*~* HAAHUT viikko 45 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]Isotikru[/b] olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Leijonanhymy[/b] Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Titi-uu84[/b] 22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
[b]Tuutupii[/b] Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]ÄIPPÄ_80[/b] minä 26v mies 28v, pojat 01 ja 04. Keskenmenot 02/06 ja 06/06. Molemmissa sikiö kuollut kohtuun. Ekassa viikolla 8 ja toisessa viikolla 5 tai 6.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 17.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b]sani-74[/b] plussa 17.10.2006, la 26.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (73)
vm69: Joo, harmitti se työpaikan menetys muakin. Näytti ensin niin varmalta, mutta sitten ei sitä tukea tullu tarpeeksi ja sen takia jäi paikka saamatta. Ja sitten tästä kierrosta, niin nyt vain on tuo alavatsaoire muuttunu nipistelystä poltteluksi ja on vain niin menkkamaista kuin olla ja voi, niin siksi olen jo luovuttanu tän kierron suhteen. Mutta kyllä mä siitä testausajasta pidän kiinni eli ens sunnuntaina mikäli eivät nyt ole alkaneet sitä ennen... Mutta olipa sulla tosiaan ihana hoitaja.... kun kaikki olisivat tuollaisia.
Vai että joululahjoja jo... ei ainakaan tarvi sitten jouluruuhkissa olla etsimässä lahjoja, jos on jo pitkin vuotta ostanu. Että sinänsä hyvä pointti sekin.
Tuutupii: Hienoa, ettei sitten ehtiny äityä tulehdukseksi. Olisi ollutkin vähän ikävämpi juttu. Jotain hyvää sentään... Mutta sitten tosta mun polttelusta, niin ikävä kyllä se vain on niin menkkamaista etten usko muuta... Ja sitten tosta olotilasta, niin mullakin se aina välillä muuttuu. Milloin on kaikki ok ja sitten kun käy vaikka kaupassa ja joka paikassa näkee raskaana olevia tai pieniä vauvoja, niin taas vajotaan...
Päivänjatkoja edelleen...
vm69, jaksamisia sinulle edelleen. Olen ajatellut sinua todella paljon. Toivottavsti tyhjennys nyt menee suunnitellusti, eikä mitään ihmeellistä tapahdu. Eiköhän sinunkin kuormasi jo vähitellen ole riittävä. Lämpimiä ajatuksia täältä kilokaupalla.
Sofiakin oli jossakin vaiheessa kysellyt, mihin olen kadonnut. Kiitos kysymästä, täällä taustailen. On mukavaa, että sinulla on jo mieli parantunut, vaikka taatusti on vieläkin välillä rankkaa.
Olen itse vähän omituisessa mielentilassa odotellut maanantain alkuraskauden ultraa, enkä oikein ole viitsinyt peloistani kirjoitella. Olen aivan tolkuttoman huonovointinen, ja samalla pelkään ultraa ihan hirmuisesti. Tässä siis haahujen ja ex-haahujen välillä " haahuilen."
Katrille plussasäteitä, vaikka vaikutitikin jo melkein kirveen viskanneelta. Ei mitään ennakointia, peukutuksia sinne! bdbdbdbd
Pitäkää siis minut vielä listalla, ja maanantain jälkeen ilmoittelen sitten tarkemmin, millä listalla.
Kaikille halauksia ja terveisiä!
Koala (rv 6+5)
apuh:voi että, sydäntä riipaisee lukea noita sinun ja niin monen muun saman kaltaisessa tilanteessa olevien tuntemuksia :´( Tuo raastava epävarmuus ja tietämättömyys, että onnistuuko vai eikö. Ja tosiaankin se, riittääkö uskallus? Kuinka paljon ihminen jaksaa? Haluan vain toivottaa jaksamista ja voimia sinulle. Töih palaamiseen myös tsemppiä! Mulla on kauhee angsti työstä, jotenkin sitä niin ehti asennoitua siihen, että tammikuun lopussa jään äitiyslomalle... nyt pitäis jostain saada jaksamista jatkoon...
