Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys ystävyydestä erityisesti uskovaiset
09.11.2022 |
Olen tuntenut tämän ihmisen jo noin 20 vuotta, tai niin kuvittelin. Hän on henkilökohtaisista syistään ollut osastolla jos toisellakin ja kovat lääkitykset vuosikausia. Mukava,välittävä,ymmärtäväinen, ystävällinen ja lämminhenkinen ihminen parhaimmillaan,mutta..
Olemme aikoinaan kuuluneet samaan seurakuntaan.Omalla kohdallani elämän liian raskaat kokemukset kuitenkin vieraannuttivat minut uskosta sellaisena,kuin sen aikoinaan käsitin ja miten uskoani elämässäni toteutin-lisäksi aloin nähdä sen sumuverhon läpi,mitä uskonnollisuus todella pitää sisällään ja ne "hyveelliset" "pyhät" ihmiset siellä..huhhuh.
Elämme täysin erilaisissa arkitodellisuuksissa ja olen myös kärsinyt elämässäni todella paljon-eromme on mm. siinä,että omat ongelmani ovat syntyneet paitsi erittäin vaikeasta avioliitosta väkivaltaisen uskovaisen miehen kanssa ja siitä seuranneiden "auttavien" tahojen laittomista minua pysyvästi vaurioittaneista toimista sekä uskovaisten tökerön kylmästä ja ymmärtämättömästä toiminnasta tuolloin.
Ystäväni puolestaan on suorastaan riippuvainen näistä tahoista,jotka hänelle antavat lääkkeet ja mahdollistavat paon todellisuudesta laitosjaksoilla sekä jatkuvalla "ymmärtämisellään" ja mm. uskovaiset piirit ovat se sosiaalinen viitekehys, jossa hän liikkuu.
Kun kerroin,että olen menettänyt aiemman uskoni ja tiedän seurakuntalaisten tekemisistä ja törkeistäkin toimintatavoista melko paljon ja etten enää kestä sitä kaksinaismoralismia ja teeskentelyä sekä tuomitsemista jota he harjoittavat uskostaan luopuneita kohtaan, ystäväni löi minulle luurin korvaan kesken lauseeni, eikä enää vastannut puheluihini.
Miten te suhtautuisitte tällaiseen todellisuudenkieltämiseen ja kyvyttömyyteen nähdä jonkun toisen kokemus elämästä? Henkilö ei kykene näkemään tämän elämän kärsimystä ja tuskaa osana kasvuprosessia ellei hän siitä voi jotenkin itse hyötyä välillisesti tai muuten vaan ilmeisesti pakenee sitä kääntäen oman kyvyttömyytensä käsitellä mitään ulkopuoleltaan tulevia vaikeita tai ahdistavia asioita tai mielipiteitä tunnetasolla saati rationaalisesti.
Sanoo käytöstään "muiden ihmisten aikaansaamaksi" reaktioksi-ei siis ota vastuuta omista tunteistaan tai kykene aitoon empatiaan/myötäelämiseen ja sen myötä rakentavaan keskusteluun. Hän "ahdistuu" liikaa, jos puhumme asioista joista olemme täysin erimieltä tai jotka uhkaavat hänen käsitystään todellisuudesta tai jos sanon suoraan, mitä olen mieltä jonkun ihmisen tai yhteisön toiminnan ei-vilpittömistä todellisista motiiveista.
Mitä olette mieltä-kannattaako tällaiseen ihmiseen olla enää yhteydessä ja onko tällainen henkilö luotettavakaan millään tasolla?
On käyttänyt useita kertoja toisten ihmisten kokemuksia, tietoja, kykyjä omaksi edukseen ja ajaakseen omia henkilökohtaisia, mielestäni narsistisia, sosiaalisia päämääriään, mutta se on jo toinen tarina-tämä sama toimintamalli tuntuu toistuvat erityisesti uskovien parissa hyvin monien kohdalla.
Samaa kokeneita tai mielipiteitä muuten? Entisten uskovien kokemuksia kuullaan mieluusti.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin on kokemusta seurakunta asioista. Olen ollut erilaisten vapaan kristillisyyden seurakuntien toiminnassa mukana ja vastaavalla tavalla pettynyt helluntaiseurakuntaan. Siellähän asemasi määritellään varallisuuden, yhteiskunnallisen aseman sekä sen mukaan onko sun suku pitkän linjan helluntailaisia ja vähintään joku heistä seurakunnan vanhemmistossa ja hallituksessa. Yksittäinen "tähti" jää siellä yksin etkä ole kovinkaan tervetullut mukaan toimintaan vaikka olisit käynyt heidän hyväksymällä kasteella ja et mitenkään sinällään erottuisi porukasta negatiivisesti. Helluntailaiset tekee yhteistyötä vapaaseurakunnan ja joidenkin noiden pienten uusien seurakuntien kanssa ja niissä on hyvin pitkälti sama juttu koska monet noista uusista pienistä on entisten helluntailaisten perustamia.
