Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys ystävyydestä erityisesti uskovaiset
09.11.2022 |
Olen tuntenut tämän ihmisen jo noin 20 vuotta, tai niin kuvittelin. Hän on henkilökohtaisista syistään ollut osastolla jos toisellakin ja kovat lääkitykset vuosikausia. Mukava,välittävä,ymmärtäväinen, ystävällinen ja lämminhenkinen ihminen parhaimmillaan,mutta..
Olemme aikoinaan kuuluneet samaan seurakuntaan.Omalla kohdallani elämän liian raskaat kokemukset kuitenkin vieraannuttivat minut uskosta sellaisena,kuin sen aikoinaan käsitin ja miten uskoani elämässäni toteutin-lisäksi aloin nähdä sen sumuverhon läpi,mitä uskonnollisuus todella pitää sisällään ja ne "hyveelliset" "pyhät" ihmiset siellä..huhhuh.
Elämme täysin erilaisissa arkitodellisuuksissa ja olen myös kärsinyt elämässäni todella paljon-eromme on mm. siinä,että omat ongelmani ovat syntyneet paitsi erittäin vaikeasta avioliitosta väkivaltaisen uskovaisen miehen kanssa ja siitä seuranneiden "auttavien" tahojen laittomista minua pysyvästi vaurioittaneista toimista sekä uskovaisten tökerön kylmästä ja ymmärtämättömästä toiminnasta tuolloin.
Ystäväni puolestaan on suorastaan riippuvainen näistä tahoista,jotka hänelle antavat lääkkeet ja mahdollistavat paon todellisuudesta laitosjaksoilla sekä jatkuvalla "ymmärtämisellään" ja mm. uskovaiset piirit ovat se sosiaalinen viitekehys, jossa hän liikkuu.
Kun kerroin,että olen menettänyt aiemman uskoni ja tiedän seurakuntalaisten tekemisistä ja törkeistäkin toimintatavoista melko paljon ja etten enää kestä sitä kaksinaismoralismia ja teeskentelyä sekä tuomitsemista jota he harjoittavat uskostaan luopuneita kohtaan, ystäväni löi minulle luurin korvaan kesken lauseeni, eikä enää vastannut puheluihini.
Miten te suhtautuisitte tällaiseen todellisuudenkieltämiseen ja kyvyttömyyteen nähdä jonkun toisen kokemus elämästä? Henkilö ei kykene näkemään tämän elämän kärsimystä ja tuskaa osana kasvuprosessia ellei hän siitä voi jotenkin itse hyötyä välillisesti tai muuten vaan ilmeisesti pakenee sitä kääntäen oman kyvyttömyytensä käsitellä mitään ulkopuoleltaan tulevia vaikeita tai ahdistavia asioita tai mielipiteitä tunnetasolla saati rationaalisesti.
Sanoo käytöstään "muiden ihmisten aikaansaamaksi" reaktioksi-ei siis ota vastuuta omista tunteistaan tai kykene aitoon empatiaan/myötäelämiseen ja sen myötä rakentavaan keskusteluun. Hän "ahdistuu" liikaa, jos puhumme asioista joista olemme täysin erimieltä tai jotka uhkaavat hänen käsitystään todellisuudesta tai jos sanon suoraan, mitä olen mieltä jonkun ihmisen tai yhteisön toiminnan ei-vilpittömistä todellisista motiiveista.
Mitä olette mieltä-kannattaako tällaiseen ihmiseen olla enää yhteydessä ja onko tällainen henkilö luotettavakaan millään tasolla?
On käyttänyt useita kertoja toisten ihmisten kokemuksia, tietoja, kykyjä omaksi edukseen ja ajaakseen omia henkilökohtaisia, mielestäni narsistisia, sosiaalisia päämääriään, mutta se on jo toinen tarina-tämä sama toimintamalli tuntuu toistuvat erityisesti uskovien parissa hyvin monien kohdalla.
Samaa kokeneita tai mielipiteitä muuten? Entisten uskovien kokemuksia kuullaan mieluusti.
Kommentit (24)
Sinua en odottaisi ystävältäsi mitään tukea ja ymmärrystä. Hän on aivan väärä ihminen tukemaan sinua. Hyvä, että irrottauduit sairaasta yhteisöstä. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että menettäisit samalla uskosi Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on oma motiivisi tuolle ystävyyssuhteelle? Pidät häntä narsistina ja yrität kertoa hänelle miten asiat "oikeasti" ovat.