Pumpsulle myös halaus ja jaksamista!
Katrille pitkää pinnaa odotukseen! Pidän sulle kovasti peukkuja =)
vm69:kaikkea sitä joutuu näkemään ja kokemaan oman suuren surun keskellä! Epäreilua, ei voi muuta sanoa. Olet edelleenkin ajatuksissani, kaikkea hyvää toivon sinulle tiellä kohti parempaa. Koita jaksaa ysävä! Ihanaa, että jaksat välillä täällä käydä. Ihana myös kuulla, että miehesikään kanta jatkosta ei olekaan niin totaalinen. Sitten jos jaksaa ajatella yrittämistä, niin sitten ajattelee. Tärkeintä on että olette samaa mieltä asiasta. Haleja.
levinia:kiitos " tiedotuksesta" ;) Nyt tunnen teidän perheen =) Sinullakin raskaita ajatuksia -niin kuin meillä kaikilla Haahuilla. Toivon, että sinullakin riittää voimia toivoon ja odotukseen. Olisi niin ihanaa jos mahdollisimman moni meistä saisi kokea vielä ilon hetkiä, kun reppuun mahtuu niin paljon surua ja onnettomia kokemuksia.
Tuutupii:tiedän tunteen, tuon pienen " katkeruuden" . Tänään taas töissä oli yksi äiti, jolla sama la kun mulla... maanantaina tulis mulla 24 viikkoa täyteen... =(
Isotikrulle jaksamista ja halaus.
Koala:Kiva kuulla sinusta! Ehdin jo ihmetellä ja kaipailla, olit silloin minun hädässä niin ihanasti tukena =) Kaikkea hyvää sulle, ja toivon että kaikki hyvin ultrassa. Ja varmasti onkin!
Vielä vm69:lle, että tuntuu aivan epärealistiselta tämä tilanne, kun aivan hetki sitten olin murheen murtamana, ja sinä jaksoit ihanasti lohduttaa ja välittää. Nyt sulla tilanne tämä - toivon, että voin edes hippusen verran yrittää lohduttaa sinua, kuten sinä minua! Lämmin halaus ja jaksamista koko perheelle!
Meillä lapset on alkaneet tämän kaverin kuoleman jälkeen puhua paljon enemmän myös Sofiasta. Nuorempi varsinkin kovasti pohtii kuolemaa, kuka ehkä kuolee seuraavaksi, ja miten nyt sattuikin, että Sofia kuoli ja paras ystävä kuoli? Voi pieniä:´( Sain töistä psykologilta kirjallisuutta lapsen surusta, oli tosi hyvä lukea ja tajuta, miten pienen mieli suree ja kokee kuoleman. Lapset kyselee, että saadaanko me enää ikinä vauvaa... mitäs tuohon vastaa? No, olen vastannut rehellisesti, että toivotaan!
Nyt on alettava iltapalan laittoon, sitten silitystä, suihkussa käyntiä ja josko sitten ehtisi miehen kainaloon sohvalle...
Iloisia ajatuksia kaikille toivoo Sofia
vm69: Täytyi tulla tänne kirjoittelemaan, kun Katri kertoi murheelliset uutiset toisella palstalla. En meinannut uskoa, kun luin ensimmäisen kerran uutisen keskenmenostasi. Olin jotenkin niin tuudittautunut siihen, että samassa vaiheessa mennään, kun lasketussa ajassa ei ollut kuin päivän ero... Ja sitten piti käydä näin.
