Lue keskustelun säännöt.
Muistatko homo- tai lesbopariskuntia kauemmilta ajoilta, esim 80-luvulta?
08.11.2022 |
Juteltiin tästä joskus kavereiden kanssa ja suoraan sanottuna todella harva muisti. Yhden miesparin muistan lapsuudestani 80-luvulta. He asuivat ilmeisesti kahdestaan, ainakin kävelivät aina samaan osoitteeseen. Heille lapset huuteli homoa perään ja heitä pidettiin jotenkin todella friikkeinä. Lisäksi oli "epäilys" yhdestä tyypistä, joka voisi olla "se". Ilmapiiri oli todella, todella erilainen kuin tänä päivänä. Homous ei tosiaankaan ollut jees eikä pop. Yhden yhtä naispariskuntaa en muistan, enkä muista tällaisista edes puhutun. Ehkä he pääsivät helpommalla eikä huomattu samalla tavalla.
Kommentit (83)
Minulla oli 80-luvun lopulla kavereinani ikäiseni eli 60-luvulla syntynyt poikapari. He asuivat yhdessä omistusasunnossa, kumpikin opiskeli ja kävi töissä. Toinen heistä oli heti yläasteen jälkeen lähtenyt Pohjanmaan ilmapiiriä karkuun Helsinkiin. Hänen vanhempi veljensä kiristi häntä monella tavalla ja uhkasi kertoa kotiseudulla hänen homoudestaan, jollei saisi tahtoaan läpi.
Kumpikin kaveri tuntui olevan välillä kovin ahdistunut, kun ei tuntenut täysin kuuluvansa karnevalisoituun homokulttuuriin sen enempää kuin työelämäänkään. Yliopisto tuntui olevan vapain paikka olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla tiesin muutaman lesboparin sekä yhden yksin asuvan vanhan naisen, josta myöhemmin sain tietää, että hän oli ollut lesbo.
Homoja ei tule mieleen kuin yksi "kylähullu", jota silloin pilkattiin erikoisesta pukeutumisesta. :(
Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Isäni on syntynyt 1941, eli ollut lapsi 40-50-luvuilla. Hän ja sisarensa kertovat, että aikanaan heilläkin ( Helsingissä) kävi ainakin transvestiitti ( naiseksi pukeutunut mies, ehkä homo tai sen ajan transsukupuolinen) kiertelevänä myyjänä ovelta ovelle. Ja että mummini oli ollut tosi ankarana lapsille, että "hän on tätisetä, ja häntä ette kiusaa!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda tähän tällaisenkin näkökulman: mun äitini on kotoisin Nilsiästä, joka on todella pieni paikkakunta Savossa, nykyisin se kuuluu Kuopioon. Äidilläni on 70-luvulla lukiossa opettajana homoseksuaali mies, joka sai olla ihan rauhassa homo. Eli ei joka paikassa huudeltu perään tai pidetty friikkeinä.
Ehkä sivistyneistöä ei uskallettu arvostella siinä missä kanssamiehiä ja -naisia.
Se voi myös olla että pienellä paikkakunnalla sallitaan karismaattiset tyypit ja kylähullut, mutta vain yksi kerrallaan. Ehkä opettaja oli karismaattinen joten homoutta katsottiin sormien läpi tai nähtiin lähinnä koomisena, ei uhkaavana.
On onhan se koomista ku pikkurilli pystyssä sipsutellaa menemää :dd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti todella monet "kämppikset" ovat todellisuudessa olleet pariskunta. Ei sitä vaan ole puhuttu kylillä.
Yhdellä koulukaverilla oli yksinhuoltaja äidillään alivuokralais-nainen samassa asunnossa, ja lopulta nää nukkui parivuoteessa. Tuonkin nuori koululainen tajusi vasta jälkeenpäin että mikä kuvio tuossa oikeastaan oli.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvänen aika pitäkö kaikkia tuon ajan kämppiksiä homoina ja lesboina. Silloin palkat oli pieniä, asunnon jakaminen helpotti taloutta. Yhdessä asuminen lisäsi myös turvallisuutta.
Itsekin asuin hyvän ystäväni kanssa jonkin aikaa. Jos ensin toinen ja sitten toinen ei olisi mennyt naimisiin, asuisimme varmaan vieläkin yhdessä 🙂
Taisiite vähän lipitellä toisianne kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna Marinin äite ja tämän muija!