Onko sinulla jokin missio tai voittofantasia, vai välitätkö tästä ihmisestä oikeasti ja sydämestäsi?
Ehkei vaavipalsta ole paras paikka kysellä moista, valitettavasti. Ihmisuhteet ovat ongelmallisia. Sanot uskovasi Jumalaan, rukoile tähän asiaan johdatusta Häneltä.
Eihän hän ystävältä kuulosta. Miksi haluaisit olla hänen ystävänsä? Vähän sairaalta kuviolta kuulostaa, teidän kummankin osalta, ja epäterve seurakunta siihen päälle, sorry.
Tsemppiä!
uskovainen
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sen verran monimutkaiselta, että neuvoja on uskaliasta ryhtyä tuohon antamaan.
Usko on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Mikään seurakunta ei ole niin tärkeä, että sinne kannattaisi jäädä ihmisten muokattavaksi. Ole tuolle ystävällesi s u ora ja rehellinen. Jätä hänet hoitamaan omaa elämäänsä ja jatka matkaa iloiten. Ystäväsi saa jotakin henkistä ruokaa, kun sinä vatuloit hänen kanssaan. Sinulla on oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkei vaavipalsta ole paras paikka kysellä moista, valitettavasti. Ihmisuhteet ovat ongelmallisia. Sanot uskovasi Jumalaan, rukoile tähän asiaan johdatusta Häneltä.
Kuten sanoin, menetin uskoni Jumalaan sellaisena, kuin kristinuskon eri lahkot ja lohkot hänet esittelevät. Tietäisitpä, kuinka paljon olen uskonut, rukoillut ja missä tilanteissa, mutta se ei nyt ollut keskustelun aihe, vaan pohdinta siitä, onko kuvatun kaltaista ystävyyttä edes mahdollista jatkaa, vaikka pitäisinkin toisesta. Arvot ja näkemys maailmasta ovat kovin erilaiset nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Usko on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Mikään seurakunta ei ole niin tärkeä, että sinne kannattaisi jäädä ihmisten muokattavaksi. Ole tuolle ystävällesi s u ora ja rehellinen. Jätä hänet hoitamaan omaa elämäänsä ja jatka matkaa iloiten. Ystäväsi saa jotakin henkistä ruokaa, kun sinä vatuloit hänen kanssaan. Sinulla on oma elämä.
Tätä olen pohtinut- ehkä hän saa jotain siitä, että kokee tekevänsä "laupeuden työtä" tai jotain vastaavaa. Ei siis ensimmäisenä ole mielessä vilpitön rakentava keskustelu vaikeassa tilanteessa tai kipeäkin pohdinta esim. uskosta, vaan jokin muu kenties-en tiedä. Kriittiset ajatukset tiettyjä dogmeja kohtaan tuntuvat olevan kiellettyjen listalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkei vaavipalsta ole paras paikka kysellä moista, valitettavasti. Ihmisuhteet ovat ongelmallisia. Sanot uskovasi Jumalaan, rukoile tähän asiaan johdatusta Häneltä.
Kuten sanoin, menetin uskoni Jumalaan sellaisena, kuin kristinuskon eri lahkot ja lohkot hänet esittelevät. Tietäisitpä, kuinka paljon olen uskonut, rukoillut ja missä tilanteissa, mutta se ei nyt ollut keskustelun aihe, vaan pohdinta siitä, onko kuvatun kaltaista ystävyyttä edes mahdollista jatkaa, vaikka pitäisinkin toisesta. Arvot ja näkemys maailmasta ovat kovin erilaiset nykyään.
Ei tarvitse jatkaa. Jokaisen tulee hoitaa omat asiat. Jos joku ei kestä ja lyö luurin korvaan, se on hänen asiansa. Ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on oma motiivisi tuolle ystävyyssuhteelle? Pidät häntä narsistina ja yrität kertoa hänelle miten asiat "oikeasti" ovat.
Onko sinulla jokin missio tai voittofantasia, vai välitätkö tästä ihmisestä oikeasti ja sydämestäsi?