Mä olen todella pahoillani. Voimia sinulle ja miehellesi ja toivottavasti saatte lohtua lapsistanne ja toisistanne! Kerroit aikaisemmin, ettet ehkä palaa kuumeilemaan, mutta ehkä sekin aika vielä tulee, jos niin päätätte. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Minut saa siivota pois esittelylistalta. Kun en ehdi muutenkaan paljon palstailemaan saati sitten kirjoittelemaan niin turhaan minä täällä roikun. Ja nyt on vielä helppo lähteä täältä poiskin kun en ole vielä montaa kertaa kirjoitellut. Taidan kuitenkin pysyä tuolla ensikoiden palstalla sen minkä nyt sitten ehdin palstailla, se tuntuu omimmalta ja tutuimmalta. Kiitos kuitenkin tähän astisesta seurastanne ja antamastanne tuesta. Toivompa etten joutuisi enää tänne häntä koipien välissä koskaan palaamaan, olisi mieluisampaa " tavata" teidät kaikki ilosempien uutisten merkeissä jatkossa täällä palstailemassa! Hyvää jatkoa siis kaikille ja mukavaa talvea! Ja tietysti plussatuulia! ++++++++++++++++++++++++++++++++
Kiitos Sofia ja Juuliar.
Ihan tuli tippa silmäkulmaan, kun luin kauniisti kirjoitettuja viestejänne.
Koala: Kiitos peukutuksista. Ne eiliset vihlaisut ovat nyt poissa, joten piinailu jatkuu sittenkin. Onnea sullekin raskauden jatkoon! =)
Titi-uu: Kiitos ilmoituksestasi. Poistanpa siis tietosi. Tervetuloa takaisin, sitten jos/kun taas siltä tuntuu. Mutta toivottavasti tuolla odottajien puolella. ;)
vm69: Mikä on tänään vointisi? Olet kyllä ollu mielessäni joka päivä. Ehdittiinhän tässä kuitenkin jo aika tutuiksi tulla kun siellä toisaallakin kirjoteltiin. Löysinpä muutaman runon, jotka laitan tuohon alle.
Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
___________
Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
___________
Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
arka ja avuton juuri silloin kun sitä
oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut
suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
Eipä näy menkkoja vieläkään. Nyt toista päivää myöhässä. Ne eiliset vihlaisut ovat poissa, mutta turvotusta riittää ja samoin muita. Saa nähdä ehdinkö testaamaan ennen menkkojen alkua, jos siis nyt alkavat...
Jaa' a, näköjään hieno päivä tulossa kun jo nyt aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. No, sepä ei taas mitään haittaa, kiva vain. =)
Kivaa päivänjatkoa kaikille!!
Ai niin, Sofia... miten sinun työpäiväsi ovat nyt sujuneet? Voimia teidänkin perheeseen!
miten kaunis runo... Eipä itketä, eipä...
Sulle toivon vaan sitä, että pääset isänpäivänä testaamaan KESTÄVÄN plussan. Kyllä säkin jo sen ansaitsisit!!
Mulla ihan hyvä olo... uskomatonta miten se kuume taas meinaa jo nousta, vaikke kohtu ole edes vielä tyhjentynyt edellisestä. Mut eiks ole hienoa, etten luovuta!! Kohta mä varmaan pyydän sut taas lisäämään itteni listoille... Toisaalta, jos/kun sä plussaat, siirrytkin sitten kohta pois listaemännän tehtävistä odotuspuolelle...
Niin, ja onhan mun saatava myös tuo ukkokulta vakuutettua, että me vielä kerran uskalletaan kokeilla. No, kunhan nyt ensin kroppa palautuu...
Pahoittelut uudesta km:sta. Täälläkin tippa tuli silmäkulmaan ja sydäntä puristi, kuin luin tapahtuneesta. *hali*
Toivottavasti teillekin vielä se nyytti annetaan, jos päätätte vielä yrittää! Voimia!!!
Ex-haahu maria80 rv 29+5
Kiva kuulla, että sulla alkaa olla vointi jo vähän parempi. Ja tervetuloa vaan heti takaisin kun siltä tuntuu. =) Kyllähän mä sitten lisäilen...
