Onko olemassa enää sinkkunaisia, jotka haluavat elää tavallista elämää?
Tuntuu että suurin osa haluaa elää jotain jetset-elämää ulkomailla. Sellaisia tavallisia, liikunnallisia naisia ei ole. Suurimmalla osalla tuntuu pää olevan pilvissä. Joskus vielä 80- ja 90-luvuilla tyydyttiin tavalliseen, normaaliin elämään ja oltiin siihen tyytyväisiä.
Tosin sillä erotuksella menneisiin aikoihin, että itse arvostan koulutusta ja kunnianhimoa.
Onko teissä sinkkunaisissa esim. opettajia tai vastaavia akateemisia, joilla tulot hitusen yli keskipalkan?
M37
Kommentit (86)
Jaa. Enää 90-luvulla ei löytynyt miestä jolle olisi kelvannut kuvaillun kaltainen, tavallinen elämä ja tavallinen nainen.
N46
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Minua ei kiinnosta edes ne keikat ja matkustelu. Ihan ruoanlaittoseura, iltaisin lasi viiniä ja elokuva. Juttuseuraa, tukea ja läheisyyttä. Mutta ei kyllä ole löytynyt sen jälkeen kun edellinen suhteeni päättyi 3 vuotta sitten. Onpa silti ollut aika vaikea tavatakaan ketään korona-aikaan kun tinderit ei kiinnosta.
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
Eikös tässä tavallisen elämän perään kyseltykin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Minua ei kiinnosta edes ne keikat ja matkustelu. Ihan ruoanlaittoseura, iltaisin lasi viiniä ja elokuva. Juttuseuraa, tukea ja läheisyyttä. Mutta ei kyllä ole löytynyt sen jälkeen kun edellinen suhteeni päättyi 3 vuotta sitten. Onpa silti ollut aika vaikea tavatakaan ketään korona-aikaan kun tinderit ei kiinnosta.
N35
Näistä viini ja elokuva on kelpuuttajalle liikaa. Vesi pullosta laavulla ja kotona salaattia ilman kastiketta, vai miten se oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tavannut kunnianhimoista ihmistä joka haikailisi jotain kuvitteellista entisaikojen parempaa elämää. Kunnianhimoiset ja aikaansaavat ihmiset katsovat eteenpäin.
Kunnianhimoisilla ihmisillä tarkoitan ehkä enemmänkin sellaista, että normaali arki ja elämä on tavallista omakotitaloelämää. Ei mitään puolet vuodesta dubaissa tai vastaavissa paikoissa. Itsekin olen kunnianhimoinen, mutta pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi nyt olen kunnan viranhaltija ja opiskelen samalla yamk-tutkintoa. Tavoitteena on 5 vuoden kuluessa olla johtava viranhaltija tai joku vastaava päällikkövirka kunnalla.
M37
Ja asut jossain Orimattilassa tai Lappajärvellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tavannut kunnianhimoista ihmistä joka haikailisi jotain kuvitteellista entisaikojen parempaa elämää. Kunnianhimoiset ja aikaansaavat ihmiset katsovat eteenpäin.
Kunnianhimoisilla ihmisillä tarkoitan ehkä enemmänkin sellaista, että normaali arki ja elämä on tavallista omakotitaloelämää. Ei mitään puolet vuodesta dubaissa tai vastaavissa paikoissa. Itsekin olen kunnianhimoinen, mutta pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi nyt olen kunnan viranhaltija ja opiskelen samalla yamk-tutkintoa. Tavoitteena on 5 vuoden kuluessa olla johtava viranhaltija tai joku vastaava päällikkövirka kunnalla.
M37
ChristianMingle. Luomuja työssäkäyviä naisia.
Älkää tulko CM:lle häiriköimään ja tuhlaamaan aikaamme ellette ole oikeasti uskossa.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna loisin profiilin ChristianMingleen ja Millionairematchiin. Veikkaanpa naisen löytyvän ekasta.
