Kertoisitko raskaudesta ennen uutta työsopimusta?

Kertoisin

Haluatko sen työn? Jos haluat, niin itse en kertoisi ja ottaisin työn vastaan. Jos en halua, on ihan sama kertoako vai ei, kun voi vain ilmoittaa, että ei ole jatkossa käytettävissä.

Pelaisin varman päälle enkä kertoisi ennen kuin nimi on paperissa. Eikö paikka ole sinulle mieluinen kun emmit jatkon osalta?

Tuossa tilanteessa en kertoisi. Varmuuden vuoksi.

Ensin nimet paperiin ja siitä säädyllisen parin-kolmen viikon päästä ilouutinen työnantajalle.

Hirveän ristiriitainen olo kun neuvolassa sanottiin ettei tarvitse kertoa ja puoliso melkein suuttui kun otin asian puheeksi (tahallani menetän työpaikan ja tulot). Mutta nettikeskusteluissa aina toistuu se että pakko kertoa tai sua vihataan ikuisesti. Kiva kertoa jos menisin kesken tai löytyisi jotain rakenneultrassa parin kuukauden päästä. Mutta silti tekisi mieli kertoa ku olen super-tunnollinen.

Ap

Tuossa vaiheessa voi kertoa puolisolle. Ei muille.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän ristiriitainen olo kun neuvolassa sanottiin ettei tarvitse kertoa ja puoliso melkein suuttui kun otin asian puheeksi (tahallani menetän työpaikan ja tulot). Mutta nettikeskusteluissa aina toistuu se että pakko kertoa tai sua vihataan ikuisesti. Kiva kertoa jos menisin kesken tai löytyisi jotain rakenneultrassa parin kuukauden päästä. Mutta silti tekisi mieli kertoa ku olen super-tunnollinen.

Ap

Puolisosi on oikeassa.

Et tasan kerro, ajattele lapsesi etua. Työnantaja ei sitä tee.

Et todellakaan kerro!

Ei sun vielä noilla viikoilla tarvitse kertoa. Eikä tuntea mitään huonoa omaatuntoa, varsinkaan, jos sun töitä ketjutetaan, vaikkei työn tarve tule poistumaan. 

Et kerro! Asia selvä!

Tai saat pyllylle

Kerroin ennen sopparin allekirjoittamista ja vakuutin jopa, että ymmärrän, jos eivät sittenkään ota minua. Mulla oli vanha työpaikka, joka oli ihan ok, enkä halunnut tilanteeseen, jossa minut irtisanotaan uudesta koeajalla (raskauden vuoksi, mutta jollain tekosyyllä).

Mun kohdalla osoittautui hyväksi ratkaisuksi kertoa työpaikalla. Sain silti paikan, ja avoimuuttani arvostettiin.

Kertoisin, jotta raskauden perusteella ei voitaisi jättää uutta työsopimusta tekemättä. Kun sinulle todistettavasti (?) on tarjottu jatkoa ja se peruttaisi raskauden vuoksi, se olisi ilmiselvää syrjintää. Jos kuitenkin jättäisit kertomatta ja työnantaja saisi siitä muuten vihiä, et pystyisi todistamaan, että sopimus jätettiin tekemättä raskauden vuoksi.

Et kai sinä raskauden vuoksi työttömäksi jäisi vaan mieluummin ottaisit kaikki sinulle kuuluvat etuudet. 

Selvennys:  ilmoita ottavasi oikein mielelläsi vastaan jatkon siten, että pystyt todistamaan sen. Vasta sen jälkeen ilmoitat raskaudesta. Siten varmistat oman selustasi ja sen, että raskauden vuoksi ei jätetä työsopimusta jatkamatta.

Mikä onkaan peruste  määräaikaisuudelle? Ei sijaisuus vaan  mikä? Pitäisi kyllä palkata jo toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän ristiriitainen olo kun neuvolassa sanottiin ettei tarvitse kertoa ja puoliso melkein suuttui kun otin asian puheeksi (tahallani menetän työpaikan ja tulot). Mutta nettikeskusteluissa aina toistuu se että pakko kertoa tai sua vihataan ikuisesti. Kiva kertoa jos menisin kesken tai löytyisi jotain rakenneultrassa parin kuukauden päästä. Mutta silti tekisi mieli kertoa ku olen super-tunnollinen.

Ap

Ei sua kukaan tule vihaamaan ikuisesti. Suurin osa ihmisistä ymmärtää helposti, että jokaisen on ajateltava ensisijaisesti omaa tilannettaan. Ei se työnantajakaan ajattele kuin omaa etuaan. Ja usko minua. Minä olen ollut tilanteessa, jossa rekrytointiprosessi venyi ja venyi ja paikkaa tarjottiin minulle lopulta, kun olin jäämässä edellisestä paikasta juuri äitiyslomalle. Olihan se hassu hetki, kun piti puhelimeen sanoa, että kiitos, otan paikan vastaan, mutta että olen juuri jäämässä äitiyslomalle. No, ei siinäkään sen isompaa ongelmaa syntynyt. Työnantajalla oli valmiiksi liuta sijaisehdokkaita rekryprosessin ansiosta. Minä pidin äitiyslomani ja aloitin tehtävässä sen jälkeen. Eikä kukaan vihoitellut. 