Ja enköhän mäkin vielä silloin täällä puolen ole. Vaikka sattuisinkin plussaamaan nyt sunnuntaina (vähän kyllä epäilen...), niin en nyt kuitenkaan uskalla saman tien exien puolelle lähteä. Eli kuten niin monilla muillakin meillä, niin pitää se tietty rajapyykki ylittää ennenkuin uskaltaa kokonaan siirtyä. Mulla se on mitä luultavimmin rv13, jonka jälkeen uskallan. Tuossa kun kuvittelin olevinani vuosi sitten kesällä... =/
Välillä meinaa kyllä masentaa. Kun ajattelee mua paria edeltävää listaemoa, niin pääsivät melkosen nopsaan tuonne toisaalle listaemoksi alkamisensa jälkeen, mutta mä sen kun vain pyörin täällä... huoh... no, ei silleen kyllä mä näitä hommia voin jatkaa... ainakin toistaiseksi. Meneehän aika siinäkin kun päivät on kotona.
No, nyt meni jo vähän asian vierestä, mutta kuten aiemminkin olen sanonu, niin jaksuja ja kaikkea hyvää sinne teille!! =)
Vilkutukset Marialle.... vitsit kun sä oletkin jo pitkällä. =) Kaikkea hyvää jatkoonkin! =)
vm69:lle haleja...
Mitähän Menierille mahtaa kuulua? Toivottavasti voit hyvin =) Miten raskautuminen/kuukautiset?
Katri72:uskomattomat hermot sulla... toivon kyllä tosiaankin sulle plussaa, täti pysyköön muualla! Mulla työpäivät erittäin kiireisiä... =( Nyt alkaa sitä paitsi tulla kamala katkeruus ja lievä vihakin siitä, etten nyt voikkaan jäädä kotiin! Ei työssä sinänsä vikaa ole, mutta olen niin kamalan pettynyt siitä, etten tosiaankaan voi kotiin jäädä! Se ahdistaa ja ketuttaa kamalasti. Haluaisin vain olla kotona, pyörittää arkea ja olla lasten kanssa, laittaa kouluun jne... nyt vaan ahdistaa. Se naapurin tytön tapaus jotenkin sai mut vielä enemmän toivomaan kotona oloa - haluan olla lasten tukena, jos ja silloin kun he minua tarvitsevat. Mutta eipä voi tosta noin vain kotiinkaan jäädä... vaikka hoitoalan palkat on huonot, niin ei niitä ilmankaan elä... =((
Masentaa ja masentaa... paskapaska.
Nyt on syötövä tässä välissä, tulen taas sitten uudestaan. Hyvä ruoka - parempi mieli? TOIVOTTAVASTI!!
Sii juu, Sofia
Luin tuon katrin runon uudelleen ja kamala itku tuli. Aivan siis valtoimenaan purskahdin itkemään, ja itku vaan jatkuu. En osaa edes sanoa, miksi itken, mutta itkettää niin kamalasti! Taisin jo äskön mainita, että nyt katkeruus nostaa päätään... kaikki suunnitelmat menee uusiksi, kaikki oli suunniteltu vauvan mukaan. Taitaa nyt olla sellainen notkahdus tai takapakki, mistä se " kokeneemmat" olette varotelleet. Nyt myös alkaa viikottain ilmetä uusia " pettymyksiä" kun aina huomaa, ettei tämäkään ja tuokaan nyt näin menekkään, kun ei tullut vauvaa... paska! Ahdistaa niin mahottoman paljon!
Sofia, tule tänne niin halaan sua. Ikävää kun mieli on maassa, mutta kai tämä koko tunteiden kirjo on käytävä läpi ennen kuin voi jatkaa elämäänsä kunnolla. Voimia sinulle!!
Itsellänikin on mieli ollut maassa kovin pitkään, mutta haluan uskoa että tämä kaikki vielä iloksi muuttuu. Nyt tämä viime viikolla alkanut vuoto näyttää tyrehtyneen ja odotan kovasti perjantaista kontrolliverinäytettä. En tosin tiedä mitä teen jos hcg ei ole romahtanut. Se vie kyllä maton taas alta. Mutta, yritän olla murehtimatta sitä näin etukäteen.
