Onko täällä muita joita pelottaa täysin yksinäinen tulevaisuus/vanhuus?

Eikö täällä ole muita yksinäisiä?

Vielä ehditte tehdä parikin lasta.

Olen elänyt koko elämäni yksin, satunnaisia avopuolisoja lukuunottamatta. Viihdyn kaikkein parhaiten yksin. Minulle ei tuota mitään ongelmaa asua yksin loppuelämääni. En ole kovinkaan ihmisrakas.

Velan ongelmat? Lisääntykää.

No, tädiltäni kuoli mies ja vaikka hänellä on kolme lasta 10 km etäisyydellä, elämä on hänestä tympeää. Mä luulen, että ei siitä mitään hyödy, että miettii tuollaista hirveästi etukäteen. Elämää kannattaa elää nyt. Ottaa asiat sitten sellaisina kun ne ovat sitten aikanaan.

Ja kyllä tuttavapiiriä on mahdollista laajentaa.

Talous pelottaa enemmän, riittääkö raha. Koska ihmisten sekaan voi välillä työntyä hengaamaan. Se ehkä pelottaa onko joku jolle soittelee hätätilanteessa tai muuten, koska osa ihmisistä kiireisiä tai omiensa kanssa. Vaikka voihan kaikille löytyä uusia ihmisiä, joilla on kiinnostus vastailla puheluun. Mutta onhan tuo pelottava asia että joillakin omaiset kuolleet ja jos ei ole joskus ketään. Sitä monet varmaan miettivät. Pitäisi kai olla somet ja sivut, yhdistymiskohtia. Mutta tuskin kukaan luottaa tuntemattomiin heti.

Ja sekin pelottaa onko nettiä tai toimiiko joku kone. Koska sillä on helpompi pitää yhteyksiä. Ellei ole tutut ihan naapurissa.

Olen viime aikoina miettinyt samaa kun otin pesäeroa vanhaan kaveripiiriin ja koronan aikana jokunen muukin kaveruus on väljähtänyt hyvin etäiseksi. On minulla toki veli perheineen ja vanhemmat, mutta vähän orpo olo tässä on ollut. Sinänsä tykkäänkin yksinäisyydestä, mutta jokunen sieluntoveri olisi hyvä olla niin kaikki ei vain muhi ja kasaudu omassa päässä.

Olen lisäksi suunnitellut muuttavani maalle kunhan saan vain opintoni ensiksi valmiiksi niin arveluttaa että mitenköhän siellä outo musta lammas tutustuu paikallisiin. Sinänsä tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta haaleat tuttavuudet kiinnostavat vuosi vuodelta vähemmän ja jaksan nykyään ihnisiä huonosti. Kaikki tuntuu olevan jotenkin sekaisin, vaikka saatan se toki olla minäkin. Titityy.

Samaa mutta pitää vaan huolehtia terveydestä ja elää tätä päivää. Turha vielä murehtia mitä elämä tuo eteen. Lapset ei kyllä takaa mitään että seuraa ja apua olisi.

Maailma rajaton, eniten yhtpitovehkeitä koskaan, parhaat liikkumisvehkeet. Uutisia ja tapahtumia jatkuvalla syötöllä. Suomi johtaa miesten itsaritilastoja. Hyvinkö voimme. Uskommeko puhuvia päitä. Holodomor on jo täällä ja vallan pidolla pinkit lasit.

Onpa hyvinkin. Turha suositella lapsen saamista, hedelmällinen ikä meni jo. Eikä lapsi ole vanhemman palvelija eikä huoltaja.

Ap, tutustu ihmisiin, älä tuomitse heitä etukäteen. Ei kaikkien tuttujen ja kavereiden tarvitse olla sydänystäviä, mutta jollei ole edes niitä satunnaisia tuttuja et voi ystävystyäkään.

Ap:llä on puoliso.

