Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä krooninen kipu?
09.11.2022 |
Tähän sairauteen ei kuole, mutta sairastuminen on tehnyt elämästä todella raskasta. Kärsin kroonisesta kivusta, tarkemmin sanottuna kroonisesta migreenistä ja kipu on vain pahentunut tämän vuoden aikana. Sopivaa hoitoa ei ole vuosien saatossa löytynyt, vaikka on kokeiltu lukuisia vaihtoehtoja. Käytössä on jo pitkään olleet biologiset lääkkeet. Lääkkeet vievät hiukset päästä ja niissä on omat haittavaikutuksensa. Neurologit ovat todenneet migreenini hyvin vaikeaksi. Päivittäisen kivun kanssa eläminen on raskasta, elämä on vain töistä, kotitöistä ja lapsiperhearjesta selviämistä. Meillä on pieni lapsi, onneksi mies on osallistuva isä, en muuten jaksaisi. Kivun kroonistuminen on pakottanut heittämään romukoppaan haaveet toisesta lapsesta ja uralla etenemisestä, sillä sairaana en noihin kykenisi.
Krooninen kipu on vienyt jaksamisen: selviän jotenkin töistä ja kotielämästä, mutta mitään ylimääräistä en jaksa. Ainoa, mihin jaksan kodin ja töiden ulkopuolella satsata, on oma terveys: huolehdin nukkumisesta, säännöllisestä syömisestä, käyn kävelylenkeillä ja olen normaalipainoinen. Yritän elintavoillani helpottaa sairauttani. Ylimääräisille asioille ei kuitenkaan riitä energiaa. En ole kuukausiin jaksanut nähdä ystäviä, en jaksa tehdä mitään erityistä tai käydä missään. En mielestäni ole masentunut, voimat ovat vain todella rajalliset ja kipu syö myös henkistä jaksamista. Elämä on kaventunut todella paljon kroonisen kivun takia. Ulospäin en näytä sairaalta ja ihmiset ihmettelevätkin, miksi en jaksa esim. töissä ahkeroida ylimääräistä. "Et sinä näytä sairaalta, tekisit jotain kivaa ja piristyisit", on minulle sanottu monta kertaa. Turhauttaa, kun ihmiset olettavat minun olevan terve, jos en heidän mielestään näytä sairaalta. Tuntuu, että elämä menee kivuista kärsiessä ohi. Koen syyllisyyttä, kun en jaksa sairaimpina hetkinä olla osallistuva äiti tai joustava työntekijä.
Haluaisin kuulla kroonisesta kivusta (migreeni tai muu) kärsivien kokemuksia. Miten olet oppinut hyväksymään kroonisen kivun? Millaista elämäsi on ja miten jaksat kivun kanssa?
Kommentit (79)
Olen kohtalotoveri ja minulla on muitakin kroonisia kipuja.
Migreenin kannalta pahinta ovat olleet sisäilmaongelmat ja hormonitoiminta.
Harkitsen lopuistakin harvoista ystävistä luopumista, koska olen väsynyt syyllistämiseen ja hekin kai minuun, kun kerran syyllistävät minua ongelmistani. Ei niistä tässä sen enempää.
Särkytaustani takia en tiedä mitään viihteestä. En juuri lainkaan vietä vapaa-aikaa. Vapaa-aika kuluu särkyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään viimeksi mietin että mitä järkeä tässä on. Lääkkeitä on kokeiltu, niistä menee pää niin sekaisin että nukkuu vaan. Kivun kanssa pystyy olemaan hereillä enemmän, mutta ei se mukavaa ole. En tiedä miten jaksan, sitä jaksaa vaan ja yrittää miettiä tavoitteita ja niiden saavuttamista. Se lannistaa, kun tietää että toiset eivät ymmärrä, kuinka paljon normaali elämä vie voimia. Mutta jotenkin siihen on tottunut, että tietää, että toiset eivät ymmärrä ja siihen kipuun itseensäkin on tottunut. Kun muistaa elämää ennen kipua, niin olihan se erilaista. Helppoa. Nyt olen vahvempi, mutta mitä varten? Suurin osa voimista menee kuitenkin siihen pärjäämiseen vaan.