Eikö ensin mainittu ole kristityille? Eihän ap sanonut olevansa uskovainen. Kuvottaa ajatus että joku ei-kristitty haluaa kristityn vaimon fantasiassaan jostain tradwifesta. Ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Älä tuhlaa aikaasi tuollaisiin miehiin. Me matkustelemme, vietämme vuoden aikana useita hotelliviikonloppuja myös Suomessa, viikonloppuisin retkeilemme luontopoluilla ja läheisissä kansallispuistoissa, haemme noutoruokaa tai käymme ulkona syömässä. Me olemme molemmat keskituloisia, joten rahallisesti tämä ei ole ongelma, opiskelijat ja pienituloiset eivät ehkä voi yhtä paljon reissata ja syödä ulkona ja harrastaa maksullisia asioita. Mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu tehdä asioita yhdessä kodin ulkopuolella. Jos ei ole varaa ulkomaanmatkoihin tai hotellilomiin niin ainakin lähteä yhdessä pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia, käydä lähistön luontopoluilla ja ulkona pizzalla ja hampurilaisella jne. Jos ei joka viikonloppu niin ainakin silloin tällöin (ja ulkoiluun on varaa joka viikonloppu).
Eli Ap on vanha, yli 50- vuotias Setämies, joka seuraa julkkisbimboja ja haaveilee sellaisesta, mutta on itse juntti- jurpo, joka elää perähikiällä, ja vttuilee nyt täällä kaikille naisille siitä, kun tietää, että ei saa itseään 30 vuotta nuorempaa julkkisbimboa itselleen panopuuksi ja kotipiiakdi sinne perähikiälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jet set elämä ei varsinaisesti ole vetänyt aiemminkaan puoleensa, mutta viimeistään 40v täytettyäni siitä hävisi viimeinenkin hohto, enemmänkin viehättää elämän yksinkertaistaminen, liiallisen draaman väistäminen, luonnossa liikkuminen etc. Eli ehkä ap hakee alle 30v tyyppejä, joilla elämä on vielä malliin kapitalistinen unelma ja itsellänikin näin oli, toki omalla rahalla se "luksus" tuli rahoitettua.
Mutta mistä löytää nainen joka ei elä tässä harhaisessa unelmassa, vaan on normaali?
Ympäriltään. Sieltä kunnasta, opinnoista, naapurustosta, kavereiden kavereista, harrastuksista.
En ihan oikeasti usko, että tuntemasi naiset (siskosi, serkkusi, naapurisi, lähikaupan kassa ym) haaveilevat jetset-elämästä. Eiköhän suurin osa heistä ole ihan normaalia arkea eläviä kolmekymppisiä naisia.
Nämä kuvaillun kaltaiset, perhekeskeiset ja parisuhdehaluiset naiset taitaa olla varattuja jo viimeistään 25-vuotiaina. Ja niin ne on vastaavanlaiset miehetkin.
Sitä pitää tietää ajoissa mitä haluaa ja olla itsekin sellainen, että se itselle mieluisa puoliso löytyy aikanaan. Harvempi sitä vasta +30-vuotiaana alkaa katsella sillä silmällä sopivaa aviomiestä ja lasten isää vaan se on ollut haussa jo vuosikymmen aiemmin ihan siksi, että keritään kaikessa rauhassa seurustella vuosia, muuttaa avoliittoon, kihlautua, avioitua, ostaa yhteinen asunto ym ennen kuin aletaan perustamaan perhettä.
Perinteinen nainen arvostaa perinteitä ja haluaa elää niiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Älä tuhlaa aikaasi tuollaisiin miehiin. Me matkustelemme, vietämme vuoden aikana useita hotelliviikonloppuja myös Suomessa, viikonloppuisin retkeilemme luontopoluilla ja läheisissä kansallispuistoissa, haemme noutoruokaa tai käymme ulkona syömässä. Me olemme molemmat keskituloisia, joten rahallisesti tämä ei ole ongelma, opiskelijat ja pienituloiset eivät ehkä voi yhtä paljon reissata ja syödä ulkona ja harrastaa maksullisia asioita. Mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu tehdä asioita yhdessä kodin ulkopuolella. Jos ei ole varaa ulkomaanmatkoihin tai hotellilomiin niin ainakin lähteä yhdessä pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia, käydä lähistön luontopoluilla ja ulkona pizzalla ja hampurilaisella jne. Jos ei joka viikonloppu niin ainakin silloin tällöin (ja ulkoiluun on varaa joka viikonloppu).
Älä huoli, en enää ole tuhlannut vuosikymmeniin. Tai no kahteen vuosikymmeneen. Tuollaista ihan tavallista elämää mä olisin halunnut miehen kanssa elää ihan jo seurustelusuhteessa, mutta kuten jo muutama viesti aiemmin todettua, tuollaisia tavalliseen elämään tyytyviä miehiä ei tarjolla tuntunut olevan.
