Lue keskustelun säännöt.
Muistatko homo- tai lesbopariskuntia kauemmilta ajoilta, esim 80-luvulta?
08.11.2022 |
Juteltiin tästä joskus kavereiden kanssa ja suoraan sanottuna todella harva muisti. Yhden miesparin muistan lapsuudestani 80-luvulta. He asuivat ilmeisesti kahdestaan, ainakin kävelivät aina samaan osoitteeseen. Heille lapset huuteli homoa perään ja heitä pidettiin jotenkin todella friikkeinä. Lisäksi oli "epäilys" yhdestä tyypistä, joka voisi olla "se". Ilmapiiri oli todella, todella erilainen kuin tänä päivänä. Homous ei tosiaankaan ollut jees eikä pop. Yhden yhtä naispariskuntaa en muistan, enkä muista tällaisista edes puhutun. Ehkä he pääsivät helpommalla eikä huomattu samalla tavalla.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti todella monet "kämppikset" ovat todellisuudessa olleet pariskunta. Ei sitä vaan ole puhuttu kylillä.
Isoäitini sisko muutti Helsinkiin joskus sotien jälkeen ja löysi tällaisen "kämppiksen", jonka kanssa jakoi asuntonsa kuolemaansa saakka. Kaikki tiesi, että hän "ei ota miestä ikinä", mutta kukaan ei arvellut ääneen mistä se saattaisi johtua. Pariskuntahan ne oli tuon kämppiksen kanssa. Mutta naiset tosiaan pääsi helpommalla. Miesten kohdalla alkoi heti epäilys ja tarvittaessa yhteisön toimenpiteet.
Mitä ne toimenpiteet oli?
Kiusanteko, esim lapset viskomassa kiviä ikkunoihin tai huutelemassa, vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen "sopimattoman elämän vuoksi", miesporukka pahoinpitelee koska "pelkää lasten puolesta" jne. Tiedän yhden homon joka on nyt 70-vuotias ja hän on kova kuin kivi, mutta myös sulkeutunut. Ja se johtuu noista vanhan ajan kokemuksista.
Poliisihan myös kyttäsi etenkin miespuolisia homoseksuaaleja, yleisiä vessoja ratsattiin, samoin yksityiskoteja, jos epäiltiin "homopesää".
Homous oli rikos silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesboparit oli melkein avoimia. Eräs lepakko soitti pasuunaa 😆
Jeffrey Dahmer oli sinkku. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani ainakin namusedille ja vastaaville lähinnä naureskeltiin. Ei heitä oikeastaan noteerattu ollenkaan. Jotkut säälivät.
Yritätkö vihjata, että homo = namusetä ( tai täti)?
Namusedille on kyllä ihan oma p:llä alkava seksuaalista suuntautumista kuvaava terminsä Ja kyseisen seksuaalisen suuntautumisen toteuttaminen on edelleen rikos.
Kyllä nämä kaksi ryhmää yleensä käsitettiin myös namuilijoiksi. Näin silloin ajateltiin.
Vierailija kirjoitti:
1970- luvulla, Suomen ensimmäinen julkinen homo, maskeeraja/ parturi-kampaaja MONSIEUR MOSSE.
Tämä on tyypillinen esimerkki sirkushomo/kylähullu-tyypistä, joka oli niin friikki että se sallittiin samoin kuin sirkuksessa illistelevä pelle hyväksytään. Mutta jos tämä sirkuksen pelle menee illistelemään nakkikioskille niin kyyti on kylmää. Tavallisen kansan piirissä homoja ei suvaittu, näin se vaan oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda tähän tällaisenkin näkökulman: mun äitini on kotoisin Nilsiästä, joka on todella pieni paikkakunta Savossa, nykyisin se kuuluu Kuopioon. Äidilläni on 70-luvulla lukiossa opettajana homoseksuaali mies, joka sai olla ihan rauhassa homo. Eli ei joka paikassa huudeltu perään tai pidetty friikkeinä.
Ehkä sivistyneistöä ei uskallettu arvostella siinä missä kanssamiehiä ja -naisia.
No, tulee mieleen toinenkin tapaus Nilsiästä. Jos joku vähän vanhempi paikallinen sattuu lukemaan, niin tietää varmasti, kenestä on kyse. Nilsiässä asui myös eräs nainen, joka eli elämäänsä miehenä. Hän pukeutui miesten vaatteisiin ja teki miesten töitä. Hänellä oli lapsia ja erinäisiä miehiäkin.