Nämä ovat ainakin edullisia testattavia (migreenin esto):
https://www.migreeniblogi.fi/2022/06/07/acetium-l-kysteiini-migreenin-e…
https://keskustelu.suomi24.fi/t/11466156/karnosiini-poisti-migreenin-
https://www.rouvasana.com/2016/05/hei-hei-migreeni-ubikinoni-tuli-rouva…
Itsellä lonkkakipuja ja nyt Tietzen oireyhtymä (rintakehä täynnä kivuliaita tulehtuneita patteja), saattaa mennä vuosia että menee ohi. Ei ole neuvoja, mutta toivon sinulle voimia ja että tuo menisi ohi.
Puoli vuotta on loppupeleissä vielä lyhyt aika. Varmasti on toivoa parantua, vaikka nyt tilanne tuntuu toivottomalta. Paljon tsemppiä!
Itselläni krooninen migreeni kesti noin 5 vuotta. Toki oireet pysyivät lievinä, eikä aurallisia sängyn pohjalle vetäviä kohtauksia tullut kuin pari vuodessa. Sitä vain tottui että aina oli pää kipeä ja paha olo - iltaisin ei voinut tehdä enää mitään, syödä tai katsoa telkkaria. Itselläni ei myöskään migreenilääkkeistä (tai tavallisista tulehduskipulääkkeistä) ollut apua.
Kroonistuneen migreenin sain lopulta katkeamaan niinkin helposti, kuin vahvoilla (kolmio) tulehduskipulääkkeillä. Näitä söin kolme viikkoa joka päivä aamusta alkaen. Opettelin tunnistamaan alkuoireet, ja tämä oikeasti vaati aikaa ja keskittymistä. Aikaisemmin en ollut huomannut migreeniä tarpeeksi ajoissa, jotta millään lääkkeillä olisi ollut vaikutusta.
Syytä migreenikohtausten alkamiselle en ole löytänyt, mutta nyt kohtauksia tulee harvoin, kun putki on saatu katkeamaan. Itsekin kokeilin kaikki mahdolliset lääkkeet, neuvot ja niksit, mutta ratkaisu oli lopulta näinkin yksinkertainen. Aiemmin olin vältellyt tulehduskipulääkkeitä sillä niillä ei ollut mitään vaikutusta, kun oireita ei osannut tunnistaa ajoissa. Mulla alkuoireita oli esim. hyvin huomaamattomat lämpimät aallot alakropassa, eli todella yksilöllisiä nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitatkaa oma verenpaine onko normaali vai liian korkea. migreeni johtuu just aivojen verisuonten supistelusta ym.muistaakseni. verenpaineen lääkkeet saattaa myös auttaa joissain tapauksissa.
Jos nuo lääkkeet ei auta ala selvittää juurisyytä. Kyllä se on hankalaa mutta tietoa löytyy. Lääkitys voi olla ihan väärä. Onko tutkittu labroja sinulta. Onko mitään poikkeavaa niissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.terveyskyla.fi/kivunhallintatalo/ajankohtaista/musiikin-kuu…
Kun selkäsairauteni oli pahimmillaan, olisin halunnut pahoinpidellä ihmisen joka selittää, että kuuntele musiikkia (sen sijaan että esim. nukkuisit). Kun kivun takia on valvonut monta yötä, voi kuvitella miten hienosti selviytyy tarkkuutta ja keskittymistä vaativasta työstä, voi kukin koleilla vapaasti.
Jos kipu on niin lievää että joku musiikki auttaa, se helpottuu ihan käsikauppaburanalla.
Minä en saanut kipuklinikalta mitään apua, eikä julkiselta puolelta muutenkaan. Sinnittelen puolikuntoisena töissä koska tarvitsen työterveyshuollon jotta saa edes jotakin kunnollisia kipulääkkeitä.
Voimia ap!
Minulla muutama loukkaantuminen ja niistä hermokivut, 3-hermosärky ja pari muuta kipusairautta. Lisäksi em aiheuttama krooninen unettomuus ja uniapnea. Kipulääkkeet kielletty
Vuosikymmeniä menty parin tunnin unilla, tänään herätty 1.50.