Kummallinen tapa tulla kommentoimaan asiaa, jota ei sen syvemmin ymmärrä, mutta tuollaista kyllä on tullut vastaan paljonkin. Enemmän mietityttää se, mikä saa reagoimaan noin? Eikö oma usko/elämänkatsomus olekaan kyllin vahva edes yhdelle poikkeavalle mielipiteelle? Eli hyökkäys on paras puolustus kun argumentit loppuvat? Missä väitin yrittäväni "kertoa miten asiat oikeasti ovat"? Kenelle? Kukaan ei tiedä jonkun toisen ihmisen elämästä enemmän kuin kyseinen ihminen itse. Kyse näkemyserojen kuilusta, siitä miten eri tavoin nykyisin näemme maailman ja elämän vastatuuliin suhtautumisen. Hänen torjuva reaktionsa tulee todennäköisesti siitä, että hän tietää minun puhuvan totta, eikä jostain syystä kykene käsittelemään sitä mitä kerron. Merkillistä, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinua en odottaisi ystävältäsi mitään tukea ja ymmärrystä. Hän on aivan väärä ihminen tukemaan sinua. Hyvä, että irrottauduit sairaasta yhteisöstä. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että menettäisit samalla uskosi Jumalaan.
Entä jos menetän uskoni Jumalaan sellaisena kuin hänestä on minulle opetettu, millaisena olen Hänet joskus kokenut ja mitä raamattu Jeesuksesta opettaa? Ystäväni ei varmastikaan omien syidensä vuoksi kykene suhtautumaan puolueettomasti, mutta olisin odottanut silti vuosikausia tuntemaltani henkilöltä hieman enemmän. Elämä on ja elämän myrskyissähän se usein selviää, kuka todella on ystäväsi.
Itse ainakin yrittäisin ymmärtää tuota kaveria ja sitten vain sietää hänen erilaisuutensa tai pikemminkin olla suvaitsevainen. Armollisuus toisia kohtaan olisi aika tärkeää, ettei tuomitse liikaa muiden ihmisten uskoa vaikka se olisi erilainen tai vielä kehittymässä. Mistäpä sitä kukaan etukäteen tietää minkälainen uskon matka kullakin on. Mutta onhan ihmisystävyys muutakin kuin uskontoa. Syvästi uskovainen voi joskus olla vaatimassa muilta samaa, mutta tässäkin kohtaa pitäisi muistella paremmin raamatun oppeja. Ei keneltäkään pidä vaatia enempää kuin on annettu ja sitä mitä on annettu ei taida monikaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin on kokemusta seurakunta asioista. Olen ollut erilaisten vapaan kristillisyyden seurakuntien toiminnassa mukana ja vastaavalla tavalla pettynyt helluntaiseurakuntaan. Siellähän asemasi määritellään varallisuuden, yhteiskunnallisen aseman sekä sen mukaan onko sun suku pitkän linjan helluntailaisia ja vähintään joku heistä seurakunnan vanhemmistossa ja hallituksessa. Yksittäinen "tähti" jää siellä yksin etkä ole kovinkaan tervetullut mukaan toimintaan vaikka olisit käynyt heidän hyväksymällä kasteella ja et mitenkään sinällään erottuisi porukasta negatiivisesti. Helluntailaiset tekee yhteistyötä vapaaseurakunnan ja joidenkin noiden pienten uusien seurakuntien kanssa ja niissä on hyvin pitkälti sama juttu koska monet noista uusista pienistä on entisten helluntailaisten perustamia.
Mutta pitkästä selityksestä huolimatta kyse on pettymisestä ihmisiin ei Jumalaan. Joten nykyisin sitten on löytynyt muuta uskovien kokoontumista joihin osallistua.
Jumala pitää luoduistaan huolen.
Loppupeleissä ihmiseen ei ole toisen turvaaminen.
Silti meidän tulisi pitää toinen toisimmestamme huolta.
Mikäli mahdollista antaa Jeesuksen kirkkauden loistaa kasvoiltamme.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin on kokemusta seurakunta asioista. Olen ollut erilaisten vapaan kristillisyyden seurakuntien toiminnassa mukana ja vastaavalla tavalla pettynyt helluntaiseurakuntaan. Siellähän asemasi määritellään varallisuuden, yhteiskunnallisen aseman sekä sen mukaan onko sun suku pitkän linjan helluntailaisia ja vähintään joku heistä seurakunnan vanhemmistossa ja hallituksessa. Yksittäinen "tähti" jää siellä yksin etkä ole kovinkaan tervetullut mukaan toimintaan vaikka olisit käynyt heidän hyväksymällä kasteella ja et mitenkään sinällään erottuisi porukasta negatiivisesti. Helluntailaiset tekee yhteistyötä vapaaseurakunnan ja joidenkin noiden pienten uusien seurakuntien kanssa ja niissä on hyvin pitkälti sama juttu koska monet noista uusista pienistä on entisten helluntailaisten perustamia.