En nyt yritä sanoa, etteikö homoseksuaaleja ja muulla tavalla erikoisia ihmisiä olisi pilkattu ja hyljeksitty, mutta muunlaisiakin tarinoita löytyy.
Jaa, hänestä on näköjään kirjoitettu näytelmäkin, joten kaiketi nimenkin voi tässä kertoa: Rompsun Irja eli Irja Tikkanen. On jo toki kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti todella monet "kämppikset" ovat todellisuudessa olleet pariskunta. Ei sitä vaan ole puhuttu kylillä.
Isoäitini sisko muutti Helsinkiin joskus sotien jälkeen ja löysi tällaisen "kämppiksen", jonka kanssa jakoi asuntonsa kuolemaansa saakka. Kaikki tiesi, että hän "ei ota miestä ikinä", mutta kukaan ei arvellut ääneen mistä se saattaisi johtua. Pariskuntahan ne oli tuon kämppiksen kanssa. Mutta naiset tosiaan pääsi helpommalla. Miesten kohdalla alkoi heti epäilys ja tarvittaessa yhteisön toimenpiteet.
Mitä ne toimenpiteet oli?
Kiusanteko, esim lapset viskomassa kiviä ikkunoihin tai huutelemassa, vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen "sopimattoman elämän vuoksi", miesporukka pahoinpitelee koska "pelkää lasten puolesta" jne. Tiedän yhden homon joka on nyt 70-vuotias ja hän on kova kuin kivi, mutta myös sulkeutunut. Ja se johtuu noista vanhan ajan kokemuksista.
Poliisihan myös kyttäsi etenkin miespuolisia homoseksuaaleja, yleisiä vessoja ratsattiin, samoin yksityiskoteja, jos epäiltiin "homopesää".
Homous oli rikos silloin.
Niinhän se oli, mutta tuo ratsausinto oli lähinnä outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani ainakin namusedille ja vastaaville lähinnä naureskeltiin. Ei heitä oikeastaan noteerattu ollenkaan. Jotkut säälivät.
Yritätkö vihjata, että homo = namusetä ( tai täti)?
Namusedille on kyllä ihan oma p:llä alkava seksuaalista suuntautumista kuvaava terminsä Ja kyseisen seksuaalisen suuntautumisen toteuttaminen on edelleen rikos.
Kyllä nämä kaksi ryhmää yleensä käsitettiin myös namuilijoiksi. Näin silloin ajateltiin.
Juuri näin. Namusedät oli nimenomaan homoja ja homot namusetiä. Siis tuon ajan käsityksen mukaan ja sen mukaan suhtauduttiinkin. Nuoret ei ehkä tänä päivänä tajua miten erilainen se ajattelumalli oli. Ei kyse ollut mistään vihasta vihan vuoksi, vaan vihasta pelon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sehän oli tabu paitsi taiteilijapiireissä. Kylillä vihjailtiin muutamista. Varmaan oli monelle rankkaa pitää salaisuutta. Nykyään homoja ja lesboja tuntuu olevan kaikkialla. Onkohan niitä oikeasti ollut noin paljon aina. En muista nuoruudestani moniakaan kimeääänisiä miehiä tai jätkämäisiä naisia. Toki kaikki homot ja lesbot eivät ole näitä stereotyyppisiä.
Outo käsitys sulla stereotypioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan erityisesti erään lesbopariskunnan. En tosin alkuun tiennyt vaikka kysymällä heiltä asia olisi selvinnyt. Yleensä he nimittivät toisiaan ystäviksi, ehkä se oli tapana tuolloin.
Ennen kuin sain tietää heidän suhteensa laadusta olin vähällä suositella heille erästä yhteisöä jossa homoja ja lesboja ei olisi suvaittu, mutta onneksi jokin hämärä aavistus pysäytti minut. Kyse oli ihan julkilesbopariskunnasta, minulla vain kesti pitkään huomata se.
No kaikki tiesi Tove Janssonin parisuhteen luonteen jo kauan ennen kasaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani ainakin namusedille ja vastaaville lähinnä naureskeltiin. Ei heitä oikeastaan noteerattu ollenkaan. Jotkut säälivät.
Ei todellakaan naureskeltu, vaan pelättiin ja varoiteltiin. Ja näitä sekopäitä oikeasti oli, he olivat siis saalistavia pedofiilejä. Samoin tuolloin oli itsensäpaljastajia paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970- luvulla, Suomen ensimmäinen julkinen homo, maskeeraja/ parturi-kampaaja MONSIEUR MOSSE.