Terveydenhuollosta en ole koskaan saanut apua, nyt törsäsin kalevalaiseen jäsenkorjaajaan ja polvien ja lonkkien pahin kipu on vähentynyt ainakin hetkeksi! Harmi ettei ole varaa käydä enää.
Krooninen kipu on painajainen mistä ei herää ikinä! Kun aamuyön tunteina miettii lyhintä tietä rekan alle (300m) muttei pysty eikä jaksa edes sitä tehdä! Päivällä touhuan kuin duracell unohtaakseni kivut hetkeksi. Eilen liotin itseäni hyisessä järvessä, se auttaa melkein tunnin.
Joskus mietin minkälainen ihminen olisin ollut normaalisti terveenä ruumiillisesti ja henkisesti? Sitä en saa koskaan tietää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kroonisista kivuista on kipulääke riippuvuutta. Keho vaatii lisää lääkettä, vieroitusoire tuntuu myös kivulle. Raskas ryhmä hoitaa kipupoleilla.
Kokeilisin ensin hieroa ja voimistella yläselästä, niskasta ja leuasta, jos siellä olisi jokin hermo jumissa ja siitä päänsärky.
Mulla ollut kallonpohjissa välillä tulehdusta ja saanut aikaan sellaisen tuskallisen jomotuksen takaraivoon.
Myös ruokavaliosta kaikki myrkylliset ja tulehdusta aiheuttavat pois, viljat ja sokerit.
Sen jälkeen jotain turhia lääkkeitä jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen asenne, älä pidä itseäsi sairaana, se on ominaisuus jonka kanssa pitää oppia elämään.
Ei jumalauta.
Lisää lääkkeitä vaan, kyllä se siitä. Tarpeeksi monta kun ottaa niin kyllä kivut lähtee.
Auttaa myös alapeukutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan myötä siihen tottuu. Pyri tekemään asioita joista nautit, niin kipu ehkä jää taka-alalle. Et voi sille kuitenkaan itse juuri mitään, joten ei kannata katkeroitua. Jos joku uusi lääke tulee, kokeile. Ehkä kipu voi myös loppua ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ajan myötä siihen tottuu. Pyri tekemään asioita joista nautit, niin kipu ehkä jää taka-alalle. Et voi sille kuitenkaan itse juuri mitään, joten ei kannata katkeroitua. Jos joku uusi lääke tulee, kokeile. Ehkä kipu voi myös loppua ajan kanssa.
😂 jos näin on et ole kokenut jäätävää kroonista kipua. Eikä se ole ainakaan minulla parantunut vielä 27 vuodessa, pahenee vaan.
Kirjoituksesi oli kuin suoraan 4 vuoden psykoterapiastani: kyllä se siitä, kaikkeen tottuu. Pitää vain hyväksyä....
Suosittelen vaikka painamaan 5 min välein naulalla silmään vuorokauden ajan ja tule sitten kertomaan missä vaiheessa totuit siihen
50
Minulla on perityvä sidekudos sairaus ja keho on sen takia kipuillut koko elämäni. Aamuisin kun herään saa ensin tunnustella tuntuuko keho just'koht normaalilta vai tuntuuko että joku on käynyt yön aikana hakkaamassa pesäpallomailalla. Tämä kuitenkin kuuluu elämääni koska olen siihen syntynyt enkä mistään muusta olotilasta tiedä. Sinun sairautesi on paljon pahempi, en tiedä miten itse pystyisin sen kanssa elämään tai sitä hyväksymään vaikka se olisi pakkokin jossain vaiheessa jos siitä ei pääse erilleen. Toivon että löytäisivät lääkityksen joka auttaisi. Voimia sinulle !
Itsellä migreeni on kroonistunut ja ollut nyt jokaikinen päivä 7 vuotta.
Elämä on todella taistelua, rajattua ja työelämästä joutunut eläkkeelle. Kaikki lääkkeet on kokeiltu. Kaikki.
Pitkään kroonistuessaan migreeni tekee paljon elämää haittaavia asioita. Muistikaan ei enää toimi.. eikä pysty hoitamaan itsenäisesti enää asioita. Surullista, mutta totta.