Hyvä Tuutis että lekurilla käynti oli onnistuntut. Hyvin oli hcg-arvokin laskenut.
Mitenkäs Isotikrulla on tilanteet kehittyneet? Tuliko täti kylään vai tuliko plussa tikkuun? Sehän olisikin mahtavaa jos heti uudelleen plussaisit.
Katrin hermoja edelleen ihmettelen. Mulla kohta peukut ja varpaat kramppaa kun niin kovasti pidän sulle peukkuja. Olisit kyllä plussasi, sellaisen pysyvän mallisen, ansainnut. Tsemppiä!
Hienoa että olet vm69 jo hieman paremmalla mielellä liikenteessä. Kiva jos miehesikin uskaltaisi yrittää vielä uudestaan. Toivotaan parasta. Ihanaa kun olet käynyt täällä kirjoittelemassa tuntojasi vaikka palstataukoa halusitkin pitää. Olet meidän ajatuksissamme ja on kiva kuulla miten pärjäät. Haleja lähetän kovasti.
Koala: tsemppiä maanantaiseen ultraan, toivottavasti masuasukilla on kaikki hyvin. Iloista mieltä ja uskoa tulevaan toivotan sulle. Ja onnellista odotusta!
Huh, nukuttaa kovasti. Kävin pitkästä aikaa tanssitunneilla ja fyysinen aktiivisuus vie kyllä totaalisesti mehut. Hyvällä tavalla tietty. Olo on niin raukea että varmaan nukahdan sohvalle. Ostin päivällä taas jälleen kerran alkaneen uuden elämäni kunniaksi painonvartijoiden lehden. Jos sitä vaikka sattuisi laihtumaan ihan näin lukemalla. =)
Mukavaa iltaa ja iloista mieltä sekä rutkasti haleja kaikille haahuille.
PS. Mitä Helgalle kuuluu? Oletko jo testaillut?
Eli ensinnäkin se kaikkien mieltä kiinnostava kysymys-vastaus...
Ja niinhän siinä kävi, et maanantai aamuna kerkesin negan päräyttää ja töissä täti teki täsmä hyökkäyksensä oikein voimalla... harvemmin buranaa vedän menkkakipuihin, mut nyt oli pakko nöyränä tyttönä hakea terkkatädiltä mega buranaa.
Että sellasta. Täällä taas vaihteeks.
Voi vee, että näin muuten omituista unta viime yönä! Olin unessa lapsettomuus lääkärillä ja hänpä sitten tokas, et kuule täällä mahapaikka onkin varattu jo jne.
Mut sit sain taas km, ja tällä kertaa mä näin siinä mun unessa meidän vauvan. Sillä oli suuret ruskeat silmät ja vaaleita haituvia tukkana, se oli sellaisena miniatyyri ihmisenä siinä unessa.
Omituisinta oli se, et mä en surru sitä km siinä unessa, koska mä tiesin jostain yliluonnollisesta syystä, et se kolmas raskaus onnistuu sit ihan täysin...
Joo-oo... Mä ja mun unet, sanoinki jo tuolla toisaalla, et do diin.... Sitäkö se sit tarkoittaa, et mun kohtaloks tulee vielä toinen km ja sit vasta saadaan lapsi? Mut jospa ei kuitenkaan. Oishan se toki kiva saada edes aluilleen se toinen raskaus niin ois ees jotain pohjaa mistä ponnistaa!
Sori et oon laiskotellu tän kirjoittelemisen kanssa, mut mieli oli vähä matalalla maanantaina ja eilinen oli ohjelmaa täys.
*Keksii uskottavia tekosyitä*
Jep, ei kai se muu auta, kuin nokka kohti tulevaa ja lähtee taas kerran soitellen sotaan? Onhan tässä henk.koht. sodankäynnissä vielä abaut 3 taistelua jäljellä, sitten lähdetäänkii hakemaan lääkärisediltä lisäjoukkoja sotaan tätiä vastaan...