Nämä olisi halunneet sekä parisuhteen että sinkkuelämän samaan aikaan ja elää jotain biletysnuoruutta vielä kaksvitosinakin. Kaikki tuollainen tavallinen ja arkinen oli ihan "mummoa" ja ajatus tuntui suorastaan näitä kauhistuttavan, että sitä itsekin eläisi ihan tavallista, tylsääkin keskiluokkaista duunariarkea kuten omatkin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Sillä on monta naista kierroksessa. Ei halua tuhlata liikaa rahaa yhteen eikä halua olla julkisella paikalla yhdessä....
Sori, mutta jotkut miehet ovat tuollaisia sikoja. Yksi mun kaveri oli nätti mutta hieman ylipainoinen, oli muka seurustelusuhteessa yhden miehen kanssa. Mies halusi tavata tätä tyttöä vain ja ainoastaan yöllä kotonaan. Ettei vaan kaverit näe. Edes leffaan eivät voineet mennä tai lähikapakkaan. Miehellä taisi olla ulkoisesti sopivampi nainen myös "päiväkäyttöön".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jet set elämä ei varsinaisesti ole vetänyt aiemminkaan puoleensa, mutta viimeistään 40v täytettyäni siitä hävisi viimeinenkin hohto, enemmänkin viehättää elämän yksinkertaistaminen, liiallisen draaman väistäminen, luonnossa liikkuminen etc. Eli ehkä ap hakee alle 30v tyyppejä, joilla elämä on vielä malliin kapitalistinen unelma ja itsellänikin näin oli, toki omalla rahalla se "luksus" tuli rahoitettua.
Mutta mistä löytää nainen joka ei elä tässä harhaisessa unelmassa, vaan on normaali?
Suomessa on paljon naisia, jotka ovat kunnianhimoisia ja koulutettuja, ja jotka tienaavat sen verran, että voivat itselleen kustantaa tavallista paremman elämän ja ovat myös kiinnostuneita maailmanmenosta, tapahtumista, kulttuurista, juhlista, lomista ja matkustelusta. Ilmeisesti nämä naiset ovat niitä hyvännäköisiä, sexyjä ja liikunnallisia joita haet.
Mutta heidän elämäntyylinsä ei sitten sovi sulle.
Ilmeisesti tavallisen näköinen, vähemmän tienaava ja vähemmän kunnianhimoinen nainen, jota kiinnostaa kotona nyhjääminen ei sitten kiinnosta sua ulkoisesti.
Voi voi. On siinä pojulla dilemma.
Mistä mielestäsi johtuu ettei ole mahdollista löytää liikunnallista ja kivannäköistä naista jota kiinnostaa "kotona nyhjääminen"?
Kotona viihtyviä naisia on todistetusti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Älä tuhlaa aikaasi tuollaisiin miehiin. Me matkustelemme, vietämme vuoden aikana useita hotelliviikonloppuja myös Suomessa, viikonloppuisin retkeilemme luontopoluilla ja läheisissä kansallispuistoissa, haemme noutoruokaa tai käymme ulkona syömässä. Me olemme molemmat keskituloisia, joten rahallisesti tämä ei ole ongelma, opiskelijat ja pienituloiset eivät ehkä voi yhtä paljon reissata ja syödä ulkona ja harrastaa maksullisia asioita. Mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu tehdä asioita yhdessä kodin ulkopuolella. Jos ei ole varaa ulkomaanmatkoihin tai hotellilomiin niin ainakin lähteä yhdessä pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia, käydä lähistön luontopoluilla ja ulkona pizzalla ja hampurilaisella jne. Jos ei joka viikonloppu niin ainakin silloin tällöin (ja ulkoiluun on varaa joka viikonloppu).
Mutta se käydäänkö kodin ulkopuolella
a) ulkomaanmatkoilla ja hotellilomilla (mahdollisesti myös kansallispuistoissa ja urheilemassa)
b) luontopoluilla, pizzalla ja hampurilaisella
Määrittää onko sinulla mahdollisuuksia liikunnalliseen naiseen. Ellet pysty kustantamaan ulkomaanmatkoja ja hotellilomia, myös kansalispuistot ja urheilu jäävät haaveeksi, koska niin liikunnallinen nainen vaatii aina korkean elintason. Silloin on tyytyminen naiseen jota ei liikunta kiinnosta.
No mä ainakin miellän itseni hyvinkin tavallista ja maanläheistä elämää eläväksi sinkkunaiseksi. Ei kiinnosta tukkajatkeet eikä tekokynnet saati sitten joku dubain tai turkin matka.