Mutta pitkästä selityksestä huolimatta kyse on pettymisestä ihmisiin ei Jumalaan. Joten nykyisin sitten on löytynyt muuta uskovien kokoontumista joihin osallistua.
Olisikin kiva, jos löytyisi jokin pieni porukka, jonne kokisi olevansa tervetullut omana itsenään, mutta kuten kirjoitit, ei sellaista löydy isommista seurakunnista enää nykyään. Yksittäinen ihminen jää yksin-jos joku sinut ottaa silmätikukseen, et todellakaan "etene" hierarkiassa, mikä jo itsessään ajatuksena mielestäni uskonnollisessa yhteydessä sairas. Lohdullista, että muutkin ovat ymmärtäneet tämän.
Melko yksin on saanut tässä eteenpäin rämpiä, mutta mitä tulee ajatukseen "pettynyt ihmisiin ei Jumalaan" tämä ei kohdallani pidä paikkaansa jos asiaa ajatellaan helluntailais-kristillisestä näkökulmasta.
Jumalahan on kaikkivaltias, suvereeni,armollinen-sitä rataa? Ihmiset syntisiä,pahoja,vajavaisia luotuja? Miksi sitten Jumala "siunaa" seurakunnassa olevia ja "uskovia" ihmisiä enemmän,kuin meitä,jotka olemme syystä tai toisesta joutuneet/jättäytyneet pois näistä kekkereistä,olemme haavoilla,emme enää jaksa uskoa mihinkään kokemamme tuskan vuoksi? Miksi sosiaalisesta viiteryhmästään irtautunut/poispotkittu ihminen ei enää olekaan Jumalan varjeluksessa,vaan häntä saavat nokkia niin uskomattomat kuin uskovaisetkin?
Pettynyt ihmisiin,kyllä ehdottomasti-se ei kuitenkaan ole yllätys. Sensijaan pettymykseni raamatun Jumalaan on jotain,mitä en voi kestää ja sitä on täysin turha yrittää selitellä pois ihmisten syntisyydellä,vaikka he kuvittelevat olevansa tuomareita toisiaan kohtaan. Eihän sillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa, jonka tulisi olla ainoa totuudellinen tuomari,oikeudenmukainen tuomioissaan? Tätä oikeudenmukaisuutta ei seurakunnissa enää nykyään näy--kaikki on pelkkää armoa,juhlaa ja ylistyskokousta-jos sinulla on ongelma, vie se heti pois, sillä se on saatanasta. Tällaiseen tekopyhään sunnuntaiuskovaisuuteen en voi enää liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellaisia kokemuksia, että seurakunnat ovat vaikeita paikkoja vapaaehtoisillekin.
Hirvittävä kilpailu, kenen tähti kirkkaimpana loistaa.
Kuvottavaa
Kerran eräs seurakunta haki vapaaehtoisia.
Soitin sinne, että minulla on taitoa ja osaamista velkaneuvonnassa. Minua ei kuitenkaan huolittu. Siitä huolimatta joka viikko jaetaan köyhille rahaa mitään kyselemättä.
Nyt annan muiden loistaa.
Et ollut kyllin "pyhä", kuten en minäkään-liian kova syntisäkki verrattuna monen polven uskovien lapsiin,viis sinun tietotaidoistasi, sillä Jumalahan ei tarvitse maallista osaamista mihinkään. Kyllin pyhiä ovat vain Kyllin jälkeläiset Abrahamista alkaen ja jos et osaa ulkoa raamatun paikkoja vähintään puolta scripturaa, olet heikko uskossasi. Se on valitettavaa, mutta näin se vain menee.
Voiko ihminen olla niin sairas, ettei ymmärrä olevansa sairas? Ehkä aloittajan on parasta välttää kaikkea yhteydenpitoa uskovien kanssa, jos kokemukset ovat tuota laatua.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on sellaisia kokemuksia, että seurakunnat ovat vaikeita paikkoja vapaaehtoisillekin.
Hirvittävä kilpailu, kenen tähti kirkkaimpana loistaa.
Kuvottavaa
Kerran eräs seurakunta haki vapaaehtoisia.
Soitin sinne, että minulla on taitoa ja osaamista velkaneuvonnassa. Minua ei kuitenkaan huolittu. Siitä huolimatta joka viikko jaetaan köyhille rahaa mitään kyselemättä.
Nyt annan muiden loistaa.