Mutta pitkästä selityksestä huolimatta kyse on pettymisestä ihmisiin ei Jumalaan. Joten nykyisin sitten on löytynyt muuta uskovien kokoontumista joihin osallistua.
Tämä ihmetyttää joissain uskon lahkoissa. Kun tämän kristin uskon pitäisi ymmärtääkseni perustua veljeyteen myös, niin missä se näkyy? Eriarvoisuudessako? Jotenkin olisi peiliin katsomisen paikka noilla, jos noin toimineet. Ei sitä ihmisarvoa rahalla mitata ensinnäkään ja senhän jokainen uskovainen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihmetyttää joissain uskon lahkoissa. Kun tämän kristin uskon pitäisi ymmärtääkseni perustua veljeyteen myös, niin missä se näkyy? Eriarvoisuudessako? Jotenkin olisi peiliin katsomisen paikka noilla, jos noin toimineet. Ei sitä ihmisarvoa rahalla mitata ensinnäkään ja senhän jokainen uskovainen tietää.
Tuon kun tietäisi mistä johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin on kokemusta seurakunta asioista. Olen ollut erilaisten vapaan kristillisyyden seurakuntien toiminnassa mukana ja vastaavalla tavalla pettynyt helluntaiseurakuntaan. Siellähän asemasi määritellään varallisuuden, yhteiskunnallisen aseman sekä sen mukaan onko sun suku pitkän linjan helluntailaisia ja vähintään joku heistä seurakunnan vanhemmistossa ja hallituksessa. Yksittäinen "tähti" jää siellä yksin etkä ole kovinkaan tervetullut mukaan toimintaan vaikka olisit käynyt heidän hyväksymällä kasteella ja et mitenkään sinällään erottuisi porukasta negatiivisesti. Helluntailaiset tekee yhteistyötä vapaaseurakunnan ja joidenkin noiden pienten uusien seurakuntien kanssa ja niissä on hyvin pitkälti sama juttu koska monet noista uusista pienistä on entisten helluntailaisten perustamia.
Mutta pitkästä selityksestä huolimatta kyse on pettymisestä ihmisiin ei Jumalaan. Joten nykyisin sitten on löytynyt muuta uskovien kokoontumista joihin osallistua.
Tämä ihmetyttää joissain uskon lahkoissa. Kun tämän kristin uskon pitäisi ymmärtääkseni perustua veljeyteen myös, niin missä se näkyy? Eriarvoisuudessako? Jotenkin olisi peiliin katsomisen paikka noilla, jos noin toimineet. Ei sitä ihmisarvoa rahalla mitata ensinnäkään ja senhän jokainen uskovainen tietää.
Jokaisen uskovan tulisi tosiaan tietää ettei ihmisarvoa uskovien parissa mitata esim. varallisuuudella ja sen tulisi myös todella näkyä käytännön elämässä, mutta todellisuus on täysin toinen. Olen henkilökohtaisestikin saanut nähdä ja kokea liian paljon erilaista pahuutta ja tekopyhyyttä uskonnollisten yhteisöjen sisällä.
Lisäksi voidaan tosiaan nähdä nämä sosiaaliset hierarkiat ja pelit, eräänlainen elitistinen sisäpiiri ja hyvävelikerho, joka muodostuu sosiaalisen hyväksynnän ja ryhmässä kiipeämisen tarpeen ollessa suurempi kuin totuuden etsimisen ja löytämisen kaipuun. Siellä Jumala ei ole ensimmäinen, vaan uskovaisuus ja pyhäksi tai "valituksi" tekeytyminen on ainoastaan väline omien tavoitteiden saavuttamiseen-heikot poljetaan alas surutta, vaikka juhlapuheet ovat muuta.
Todella surullisessa tilassa monien asioiden suhteen nykyseurakunnat, joten en voi itse siellä enää käydä- ihan oman mielenterveydenkin vuoksi parempi pysyä poissa.
Alue: Aihe vapaa
Itse ehkä jatkaisin yhteydenpitoa, jos pitäisin siitä ihmisestä. Mutta välttäisin tuota keskustelunaihetta.