*~* HAAHUT viikko 45 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]Isotikru[/b] olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Leijonanhymy[/b] Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Titi-uu84[/b] 22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
[b]Tuutupii[/b] Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]ÄIPPÄ_80[/b] minä 26v mies 28v, pojat 01 ja 04. Keskenmenot 02/06 ja 06/06. Molemmissa sikiö kuollut kohtuun. Ekassa viikolla 8 ja toisessa viikolla 5 tai 6.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 17.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b]sani-74[/b] plussa 17.10.2006, la 26.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (73)
Taas uusi viikko alkanut. Täällä ainakin lumipyryn merkeissä.
Just äsken soi ovikello. Tuli mies sieltä kuivausfirmasta mittailemaan kylppärin kosteutta.
Joten sen enempiä lopettelen nyt.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!!
Joo, mäkin huomasin just äsken, että olit kanssa laitellut. Mulla nää listaemon tehtävien ajankohta hieman vaihtelee, kun miehellä on välillä aamuvuoroa ja välillä taas iltavuoroa. Tällä viikolla on iltavuoroa ja siksi meni ja menee aloituskin aina myöhempään.
Mutta ei se mitään. =)
Itsellänihän oli oli noita jälkivuotoja kolmisen kuukautta kaavinnan jälkeen ja se tarkoitti sitä että kohtuun oli jäänyt vielä jotain. Kävin kolme kertaa kontrolliultrassa (kerran yksityisellä ja kaksi kertaa naistentautien polilla) ja kahdessa ultrassa kohdussa näkyi jotain mitä ei osattu selventää. Todennäköisesti jotain kudosta. Lääkäri sanoi, että kohtu on rakenteeltaan poimuinen, eikä ole harvinaista että johonkin poimuun on jotain jäänyt. Eikös lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen ole aika yleistäkin että joudutaan lisäksi vielä kaapimaan.
Olen samaa mieltä, että kohtapuoliin sinun kannattaisi käydä tarkistuttamassa tilanne lääkärillä. Ei varmasti tule polilla yllätyksenä, että tyhjennyksen jälkeen vuodot vaan jatkuvat. Tämä on yleinen ristiriita lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan välillä, eli lääkkeellinen on helpompi toteuttaa, mutta varmuutta tyhjentymisestä ei ole ja usein joudutaan kaapimaan. Kaavinnalla taas on paremmat tulokset, mutta se rasittaa kohtua huomattavasti enemmän ja riskit ovat suuremmat. Eli lääkäriin vaan mikäli siltä tuntuu. Olen sitä mieltä että itse parhaiten tuntee onko kaikki ok vai ei. Itse tiesin koko ajan, että kaikki ei ole kunnossa. Voimia Tuutis!
Sä sitten ehditkin ensin... Katoin tuossa just, että missä asti ollaan, kirjauduin sisään ja aloin etsimään mutten löytäny. Sitten huomasinkin että kärjessähän se. Eli eipä tarvinnukaan mun tätä nostaa. =)
Tulipa tässä just mieleen, että mitä sanoisitte pienestä listasiivouksesta? Paljon on nickejä, joista ei ole kuulunu aikoihin ja lista on vain paisunu paisumistaan (ikävä kyllä). Saisi kyllä tuo plussanneiden listakin välillä kasvaa... ;)
Eli jos sanoisin ilmoittautumisajaksi parisen viikkoa, niin kuulostaisko hyvältä? Parin viikon päästä siis jos ei ole kuulunut mitään näistä, niin kun tulee uusi lista, poistan samalla nickejä. Jos joku ei heti huomaakaan, niin saahan ne palautettua sitten jälkeenpäin kun pistää uuden esittelynsä kehiin.
Koko päivän katselin hiljaisuutta ja päätin vihdoin pelastaa meidät :D
Listasiivous kuulostaa oikein hyvältä idealta. Aika pitkäksihän tuo on venynyt. Toivotaan että se tarkoittaa vain positiivista asiaa :)
Mukana ollaan täällä ainakin!
Katri: siivoile vaan, pääseehän tänne aina tahtoessaan uudestaan mukaan =)
Tuutupii:joo, aivan kamala tilanne em perheessä. Vaikka en vanhempia tunnekkaan, laitan huomenna kukkasen ja osanottoni lasten mukana, (vanhempi lapseni on tuon pikkutytön isosiskon paras kaveri). Kriisiapua saavat, kotonakin käy psykologi päivittäin. Eihän tuollaisest voi selvitä! Voimia vain edelleenkin toivon sille perheelle. Mites sun vointi? Tuntuuko vielä yhtään helpommalta? Toivon niin:) Mulla tuntuu jo melko ok:lta, välillä toki vaikeampia hetkiä...
Nyt on pää niin tyhjä kauhean tapahtuman tiimoilta, etten saa mitään järkevää kirjoitettua...
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Rakkaudella Sofia
Olen pitänyt taas hieman palstataukoa, ainakin kirjoittelun suhteen. Omat fiilikset ovat olleet niin maassa ja vm69:n ikävät uutiset olivat niin maata mullistavan surulliset etten sitten tiennyt mitä kirjoittaa.
Miten sinä vm69 jaksat? Toivottavasti olet joten kuten kasassa. Tänään on varmasti ollut rankka päivä. Voimia ja oikein kunnon halirutistus. Toivotan myös sinut lämpimästi takaisin seuraksemme, sitten jos ja kun siihen kykenet.