Eli Tammikuussa 2007 käy meidän tiemme lapsettomuustutkimuksiin.
P.s Ihan vähän täällä taas vastarannankiiskinä ja inhottavana kärttyilijänä sanon oman mielipiteeni noista abortin hakijoista yms.
Eli: Muistattehan ihmiset, et joskus niitä vahinkojakin sattuu vaikka niitä miten yrittäisi estää.. Muutamalle tutulle kävi niinkin huono mäihä, et kortsu meni rikki ja tunnollisina ihmisinä hakivat jälkiehkäisyä... Joka toimii joillakin ja joillakin ei. Toinen kamu piti lapsen, toinen päätyi aborttiin. Niin taikka näin ei kukaan pysty arvioimaan toisen ihmisen tilannetta ulkopuolisena.
( Tietenkin tyhmyys on eriasia, mitä nykyäänkin esiintyy teinien keskuudessa liiankin paljon...)
Mutta no joo... Lähinnä mua vaan ärsyttää aina yleistäminen, et kaikki on vastuuttomia, jotka joutuvat hakemaan aborttia.
Anteeks, Ugh, olen puhunut.
* Katoaa takavasemmalle ennen kivitystä*
alakulo jatkuu nukutun yönkin jälkeen, mutta ei auta...
Helgan viestiä halusin tulla kommentoimaan, mutta kivet pysyy visusti taskussa! Tuota aborttiasiaa... totuus on kumminkin teinien puolella: tilastojen mukaan suurimmat aborttiluvut on 25-29 vuotiaiden keskuudessa, ei suinkaan teinien =( Että semmosta. Toivottavasti ihmiset omaisivat sen verran järkeä päässään, ettei ajattelisi abortin olevan " se viimeinen ehkäisymahdollisuus" . Kaikilla on omat syynsä, enkä minä ainakaan ole ketään tuomitsemaan. Mutta kun maailmassa on niin paljon lapsia toivovia ja km:n kanssa taistelevia, että saisi nuo em luvut laskea edelleen.
Toivotaan, että tähän torstaihin mahtuisi kaikille jotain positiivista, edes pientä!
Sofia *yrittää nousta taas kerran pohjamudista*
Voi kuinka ilkeältä tuntuu kun täällä on niin paha mieli monella! Ja syystäkin! Miksi ihmeessä ihmisen annetaan kärsiä tällaisia oloja ja koettelemuksia, se on niin väärin. Kukahan sen tietäisi niin kertoisi?! Itse aina mietin hartaasti uskovaisia ihmisiä ja sitä, miten heillä riittää uskoa vaikka lähipiirissä ja omassa perheessä tapahtuu kauheita asioita. Kyllä siinä on varmasti usko koetuksella. Esimerkiksi vanhemmat, jotka menettävät lapsiaan. Vaikea on varmaan säilyttää usko siihen, että taivaan isä suojelee.
No, tämä vaan sivujuonteena tuli mieleeni. Useinkin näitä juttuja pohtii, että miksi näitä kärsimyksiä pitää kärsiä. Sympatiat ovat niin puolellanne vm69 ja Sofia! Ja tietenkin kaikki muutkin jotka tällä hetkellä ovat vaipumassa synkkyyden suohon.
