkkäämpiä, mies 40v ja minä 38v.
Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi? Melko iso olet. Sinulla olisi mahdollisuus saada tukea puolisoltasi. Toki se oma motivaatio on pakko olla.
En ole tyytyväinen ulkomuotooni, mutta siksi välttelen peilejä ja vaakaa, niin en näe itseäni :)
Elämä on muutenkin epämiellyttävää, niin miksi siitä pitäisi tehdä vielä epämukavampaa liikkumalla (vihaan sitä) ja rajoittamalla syömistä?
Jos et ole tyytyväinen ulkomuotoosi niin miksi et halua yrittää? Teet haittaa itsellesi ja tyrmäät puolisosi toiveen. Etkö voisi osittain kulkea puolisosi rinnalla, jos muutoshalu heräisi? Sinulla on huono asenne itseesi, puolisoosi, terveyteen ja muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapamuutos kuulostaa nyt vähän siltä, että teillä on ihan irralliset elämät toisistanne? Me syödään esim edelleen aamupala ja päivällinen yhdessä. Onko sinun ruokavaliosi nyt sellainen jota kuvittelet toteuttavasi esim viiden vuoden päästä. Ja kyllä se mun mies välillä lähtee lenkillekin.
Huhuu, ap. Mitä sinä syöt, jos ette pysty yhdistämään ruokailua keskenänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla päinvastainen ongelma, mies haluaa yhdessä aloittaa elämäntapamuutoksen, ruokavalio ja sali. Ei voisi vähempää kiinnostaa.. Miehen bmi 26,minun 38.
Ollaan jo iäkkäämpiä, mies 40v ja minä 38v.
Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi? Melko iso olet. Sinulla olisi mahdollisuus saada tukea puolisoltasi. Toki se oma motivaatio on pakko olla.
En ole tyytyväinen ulkomuotooni, mutta siksi välttelen peilejä ja vaakaa, niin en näe itseäni :)
Elämä on muutenkin epämiellyttävää, niin miksi siitä pitäisi tehdä vielä epämukavampaa liikkumalla (vihaan sitä) ja rajoittamalla syömistä?
Jos et ole tyytyväinen ulkomuotoosi niin miksi et halua yrittää? Teet haittaa itsellesi ja tyrmäät puolisosi toiveen. Etkö voisi osittain kulkea puolisosi rinnalla, jos muutoshalu heräisi? Sinulla on huono asenne itseesi, puolisoosi, terveyteen ja muutokseen.
Koska olen yrittänyt satoja kertoja aiemmin!! Epäonnistuen. Lopputuloksena se, että painan enemmän kuin koskaan. Sain 10kg tupakalla pois, lopetin tupakoinnin, 4 kuukautta, niin paino oli noussut 15kg.
Viime talvena lähti vahingossa 4kg. No, heinäkuussa puntarille, niin 7kg(!) oli tullut takaisin.
En jaksa enää. Heitin puntatin roskiin ja päätin alkaa nauttimaan elämästä. - sama-
Mua ärsyttää se, kun mies haluaa aina, että minäkin otan, jos hän syö herkkuja. Ei ole kuulemma kiva syödä yksin. Oikein tuputtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroon tuo tulee vääjäämättä päätymään. Jompaakumpaa alkaa veetuttamaan toisen elämäntapa liikaa. Todennäköisesti sinua miehen porsastelu.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se, kun mies haluaa aina, että minäkin otan, jos hän syö herkkuja. Ei ole kuulemma kiva syödä yksin. Oikein tuputtaa.
Joka päivä herkkuja syövät aikuiset ihmiset on vähän lapsellisia ja vajaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroon tuo tulee vääjäämättä päätymään. Jompaakumpaa alkaa veetuttamaan toisen elämäntapa liikaa. Todennäköisesti sinua miehen porsastelu.
Ennen joulua ap on palannut vanhoihin tapoihinsa.
Miehet nyt ovat yleensäkin niin itsekeskeisiä ja omaan napaansa tuijottajia, joilla ei aina ole mitään kykyä eikä edes halua asettua toisen asemaan.
Ihan normi setti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En odota puolisoni elävän samalla tavalla kuin minä. Hän esimerkiksi syö ihan älyttömiä määriä makeaa, niin karkkia, suklaata kuin pullaa, keksejä ja leivoksiakin. Niitä on aina kaapeissa. Mikään ei silti pakota minua niitä syömään. Sen verran se makean mussuttaminen ärsyttää, että en enää viikonloppuisin syö aamiaista yhdessä tai jos syön, niin lähden pois ennen kuin hän siirtyy pullaan ja kekseihin.
Paljonko painaa?
Parisuhteessa kun toinen nousee tasossa ylöspäin ja toinen jumii paikallaan, enteilee se suhteen loppua.
Jälleen näitä syitä miksi ero tulee miehelle sitten hirveänä yllätyksenä ja järkytyksenä "vaikka kaikki oli hyvin".