Tosin ei kyllä enää kiinnosta parisuhdekaan niin paljoa, että sen hakemiseen näkisin vaivaa. Jos sopiva osuu vielä joskus kohdalle niin mikä jottei, mutta mihinkään puolilämpimään en enää lähde mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jet set elämä ei varsinaisesti ole vetänyt aiemminkaan puoleensa, mutta viimeistään 40v täytettyäni siitä hävisi viimeinenkin hohto, enemmänkin viehättää elämän yksinkertaistaminen, liiallisen draaman väistäminen, luonnossa liikkuminen etc. Eli ehkä ap hakee alle 30v tyyppejä, joilla elämä on vielä malliin kapitalistinen unelma ja itsellänikin näin oli, toki omalla rahalla se "luksus" tuli rahoitettua.
Mutta mistä löytää nainen joka ei elä tässä harhaisessa unelmassa, vaan on normaali?
Suomessa on paljon naisia, jotka ovat kunnianhimoisia ja koulutettuja, ja jotka tienaavat sen verran, että voivat itselleen kustantaa tavallista paremman elämän ja ovat myös kiinnostuneita maailmanmenosta, tapahtumista, kulttuurista, juhlista, lomista ja matkustelusta. Ilmeisesti nämä naiset ovat niitä hyvännäköisiä, sexyjä ja liikunnallisia joita haet.
Mutta heidän elämäntyylinsä ei sitten sovi sulle.
Ilmeisesti tavallisen näköinen, vähemmän tienaava ja vähemmän kunnianhimoinen nainen, jota kiinnostaa kotona nyhjääminen ei sitten kiinnosta sua ulkoisesti.
Voi voi. On siinä pojulla dilemma.
Mistä mielestäsi johtuu ettei ole mahdollista löytää liikunnallista ja kivannäköistä naista jota kiinnostaa "kotona nyhjääminen"?
Kotona viihtyviä naisia on todistetusti olemassa.
Et tainnut oikein ymmärtää. Tämä aloittaja ilmeisesti haluaa sellaisen instababen näköisen ja -tasoisen naisen tai huolitellun tyylikkään uranaisen, mutta tämä ei sitten saisikaan elää sentyyppistä elämää, joka noihin ammatteihin liittyy.
Ns. tavallisen näköiset naiset jotka elävät tavallista elämää, eivät häntä viehätä.
Siitä tein hieman pilaa tuossa edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Älä tuhlaa aikaasi tuollaisiin miehiin. Me matkustelemme, vietämme vuoden aikana useita hotelliviikonloppuja myös Suomessa, viikonloppuisin retkeilemme luontopoluilla ja läheisissä kansallispuistoissa, haemme noutoruokaa tai käymme ulkona syömässä. Me olemme molemmat keskituloisia, joten rahallisesti tämä ei ole ongelma, opiskelijat ja pienituloiset eivät ehkä voi yhtä paljon reissata ja syödä ulkona ja harrastaa maksullisia asioita. Mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu tehdä asioita yhdessä kodin ulkopuolella. Jos ei ole varaa ulkomaanmatkoihin tai hotellilomiin niin ainakin lähteä yhdessä pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia, käydä lähistön luontopoluilla ja ulkona pizzalla ja hampurilaisella jne. Jos ei joka viikonloppu niin ainakin silloin tällöin (ja ulkoiluun on varaa joka viikonloppu).
Mutta se käydäänkö kodin ulkopuolella
a) ulkomaanmatkoilla ja hotellilomilla (mahdollisesti myös kansallispuistoissa ja urheilemassa)
b) luontopoluilla, pizzalla ja hampurilaisella
Määrittää onko sinulla mahdollisuuksia liikunnalliseen naiseen. Ellet pysty kustantamaan ulkomaanmatkoja ja hotellilomia, myös kansalispuistot ja urheilu jäävät haaveeksi, koska niin liikunnallinen nainen vaatii aina korkean elintason. Silloin on tyytyminen naiseen jota ei liikunta kiinnosta.
Tuo on totta.
Kaikki tuntemani miehet joilla on sporttinen ja kivannäköinen nainen ovat:
- geneettisesti komeita (mutta eivät kaikki sporttisia)
- joko hyvin tienaavia, tai keskituloisia mutta äärimmäisen ahkeria rakentajia jotka ovat pystyttäneet naiselle omin käsin unelmatalon
Jos mies haaveilee lähtevänsä naisen kanssa vaellukselle tai sporttaamaan, on ensin hankittava laatuasunto, premium-auto ja varattava reissun jälkeen hotelli ja ravintola.