Helga76: Harmi että nega pärähti ja vielä inhottavine menkkakipuineen. Inhottavaa! Toivotaan että seuraavassa kierrossa se muuttuu plussaksi! Aika jännä tuo sinun unesi. Mitäpä jos pitääkin paikkansa? Inhottavalla tavalla kuitenkin lohduttavaa :) Minäkin näen paljon raskausunia ja usein hyvistä ystävistäni. Aina aamulla pitääkin sitten laittaa viestiä ja kysyä että eihän teille vaan ole vauva tulossa ;) Eilenkin kyselin yhdeltä ystävältä että onko perheenlisäystä tulossa kun sellaista unta näin, niin hän vastasi että päinvastoin, menee hieman huonosti miehen kanssa avioliitossa. Ehkäpä nämä mun enneuneni ennustaakin aina päinvastaista. Jos saan seuraavassa unessa keskenmenon, niin jospa se tarkoittaakin vauvaa meille. Heh :)
Olen itse asiassa samaa mieltä Helgan kanssa noista aborteista. Itsekin kannatan niitä joissain tilanteissa ehdottomasti. Teen töitä päihdeongelmaisten nuorten kanssa ja olen nähnyt niin monta tapausta, joissa abortti olisi ollut paras vaihtoehto. Jos äiti on 16-vuotias huumeidenkäyttäjä, en millään muotoa voi toivoa hänen synnyttävän lastaan. Omat ongelmat ensin hoitoon ja sitten vasta muut asiat terveeltä pohjalta. Toki vauvoja voi antaa adoptioon, mutta kyllä lapsen luovuttaminen on henkisesti niin rankka prosessi, vaikka päihteiden käyttäjä onkin. Se ei välttämättä edistä äidin parantumista omasta ongelmastaan.
Tuutis: Olen todella iloinen että vuotojen syy selvisi! Kyllähän aina selvitetyt asiat piristävät, vaikka ne ovat sinänsä ikäviä. Tärkeintä on, että syy selviää ja saa hoitoa. Silloin on parempi ponnistaa taas puhtaalta pöydältä :)
Tiedän tunteen, että on vaikea iloita toisen puolesta kun oma katkeruus nostaa aina päätään. Itse olen ajatellut asian niin, että kyllä sillä ystävällä on oikeus iloita raskaudestaan ja puhuakin siitä, niin tekisin itsekin jos olisin samassa tilanteessa. Eli jokaiselle suotakoon oikeus nauttia ainutlaatuisesta asiasta. Toisaalta sitä tottakai toivoo hienotunteisuutta toisen puolelta ja että toinen ymmärtäisi puhua muistakin asioista kuin vain raskaudestaan. Ja että toinen välillä kysyy miltä minusta tuntuu ja mitä minulle kuuluu. Mutta suurena syntinä en vaan voi pitää jos joku raskaudestaan nauttii.
apuh: Tsemppiä huomiseen kontrollinäytteeseen! Toivotaan että laskusuhdannetta näkyy. Saisit silloin mielenrauhan tältä viimeisimmältä koettelumukselta. Ja nenu kohti uusia seikkailuja sitten ;) Ihailen muuten kovasti tapaasi ja kykyäsi vastailla kaikille ja sanoa jokaiselle jotain kannustavaa ja asiaan sopivaa. Kirjoituksiasi on niin mahtava lukea :)
Ja kaikilla täällä haahuissa on muutenkin niin mahtava kyky tsempittää muita ja täällä osataan sanoa juuri ne oikeat sanat. Tämä on ehdottomasti niin huippujoukko täällä vauviksella, ettei ole tosikaan! Tämä meidän joukko tuo lohdutusta niin paljon tähän vaikeaan asiaan, kiitos teille kaikille siitä! :)
Katri: Tsemppiä kovasti ja peukutuksia plussan puolesta! Kyllähän niitä menkkamaisia tuntemuksia saattaa olla vaikka tsägä olisimkin käynyt. Ja vielä pidemmilläkin viikoilla aina kuukautisten alkamisajankohtana. Toiovotaan sitä itseään sunnuntaina sinulle!
