Vuoden 2022 Joulu ahdistusketju
Voin alottaa: Ahdistaa, kun tuntuu siltä, että Joulu pitäisi vain juosta siellä täällä eri paikoissa. Tulee kutsuja omilta ja miehen sukulaisilta käymään. Aattonakin pitäisi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan, eikä se vielä riitä, seuraavat kaksi päivääkin on jo suunnilleen varattu jonnekin.
Minä en jaksaisi, milloin saisin alkaa luomaan omia jouluperinteitä ja vain olla kotona? Meidän ei edes tyyliin kannata tehdä omia jouluruokia, kun sitten niitä samoja ruokia syödään kotona, ja sen lisäksi joka päivä monessa eri kyläpaikassa.
Onneksi asumme sentään samassa kaupungissa sukulaisten kanssa, jos pitäisi jonnekin yöksi mennä niin en tiedä minkälaiset näppylät siitä saisin.
Jeejee, joulu :D
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä helpottuu suuresti kun opettelee sanomaan ystävällisen mutta jämäkän ein.
Kun olet niin hyvä neuvomaan, niin anna jatkoneuvo. Mitä vastaat vänkäämään käyvälle anopille? "Miksi ette voi tulla, mitä teillä muka on?"
Jos kysyy, että "Mitä teillä muka on?", vastaat tietenkin, että teillä on joulu. Kysyt vielä, eikö anoppi ole lainkaan katsonut kalenteria.
Meillä on molempien vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet, samoin suurinosa muustakin suvusta. Ja silloinkin kun olivat elossa niin kieltäydyttiin sukukierroksesta. Aina vietetty perheen kesken joulu.
Miksi tämän ketjun otsikosta puuttuu virallinen sana- "OFFICAL"?
Meitä ei kukaan varsinaisesti pyydä käymään. Anoppi varovasti tiedustelee aina vähän ennen aattoa että mitä me meinataan tehdä.
Viime vuosina anoppilaan on kehkeytynyt ihme nyyttärimeininki, että kaikki tuo jotain. V*tuttaa vain, että meille on kahtena vuotena osoitettu juomat, eli limsat ja viinit. Meillä on kolme lasta kun muilla kaksi, ja vain toinen töissä kun muilla molemmat. Miehen sisko tuo torttuja (!), molemmat on juristeja ammatiltaan.
Inhoan koko joulua siellä, ja sinnittelen vain. Olemme myös viettäneet joulua oman perheen kesken, mutta se ei tunnu silti samalta. Koen huonoa omaatuntoa että vien lapsilta sukujoulun :(
Omat vanhemmat ei joulua vietä, äiti on kuollut ja isä raahataan aina äitipuolen lasten luo (jonne ei olla tervetulleita).
Mä en jaksaisi lähteä minnekään mutta sitten isovanhemmat suree että mä en välitä ja äiti taas kuvittelee että mökötän jostain syystä. Kun mulla ei oo "oikeaa syytä" jäädä kotiin kuten pienet lapset tai työ. Mistä saisi työkeikan jouluksi (en oo ravintola- tai hoitoalalla) niin voisi sanoa olevansa töissä :D
Älkää sit menkö sinne. Tai kutsukaa muut vaihteeksi teille.
"Pakollinen" joulupäivälounas anoppilassa ahdistaa joka joulu. Ei ole mitään kunnon syytä olla menemättä, enkä halua pahoittaa kumppanin mieltä jäämällä pois. Hän kuitenkin aina tulee minun lapsuudenperheen luo mukisematta, oltiin siellä sitten pari tuntia tai suurin osa joulusta.
Appivanhemmissa ei ole mitään vikaa. Minulle vain joulupäivä on ollut aina se ainoa päivä vuodesta, kun olen pystynyt viettämään "pyjamapäivää" ihan ilman mitään omantunnontuskia tai painetta, että pitäisi tehdä jotain "järkevää" tai tuottavaa. Ruokaa on yleensä aaton jäljiltä jääkaappi täynnä, suklaata lootakaupalla, eikä mitään tarvetta olisi lähteä minnekään muualle kuin korkeintaan kävelylle, saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa ja lukea kirjaa, katsoa joululeffoja jne. Jollei siis olisi tuota vierailua, jonka takia täytyy laittaa herätyskello soimaan, vetää vähän paremmat vaatteet niskaan ja skarpata, vaikka tekisi mieli vain jäädä sänkyyn kirjan ja suklaarasian kanssa.
En ole ikinä tykännyt joulupäivän kyläilyistä, en edes lapsena, kun oli tapana että mentiin tätini luo, jonne tuli myös toinen mummu. Olisin silloinkin halunnut vain olla rauhassa kotona ja leikkiä lahjaleluilla mieluummin kuin yrittää olla pahoittamatta mieltä siitä, että serkut saivat mummolta aina hienommat lahjat kuin itse. Minä sain yleensä pussilakanasetin tai kylpypyyhkeen, serkut lautapelejä, värikynäsettejä (sellaisia isoja, missä on monta kymmentä sävyä) ym. mitä minäkin aina toivoin joulupukilta, mutten ikinä saanut.
Mikä on ap:n ahdistuksen tilanne nyt?
Lupasin mennä kyläilemään jouluaterian merkeissä päiväseltään ja nyt painostetaan jäämään yöksi aattona. Mun kuulemma "pitää" jäädä yöksi vaikka olen syyni päivävierailulle esittänyt. Mutta kun ei kelpaa. Arhg. Meni kyllä joulufiilis tuosta painostamisesta ja nyt tuntuu että tämä oli viimeinen joulu jonka vietän sukuloiden.
Meillä on kans lapsella 4 mummulaa/pappalaa niin raja on vaan pakko vetää johonkin. Ilmoitusluontoisesti kerroin lapsen synnyttyä että joka toinen joulu jaetaan miehen vanhempien kesken ja joka toinen joulu mun Äiti ja sisko miehineen tulee tänne. Pääsiäinen on sitten varattu mun isälle ku se viettää nykyään joulut etelän lämmössä. Ei ole kukaan urputtanut tästä järjestelystä.
No vaikka näin:
Kiitos kovasti kutsusta, mutta tiedätkö, elämämme on nyt ollut niin hektistä, että emme yksinkertaisesti jaksa, vaan kaipaamme nyt vain rauhallista joulua oman perheen kesken. Toivottavasti et nyt loukkaannu ja ymmärrät tämän.
Lisäksi voit ehdottaa vaikka videopuhelua jouluaattona.