Vierailija kirjoitti:
Vihan kohde on nykyään vaan vaihtunut, mutta ihmisten kapeakatseisuus ei. Nykyään on ok vihata esim valkoista lihaa syövää heteromiestä.
Auktoriteetteja ja etenkin kuvitettuja auktoriteetteja on nykyään suht "turvallista" "vihata". Harvemmin siitä viranomaisten tai somen harjauksen päätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä - 7O luvulla tyttöjen urheiluope oli lesbo, ihan mukava, ei ahdistellut ketään.
Mummo heräsi eräänä yönä ihme ääniin ja meni katsomaan mitä tapahtuu. Ukki, eli hänen miehensä ja mummon veli, olivat omien sanojensa mukaan painimassa, kun lattialta alastomina mummo heidät yllätti. Tämän mummo kertoi kun ukki oli jo kuollut. Mummon veli kuoli jo nelikymppisenä.
Ukki oli hiljainen kaveri ja tykkäsi laittautua vessassa pitkän kaavan mukaan ennen kaupungille lähtöä. Oli myös istuttanut kultahampaan itselleen. Jälkeenpäin on herännyt mietteitä, että olisiko ollut niitä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan. 70-luvulle muistini ei riitä ymmärrettävästi, mutta 80-luvulta muistan. Toki asiaa ei välttämättä kerrottu kuin ihan läheisimmille, vaikka tietysti asian saattoi arvata muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti todella monet "kämppikset" ovat todellisuudessa olleet pariskunta. Ei sitä vaan ole puhuttu kylillä.
Kämppiksinä eläminen oli sen verran tavallista, ettei moni edes ajatellut heidän olevan pariskuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku tosiaan oli vielä ihan erilaista aikaa kuin nykyaika. Homojen parissa yhdessäasuminen ja kaikkialla pariskuntana esiintyminen ei mielestäni ollut tavallista tuohon aikaan. Itselläni oli pari seurustelusuhdetta tuolloin. Asuimme erikseen, tapailimme satunnaisesti.
80-luvun aivan lopulla tapasin ensimmäisen yhdessä kerrostalohuoneistossa asuvan homoparin.
Ensimmäinen homobaari Gambrini oli tuolloin Helsingissä jossa itsekin sitten kerran piipahdin kaupungissa käydessäni.
.
En. Sellaisia ei vain näkynyt, ei ollut.
Ysärin alkupuolella oli yksi lepakkopari samassa koulussa.
Onko ihan totta että yhdessä asuvat naiset olivat homoja/ lesboja? Aina?
Asuin itse nuorena jonkin aikaa parhaan ystäväni kanssa samassa kämpässä ja ihan heteroita oltiin ja ollaan edelleenkin molemmat.
Miten sitten esim
joku samaa sukupuolta oleva uskalsi mennä edes kylään toisen samaa sukupuolta olevan luokse?
Oliko sallittua olla vain kokonaan täysin yksin kaikkialla, jos ei ollut perheellinen?
Tyhmä kysymys, mutta olen kyllä tosi yllättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvänen aika pitäkö kaikkia tuon ajan kämppiksiä homoina ja lesboina. Silloin palkat oli pieniä, asunnon jakaminen helpotti taloutta. Yhdessä asuminen lisäsi myös turvallisuutta.
Itsekin asuin hyvän ystäväni kanssa jonkin aikaa. Jos ensin toinen ja sitten toinen ei olisi mennyt naimisiin, asuisimme varmaan vieläkin yhdessä 🙂
Jenkkisarjoista tulee mieleen Rillit huurussa Sheldon ja Leonard joilla oli tyttöystävät mutta asuivat silti yhdessä sarjan viimeisille kausille asti. Toki siinä oli se juonikuvio että Sheldon ei tykännyt muutoksista ja siksi pitivät tuota kuviota vaikka Leonard toki olisi halunnut Pennyn luo.
Kotipaikkakunnallani on elänyt 1900-luvun alkuvuosikymmeninä mies, joka pukeutui kuin nainen ja teki myös naisten töitä, miesten töitä tehdessään pukeutui kuin mies. Häntä kutsuttiin hamehyötkäksi ja hänet tunnettiin paikkakunnalla, mutta on saanut elää omanlaistaan elämää.
Naisparien tiedän asuneen yhdessä, mutta pienellä paikkakunnalla, miespareilla oli yleensä omat kodit. Asiaan ehkä huomasi kiinnittää huomiota, kun naapurini oli homo. Hän vietti yleensä juhlapyhiä kanssamme. Oma suku ei suhtautunut häneen ymmärtäväisesti.