Tämä riippumatta siitä miten paljon nainen tienaa. Nainen ei nai alaspäin, ja köyhä mutta sporttinen nainen ei tyydy vähään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, haluan. Voisin käydä miehen kanssa kävelyllä, kirjastossa, joskus elokuvissa ja haluan viettää paljon koti-iltoja ja kahdestaan miehen kanssa. Toisaalta haluaisin käydä silloin tällöin ravintolassa syömässä, joskus vaikkapa firman pikkujouluiltana varattaisiin ihan hotellihuone meille (en ole sellaista kokenut ja kadehdin niitä naisia jotka ovat), sitten haluaisin käydä keikoilla ja haaveilen matkustelusta miehen kanssa. Eli ihan arkiympyröissä en aina halua olla. Erityisesti tuo matkustelu ja keikat kiinnostavat.
Normielämää jokaiselle työssäkäyvälle pariskunnalle, ei tarvitse olla edes sitä johtavaa viranhaltija-asemaa.
No ei tuo kyllä kokemukseni mukaan ole yhtään normaalia parisuhteessa. Päinvastoin on tuntunut että ihan kaikki yhteinen tekeminen (paitsi se paneminen) on miehelle pakkopullaa ja lähinnä kuin jokin rangaistus johon sitten saattaa teatraalisesti huokaillen myöntyä ja olla naama norsunveellä koko illan.
Eikä ole ollut edes kyse siitä, että mies olisi lystin kustantanut yksin. Se oma ruokakin (siis joku ketjupaikan pizza/hampurilainen) on tuntunut olevan liian tyyristä ja samoin leffalippu vaikka kyseessä olisi leffa jonka näkemisestä mies itse on puhunut. Mitään hotellihuonetta tai isompaa en ole viitsinyt edes ehdottaa kun suhtautuminen on noin nihkeää.
Ja ihan yhtä huonosti on kelvannut yhteinen kävelylenkki, minigolf-kierros tai vaikka päivän vaellus läheisessä luonnonpuistossa.
/sivusta
Älä tuhlaa aikaasi tuollaisiin miehiin. Me matkustelemme, vietämme vuoden aikana useita hotelliviikonloppuja myös Suomessa, viikonloppuisin retkeilemme luontopoluilla ja läheisissä kansallispuistoissa, haemme noutoruokaa tai käymme ulkona syömässä. Me olemme molemmat keskituloisia, joten rahallisesti tämä ei ole ongelma, opiskelijat ja pienituloiset eivät ehkä voi yhtä paljon reissata ja syödä ulkona ja harrastaa maksullisia asioita. Mutta kyllä parisuhteeseen kuuluu tehdä asioita yhdessä kodin ulkopuolella. Jos ei ole varaa ulkomaanmatkoihin tai hotellilomiin niin ainakin lähteä yhdessä pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia, käydä lähistön luontopoluilla ja ulkona pizzalla ja hampurilaisella jne. Jos ei joka viikonloppu niin ainakin silloin tällöin (ja ulkoiluun on varaa joka viikonloppu).
Mutta se käydäänkö kodin ulkopuolella
a) ulkomaanmatkoilla ja hotellilomilla (mahdollisesti myös kansallispuistoissa ja urheilemassa)
b) luontopoluilla, pizzalla ja hampurilaisella
Määrittää onko sinulla mahdollisuuksia liikunnalliseen naiseen. Ellet pysty kustantamaan ulkomaanmatkoja ja hotellilomia, myös kansalispuistot ja urheilu jäävät haaveeksi, koska niin liikunnallinen nainen vaatii aina korkean elintason. Silloin on tyytyminen naiseen jota ei liikunta kiinnosta.
Kerroin edellä, mitä oman puolisoni kanssa teemme. Olemme keskituloisia. Menoillamme ei ole yhtään mitään tekemistä liikunnallisuuden tai painon kanssa. Puolisoni ei todellakaan kustanna niitä ulkomaanmatkoja, hotellilomia, ulkona syömisiä, harrastuksia, konsertteja ym. vaan ne maksetaan puoliksi.
Ei se ole jetset-elämää, jos haluaa käydä ulkomailla eikä yksinomaan hiihdellä lähiladulla,