2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä (tai raskausvapaalle vai mikä lie nykyään viralliselta nimeltään) täytyy ilmoittaa työnantajalle. Sitä ennen ei ole mitään virallista velvoitetta, vaikka joku nettipalstalainen saattaa asian perään valittaa. Tosin jos neuvolakäyntejä ei pysty sopimaan työajan ulkopuolelle, neuvolakäynnit ym. voi hoitaa kvtessin mukaan työajalla eikä niitä tarvitse korvata, mutta työnantajaa täytynee siinä kohtaa infota jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Pelaisin varman päälle enkä kertoisi ennen kuin nimi on paperissa. Eikö paikka ole sinulle mieluinen kun emmit jatkon osalta?

Ehkä pakko tehdä noin. Emmin koska tuntuu että rikon luottamuksen. Siitäkin huolimatta että työnantaja itse ei luota sen vertaa jotta saisin muuta kuin määräaikaista työtä vaikka työpanostani tarvitaan jatkuvasti (joka ei itseäni haittaa mutta minunhan ei kuuluisi sen vuoksi olla heille uskoutunut).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerroin ennen sopparin allekirjoittamista ja vakuutin jopa, että ymmärrän, jos eivät sittenkään ota minua. Mulla oli vanha työpaikka, joka oli ihan ok, enkä halunnut tilanteeseen, jossa minut irtisanotaan uudesta koeajalla (raskauden vuoksi, mutta jollain tekosyyllä).

Mun kohdalla osoittautui hyväksi ratkaisuksi kertoa työpaikalla. Sain silti paikan, ja avoimuuttani arvostettiin.

Irtisanomiseen tarvitaan aina syy, olipa koeajalla tai ei. Jos raskaus on työnantajan tiedossa, vaaditaan kyllä aika painavat perusteet sen todistamiseksi, että syy on joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin ennen sopparin allekirjoittamista ja vakuutin jopa, että ymmärrän, jos eivät sittenkään ota minua. Mulla oli vanha työpaikka, joka oli ihan ok, enkä halunnut tilanteeseen, jossa minut irtisanotaan uudesta koeajalla (raskauden vuoksi, mutta jollain tekosyyllä).

Mun kohdalla osoittautui hyväksi ratkaisuksi kertoa työpaikalla. Sain silti paikan, ja avoimuuttani arvostettiin.

Irtisanomiseen tarvitaan aina syy, olipa koeajalla tai ei. Jos raskaus on työnantajan tiedossa, vaaditaan kyllä aika painavat perusteet sen todistamiseksi, että syy on joku muu.

Tiedän, mutta en halunnut joutua ollenkaan tällaisen tilanteen ja todistelun keskelle. Mieluummin olisin pysynyt vanhassa paikassani. Onneksi kävi hyvin :)

Tosiaan miksi uusivat jatkuvasti määräaikaisen sopparin?Et ole mitään velkaa tuollaiselle työnantajalle.Kerrot vasta kun on pakko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän ristiriitainen olo kun neuvolassa sanottiin ettei tarvitse kertoa ja puoliso melkein suuttui kun otin asian puheeksi (tahallani menetän työpaikan ja tulot). Mutta nettikeskusteluissa aina toistuu se että pakko kertoa tai sua vihataan ikuisesti. Kiva kertoa jos menisin kesken tai löytyisi jotain rakenneultrassa parin kuukauden päästä. Mutta silti tekisi mieli kertoa ku olen super-tunnollinen.

Ap

Ei sua kukaan tule vihaamaan ikuisesti. Suurin osa ihmisistä ymmärtää helposti, että jokaisen on ajateltava ensisijaisesti omaa tilannettaan. Ei se työnantajakaan ajattele kuin omaa etuaan. Ja usko minua. Minä olen ollut tilanteessa, jossa rekrytointiprosessi venyi ja venyi ja paikkaa tarjottiin minulle lopulta, kun olin jäämässä edellisestä paikasta juuri äitiyslomalle. Olihan se hassu hetki, kun piti puhelimeen sanoa, että kiitos, otan paikan vastaan, mutta että olen juuri jäämässä äitiyslomalle. No, ei siinäkään sen isompaa ongelmaa syntynyt. Työnantajalla oli valmiiksi liuta sijaisehdokkaita rekryprosessin ansiosta. Minä pidin äitiyslomani ja aloitin tehtävässä sen jälkeen. Eikä kukaan vihoitellut. 

Kiitos kannustuksesta. Pitää luottaa ettei uutista oteta kovin vihaisesti vastaan. Esimies kuten suurin osa työkavereistakin on perheellisiä naisia, eli jotain samaistumista voisi heiltä odottaa.

Ap