Tämä on tyypillinen esimerkki sirkushomo/kylähullu-tyypistä, joka oli niin friikki että se sallittiin samoin kuin sirkuksessa illistelevä pelle hyväksytään. Mutta jos tämä sirkuksen pelle menee illistelemään nakkikioskille niin kyyti on kylmää. Tavallisen kansan piirissä homoja ei suvaittu, näin se vaan oli.
Julkisesti elivät ja tekivät töitä yhdessä Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikki tiesi Tove Janssonin parisuhteen luonteen jo kauan ennen kasaria.
Tove kuului ylempään kulttuurieliittiin, jossa tämä ei ollut mikään ongelma. Ei Tove rahvaan kanssa joutunut elämään. Rahaakin löytyi, joten mikäs siinä oli ollessa.
Mun täti asui aikuisikänsä naisen kanssa. Olivat vielä syvästi uskonnollisia. Olen tajunnut jutun vasta aikuisena.
Naispareja joo. Niitä ei tunnistettu, ja nekin jotka tunnisti ei välittänyt, sillä seksualisuutensa ei ollut ulospäinsuuntautunutta kuten monilla miehillä, jotka hakivat miesseuraa metsissä, uimahalleissa jne. ja joutuivat siten vaikeuksiin/naurunalaiseksi.
Lapsuudestani muistan joitakin vanhempia naisia, joita usein näki yhdessä, mutta oliko kyse lesboista, vaiko vain naimattomiksi jääneistä "vanhapiioista", jotka viettivät paljon aikaa kohtalontoveriensa kanssa, vaikea näin jälkeenpäin sanoa.
Homoja en tiedä lapsuudessani nähneen, mutta mielestäni sinänsä homoja ei pidetty siihen aikaan mitenkään vaarallisina tai uhkaavina ihmisinä, vaan enemmänkin heitä pilkattiin. Homomiehet olivat huvittavia naismaisia miehiä tai eksentrikkoja, tai siis niin silloin heidät nähtiin ja kuviteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Sehän oli tabu paitsi taiteilijapiireissä. Kylillä vihjailtiin muutamista. Varmaan oli monelle rankkaa pitää salaisuutta. Nykyään homoja ja lesboja tuntuu olevan kaikkialla. Onkohan niitä oikeasti ollut noin paljon aina. En muista nuoruudestani moniakaan kimeääänisiä miehiä tai jätkämäisiä naisia. Toki kaikki homot ja lesbot eivät ole näitä stereotyyppisiä.
Siksi homoja ja lesboja on nykyään "kaikkialla", koska ilmapiiri ja asenteet ovat nykyään paljon aiempaa hyväksyvämpiä heitä kohtaan. Kyllä heitä on ennen ollut varmasti yhtä paljon kuin nyt mutta kuka uskaltaa tulla kaapista, kun ensin oma suuntautuminen luokitellaan rikokseksi ja sen jälkeen sairaudeksi? Eivätkä kaikki homot ja lesbot todellakaan ole käveleviä stereotyyppejä. Kimittävät "puppelit" ja siilitukkaiset "rekkikset" vain erottuvat parhaiten, joten moni helposti sortuu ajattelemaan, että valtaosa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista olisi sellaisia. Stereotyypit lienevät vähemmistö vähemmistön sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudestani muistan joitakin vanhempia naisia, joita usein näki yhdessä, mutta oliko kyse lesboista, vaiko vain naimattomiksi jääneistä "vanhapiioista", jotka viettivät paljon aikaa kohtalontoveriensa kanssa, vaikea näin jälkeenpäin sanoa.
Homoja en tiedä lapsuudessani nähneen, mutta mielestäni sinänsä homoja ei pidetty siihen aikaan mitenkään vaarallisina tai uhkaavina ihmisinä, vaan enemmänkin heitä pilkattiin. Homomiehet olivat huvittavia naismaisia miehiä tai eksentrikkoja, tai siis niin silloin heidät nähtiin ja kuviteltiin.
Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että kaikki naimattomat naiset eivät suinkaan "jääneet vanhoiksipiioiksi" tai muutenkaan kokeneet kohtaloaan kovaksi, vaan olivat ihan vapaaehtoisesti naimattomia.
Yritätkö vihjata, että homo = namusetä ( tai täti)?
Namusedille on kyllä ihan oma p:llä alkava seksuaalista suuntautumista kuvaava terminsä Ja kyseisen seksuaalisen suuntautumisen toteuttaminen on edelleen rikos.