Mutta ikävä kyllä ap sinä et voi asiaan vaikuttaa. Tai no... Jos ihan välttämättä haluat alentaa itsesi takaisin samalle tasolle miehen kanssa. Se kyllä tekee sinusta vain onnettomamman. Fakta on, että jokainen pieni askel parempaan elämään on askel kauemmas miehestäsi jollei hän itse halua seurata perässä. Se on kuitenkin hänen valintansa. Sinä voit tietenkin lujasti päättää, että vaikka nouset leveleitä miehen pysyessä samana, pysyt silti yhdessä hänen kanssaan, mutta... Jossain vaiheessa miehestä tulee kateellinen ja katkera kun muutoksesi alkaa olla silmin nähtävä. Sitten hän yrittää kiskoa sinua takaisin tasolleen ja painaa alaspäin. Ja jossain vaiheessa sinä huomaat ansaitsevasi ja saavasi paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla menee hyvin! Nauti siitä. Eiköhän se mies tuu joskus perässä jos on tullakseen. Ehkä sen pitää ensin nähdä sun esimerkki ja tajuta että se on ylipäätään mahdollista muuttaa tapoja. Ja varmaan jossain vaiheessa haluaa vähän ehostautua jos kumppani alkaa näyttää liian vetävältä.
Tsemppiä!
Me olemme kahden lapsen nelikymppinen pariskunta. Minä olen normipainoinen ja mies lievästi ylipainoinen. Mulla on kova työ pitää paino kurissa, tykkään syödä suklaata ja jos en tarkkailisi painoa, niin se pompsahtaisi samantien ylipainon puolelle. Kahden raskauden ja painon heittelyn jälkeen näin vaan on.
En ole osallistanut miestä painonhallintaan millään lailla. Yritän tehdä terveellistä ruokaa ja vältellä pikaruomättöjä, mitä mies haluaa. Välillä muistutan, että ei kantaisi herkkuja kotiin, koska teen kotona etätöitä, enkä pysty niitä vastustamaan. Jokainen aikuinen vastatkoon omista syömisistään ja terveydestään. Jos ryhtyy elämäntaparemonttiin, niin saa tehdä sen omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroon tuo tulee vääjäämättä päätymään. Jompaakumpaa alkaa veetuttamaan toisen elämäntapa liikaa. Todennäköisesti sinua miehen porsastelu.
Ennen joulua ap on palannut vanhoihin tapoihinsa.
Samaa veikkaan. Ap ei tunnu olevan periaatteineen kovin varmalla pohjalla nyt, vaan kallistelee herkkujen ja tupakan suuntaan kovasti.
Sitten kun ap repsahtaa, niin hän syyttää siitä miestä. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutku mies...
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt ovat yleensäkin niin itsekeskeisiä ja omaan napaansa tuijottajia, joilla ei aina ole mitään kykyä eikä edes halua asettua toisen asemaan.
Ihan normi setti.
Jaa minusta on itsekeskeistä vaatia toisen muuttamaan elintapoja itsesi takia. Antaa toisen syödä mitä haluaa. Minä olen paastonnut eikä tullut mielenkäään vaatia toista olla kokkaamatta, ettei mulla vain vahingossakaan alkaisi tehdä mieli ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
En odota puolisoni elävän samalla tavalla kuin minä. Hän esimerkiksi syö ihan älyttömiä määriä makeaa, niin karkkia, suklaata kuin pullaa, keksejä ja leivoksiakin. Niitä on aina kaapeissa. Mikään ei silti pakota minua niitä syömään. Sen verran se makean mussuttaminen ärsyttää, että en enää viikonloppuisin syö aamiaista yhdessä tai jos syön, niin lähden pois ennen kuin hän siirtyy pullaan ja kekseihin.
Itse en kyllä pystys kattelemaan tollasta mättämistä. Sinua siis jo ärsyttää hänen elintapansa, odotatko kenties muutosta vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroon tuo tulee vääjäämättä päätymään. Jompaakumpaa alkaa veetuttamaan toisen elämäntapa liikaa. Todennäköisesti sinua miehen porsastelu.
Ennen joulua ap on palannut vanhoihin tapoihinsa.
Samaa veikkaan. Ap ei tunnu olevan periaatteineen kovin varmalla pohjalla nyt, vaan kallistelee herkkujen ja tupakan suuntaan kovasti.
Sitten kun ap repsahtaa, niin hän syyttää siitä miestä. Itsessä ei ole mitään vikaa, mutku mies...
Miksi miehen pitäisi nyt muuttaa elämäntapojaan sinun takiasi, jos ei niin halua? Mene terapeutille puhumaan asiasta ja jätä miehesi rauhaan.
No nyt on taas todella laadukas pariskunta. Vakka on kantensa valinnut.
Alue: Aihe vapaa
Elämäntapamuutos kuulostaa nyt vähän siltä, että teillä on ihan irralliset elämät toisistanne? Me syödään esim edelleen aamupala ja päivällinen yhdessä. Onko sinun ruokavaliosi nyt sellainen jota kuvittelet toteuttavasi esim viiden vuoden päästä. Ja kyllä se mun mies välillä lähtee lenkillekin.