Omaa naperoista: Tänään miekkonen tulee jälleen kotiin viikonlopuksi, ihanaa. Viimeksi ollaankin nähty viikko sitten siemenenkeruumatkalla. Piristää aina niin kovasti kun tulee viikonloppu, vaikka tämä kaukosuhteilu rasittavaa onkin. Lauantaina meillä olisi pienimuotoiset juhlat ja tarkoitus olisi hieman punaviiniä nautiskella. Vähän kyllä epäilyttää näiden omien oloilujen takia. Lauantaina olisi kiertopäivä 25/28. Täytyy varmaan tehdä aconin herkkä testi varmuuden vuoksi, vaikkei tuosta aikaisessa vaiheessa nautitusta alkoholista vielä mitään haittaa ole. Olot on edelleen outoja, valkovuotoeritys on kyllä maksimissaan ja alavatsaa vihloo aivastaessa ja ylös noustessa. Lievää kuvotusta ja ruokahaluttomuuttakin esiintyy. Lisäksi iltaisin väsyttää ihan tajuttomasti ja aamuisin heräilen pirteänä puoli kuuden maissa. Mutta en nyt anna tälle ajatukselle enempää valtaa, se näkee sitten. Kyselin tuolta clomistien puolelta, että liittyvätkö nämä oireet mahdollisesti tuon lääkityksen käyttöön, niin sieltä vastailtiin että kyllä näitä vahvasti tuohon lääkitykseen yhdistyy. Harmi vaan, että sivuoireet on täsmälleen kuin raskausoireet. Toisaalta tuo tieto lohdutti eikä tarvitse koko ajan pohtia että entäs jos... Hulluksi siinä tulee. Mutta saas nähdä, ensi viikolla viimeistään!
Oikein ihanaa loppuviikkoa teille kaikille ihanille haahuille! Käyn kyllä lueskelemassa juttuja, mutta en tohdi viedä miehen ja minun harvinaista yhteistä aikaa koneella istumiseen. Aion pitää rakasta miestäni hyvänä tänä viikonloppuna ;)
Haliterveisin DreamOne
Olen nyt töissä ja pikaiseen luin uudet viestit läpi. Ja ihan PAKKO heittää oma kommentti abortti-aiheeseen. Minähän sen keskustelun tavallaan aloitin... Itse olen sitä mieltä, että lasta ajatellen JOSKUS abortti saattaa olla paras vaihtoehto. Siellä sairaalassa se vaan tuntui niin pahalta, lähinnä siksi, että mietiin miksi elämä on niin epäreilua!! En ole koskaan täysin tuominnut aborttia. Vaikka sanotaan, että voisihan sen vauvan antaa adoptoitavaksi, niin jos äiti vetää kamaa koko odotusajan, niin eipä ole lapsellä hyvä alku tähän elämään.
helga: harmi menkoista...! Ihan peestä joskus (joskus??) tää elämä!
Tulin pikaseen kurkkimaan tänne kesken työpäivän.
Työt ei vois vähempää kiinnostaa mutta pakko kait se on vaan jotain elääkseen tehdä : (
Kiva kun Vm69 olit tullut tänne kertomaan kuulumisia ja minullakin on henkilökohtaisesti sellainen mielipide, etten hyväksy aborttia, toki hyväksyn sen jos on joku lääketieteellinen perustelu mutta en missään nimessä ehkäisykeinona !! ja nykyaikana vielä on kenenkään turha sanoa ettei tiedä miten ne lapset saa alkunsa...!!
Omaa (.) sen verran että tätiä odottelen edelleen, nyt lääkkeellisestä tyhjennyksestä laskien kp 31 ja kun söin se terolut kuurinkin kp 15-26 niin oishan jo aika että menkatkin alkais??
Oireita on jos jonkinlaisia, kuvotusta ja tissitkin kipeet ja eilen aamulla testasin aconin herkällä testillä negan mutta vatsaakin juilii niinkuin täti saapuis hetkellä millä hyvänsä mutta vielä ei näy ei kuulu.
ja niinkuin tiedetään odottavan aika on pitkä suuntaan jos toiseenkin...
Jaksuja teille kaikille kovasti, niinhän se on että tämänkaltaisten kokemusten jälkeen elämä on pitkän aikaa vuoristorataa..hetken kun kuvittelee että alkaa helpottaa niin hetken päästä huomaa olevansa taas ihan " pohjalla" ..
Isotikru