En halua pelotella, mutta näinkin voi käydä. Se, minkä neuvon itse antaisin: höllää töissä NYT. Älä yritä jaksaa ja suorittaa. Nyt on aika pysähtyä. Se voi pelastaa sut<3 voimia<3
Täällä kroonikko. Kivun kanssa oppii elämään. Sitä alistuu. MUTTA pienistä asioista pitää osata nauttia. Itselleni se on orava lähipuussa, lapsen nauru, hetki ilman kipua tai vaikka yksi edes vähän nukuttu yö. Koskaan en näytä kuulemma vihaiselta tai ole pahalla päällä, niin väittävät. Ehkä se johtuu siitä, että on pakko keskittyä hyvään selvitäkseen.
Elämä on kuitenkin rankkaa. Meillä on mennyt niin, että mies syyllistää paljon. Hän kostaa kipuani minulle ja se on tässä raskainta. Tarvitsisin enemmän ymmärrystä, en ilkeyttä. Hän ei puhu ulkopuolisille, vaan purkaa kaiken minulle. Olen samalla kroonikko, vaimo ja psykologi. Aina yritän ymmärtää, mutta välillä niitä kipuja tulee myös hänelle. Silloin hän tajuaa ja ymmärtää minua - hetken.
Nuorena oli rankempaa, mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän myös muilla on kremppaa. Se taas tarkoittaa sitä, että muut ymmärtävät paremmin elämääni.
Toivon tosiaan, että on olemassa taivas. Sellainen taivas, jossa ei ole kipua. Sen voimalla jaksaa tämän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan myötä siihen tottuu. Pyri tekemään asioita joista nautit, niin kipu ehkä jää taka-alalle. Et voi sille kuitenkaan itse juuri mitään, joten ei kannata katkeroitua. Jos joku uusi lääke tulee, kokeile. Ehkä kipu voi myös loppua ajan kanssa.
😂 jos näin on et ole kokenut jäätävää kroonista kipua. Eikä se ole ainakaan minulla parantunut vielä 27 vuodessa, pahenee vaan.
Kirjoituksesi oli kuin suoraan 4 vuoden psykoterapiastani: kyllä se siitä, kaikkeen tottuu. Pitää vain hyväksyä....
Suosittelen vaikka painamaan 5 min välein naulalla silmään vuorokauden ajan ja tule sitten kertomaan missä vaiheessa totuit siihen
50
Sama täällä. Kävin kipupsykologilla. Kipuni vie tajun, saa oksentamaan, vie muistin ja voimat. Tämä terveydenhuollonlahja kipukroonikoille ehdotti lenkkeilyä, kotitöitä, käsitöitä tai vaikka kirjan lukemista pahimman kivun aikaan, että "unohdan" kivun. Samaa ehdotti erikoislääkäri ja käski "alkaa elää".
Pari ylilääkäriä sitten paria vuotta myöhemmin kysyivät, miten olen edes hengissä niiden kipujen kanssa. Olivat todella tuohduksissaan, kun kuulivat noista kommenteista ja totesivat, että toivottavasti osuu joskus näiden omalle kohdalle...
Jatkuvasti kuulen sitten joltakin, että miksi et ota lääkettä. No otan kyllä, siksi olen edes joskus pystyasennossa.
Ja vinkkinä, jos teillä on sellainen TENS-laite, eli niitä sähkönäpäytyksiä antava laite, niin pistäkääpä hanat kaakkoon. Lätkät vaikka kyynärhermojen päälle tai muuhun sopivaan paikkaan ja antakaa soida pari vuorokautta putkeen. Toinen vaihtoehto on laittaa napakka panta pään ympärille ja peukalonpään kokoinen kivi sinne väliin pariin kohtaan.
Näiden helppojen päivien jälkeen voitte olla päivällä ilman ja yöksi kiinni ja hanat kaakkoon tai kivet kuuppaan kiinni. Elätte siinä sitten normisti vaikka viikon tai pari. Alkaa vähän hahmottua, mitä elämä joillakin on, vaikka vieläkään ei olla lähellä totuutta.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos! Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mikä tätä migreeniä voisi hormonitoiminnan lisäksi aiheuttaa. Mitään muutoksia ei ole elämässä tapahtunut, eikä sairauden lisäksi ole mitään stressin aihetta. Täytyy vain todella toivoa, että tämä helpottaisi, haluaisin elää normaalimpaa elämää!
Ap