Toinen vanhemmistani on kuollut vuosia sitten ja kun toinenkin menehtyy, on jäljellä vain etäisiä serkkuja ja muutama ystävä, jotka saattavat lähteä ennen minua. En koe itseäni yksinäiseksi, vaikka tulevaisuudestani voi sellainen tulla. Yritän kuitenkin pitää yhteyttä niihin etäisempiinkin kavereihin jollain tasolla, etten ihan yksin jäisi.

Olen ollut yksin 18-vuotiaasta asti. Aluksi hirvitti, nyt olen jo tottunut. Eiköhän se vanhuuskin mene yksin kun niin olen mennyt tähänkin asti. N33

Vierailija kirjoitti:

Velan ongelmat? Lisääntykää.

Eikö hallintohimmelit ja muut virkoihinsa elätettävät saa palkkojaan, onko elättäjistä jatekijöistä pula taas. Turhaan meni talvisota.

Pelkäät yksinäistä vanhuutta, vaikka olet yksinäinen jo nyt? Estääkö miehesi kontaktit muuhun maailmaan, vai mikä on johtanut tähän tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Talous pelottaa enemmän, riittääkö raha. Koska ihmisten sekaan voi välillä työntyä hengaamaan. Se ehkä pelottaa onko joku jolle soittelee hätätilanteessa tai muuten, koska osa ihmisistä kiireisiä tai omiensa kanssa. Vaikka voihan kaikille löytyä uusia ihmisiä, joilla on kiinnostus vastailla puheluun. Mutta onhan tuo pelottava asia että joillakin omaiset kuolleet ja jos ei ole joskus ketään. Sitä monet varmaan miettivät. Pitäisi kai olla somet ja sivut, yhdistymiskohtia. Mutta tuskin kukaan luottaa tuntemattomiin heti.

Mä mietin, millaisia ovat hätätilanteet, joissa soitetaan sukulaisille tai ystäville. Riippuu toki paikasta, missä asuu, mutta jos esim on sairaana ja tarvitsisi kaupasta tai apteekista jotain, nykyisin pystyy tilaamaan melkein mitä vaan kotiinkuljetuksella. Kaikenlaisia muitakin palveluita on olemassa. Se, mitä sitten tarvitaan, on tosiaankin raha. Jos ei ole rahaa maksaa palvelusta eikä ketään, joka tekisi homman ilmaiseksikaan, voi olla hankalaa. Mä asun pääkaupunkiseudulla lähiössä, jossa on varsin toimiva nk puskaradioryhmä Facebookissa. Jos joku tarvitsee lainaksi ruuvimeisseliä tai porakonetta tai kantoapua vanhan sohvan viemisessä ulos, aina löytyy ryhmän kautta auttajia. 

Lapset? Ehdit vielä tehdä parikin lasta jos pistät heti töpinäksi. Sikäli kun enää saat.

Ei mullakaan muuta vanhuuden turvaa olisi kuin mies jos en olisi lapsia saanut. Muu suku on tosi etäistä.

Mun täytyy sanoa, etten hirveästi tykkää siitä, että elinikä on pidentynyt. Olisi parempi kuolla ns. saappaat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mutta pitää vaan huolehtia terveydestä ja elää tätä päivää. Turha vielä murehtia mitä elämä tuo eteen. Lapset ei kyllä takaa mitään että seuraa ja apua olisi.

Kyllä ainakin minun sosiaalisessa ympäristössä - katson mihin suuntaan hyvänsä - lapset lapsineen nimeen omaan takaavat sen, että apua ja seuraa on!

Ap, miten olet 39-vuotiaaksi selvinnyt ilman ystäviä ja kavereita? Missä ihmeen pussissa? Käsittämätöntä!

Oletteko valmiita myös itse auttamaan muita? Ei kukaan halua sellaista kaveria, joka haluaa vain ripustautua. Kannattaa myös opetella asioiden hoitoa itsenäisesti jo ennen kuin se ukkokulta heittää veivinsä, esim. raha-asioista olisi hyvä olla kärryillä, eikä jättää kaikkea puolison hoidettavaksi.