Hui, olipas kauhea tilanne Sofian lasten kaveriperheessä. Hurjaa! Toivottavasti he selviävät tästä menetyksestään. En halua edes kuvitella minkälaisia asioita ja tunteita siinä perheessä tällä hetkellä käydään läpi.
Hienoa että olet Sofia taas hieman paremmalla päällä. Tunteet varmasti ailahtelevat laidasta laitaan, mutta pian niitä parempia päiviä alkaa varmasti olla enemmän. Toivotaan ainakin niin. Lämpöinen rutistus myös sinulle!
Tuutupii: höh, vuotoa tulee siis uudestaan. Kannattaa varmaan käydä katsastuttamassa tilanne, ettei tosiaan mitään tulehdusta ole nyt pukannut päälle. Hcg voi laskea hyvinkin hitaasti, mutta hyvä on kuitenkin seurata tilannetta. Tsemppiä!
Niin, mulla on siis aika lailla sama tilanne, paitsi että mulla on ihan spontaani (toistaiseksi) keskenmeno. Hcg oli perjantaina vielä 127,2, km:sta on jo neljä viikkoa. Kohtuun on jäänyt jokin istukan kudospalanen, joka välillä aktivoituu, ja tästä syystä hcg-arvo on seilannut ees sun taas. Rasittavaa. Joudun vielä ensi perjantaina käymään antamassa verinäytteen ja sen perusteella sitten katsotaan tarvittavat toimenpiteet. Kaavinta on todennäköisesti edessä, ellei arvo ole romahtanut. Itse olen siinä toivossa, että vältyn toimenpiteiltä kun olen vuotanut uudestaan viime keskiviikosta lähtien. Tosin kahden vuotopäivän jälkeen arvo ei ollut laskenut oikeastaan yhtään. Saapi nyt sitten nähdä.
Toivottavasti meitä ei tämä km vastusta yhtä paljon kuten DreamOnea. Nämäkin viikot ovat tuntuneet todella raskailta, nostan hattua että selvisit, DreamOne, kolmen kk:n jälkipyykeistä selväjärkisenä. Toivotaan että siemennykset tuottivat tulosta ja pienoinen salamatkustaja pysyisi kyydissä seuraavat n. 40 viikkoa.
Katri se meinaa vielä pitää meitä ja itseään jännityksessä ensi sunnuntaihin asti. Uskomaton rautahermo, ei voi muuta sanoa. Minä pidän täällä peukkuja ja varpaita pystyssä, että siihen testitikkuun ilmaantuu kaksi viivaa. Plussatuulia puhaltelen kovasti. Niin ja listan siivous kuulostaa hyvältä idealta. Parin viikon ilmoittautumisaika on mielestäni hyvä.
Samoja tuulia puhaltelen myös Helgalle. Joko olet testannut?
Levinia, Isotikru, Leijonanhymy ja äippä80: pahoittelen menetyksiänne! Halit teille ja tervetuloa tänne jutskailemaan. Toivotaan että äipällä olisi kaikki hyvin ultrassa ja voisit pian siirtyä ex-haahujen joukkoon.
Nyt mies tuli näköjään huhuilemaan iltapalalle. Menen siis syömään. Ihanaa illan jatkoa kaikille haahuliineille ja haleja rutkasti!
apuh:kyllä tämä tästä tosiaankin pikku hiljaa parempaan menee - koko ajan :) Kun elämän vaan on jatkuttava. Lapset ja arki on kyllä sellaiset arjessa pitävä voima. Hyvä niin. Miten sinä jaksat?
vm69: Haluan vain kertoa, että ajatuksissani olet, useati. Toivon sinulle ja perheelle kovasti jaksamista! *lämmin rutistus*
Mulla jälkitarkastus loppuviikolla. Toivottavasti kaikki on niin kuin pitääkin.
Jaksuja kaikille, plussia odottaville ja täti tätiä kaipaaville =)
Sofia
masennussyöpötyttää, mies lähti just hakemaan kiskalta suklaata.
Mutta iloisempiin aiheisiin. Ihanaa kun on lunta maassa, täällä Helsingissäkin. Mentiin aamuisen myräkän jälkeen ulos tytön kanssa. Kaivoin pulkan varaston uumenista ja ajattelin että olisi hauska pulkkailla. Tyttö oli aivan päinvastaista mieltä. Kauhea itku tuli kun laitoin pulkkaan istumaan. Painavassa, märässä ja syvässä lumessa oli hankala kävellä ja sekin harmitti. No ei kun tyttö kainaloon ja tallustamaan pulkkamäkeä kohti. Kerran laskettiin mäkeä ja se oli kauheeta tytön mielestä. Yhtä kauheeta, ellei vielä hirvittävämpää, oli kun minä laskin itsekseni alas pientä nyppylää. Tyttö (1v 3kk) jäi mäen päälle itkemään. Ei auttanut muu kuin mennä puistoon leikkimään. Sielläkin se itki aikansa kun yritin laskea maahan seisomaan. Kyllähän se sitten vihdoinkin iloksi muuttui ja pulkastakin tuli melkein kaveri. Sitä se veteli perässään, mutta suuttui heti jos yritin ehdottaa kyytiin hyppäämistä tai jos pulkan naru irtosi paksun tumppukäden otteesta. Hassuja nuo lapset.
Hui, enää muutama viikko tätä kotiäipän onnea ja autuutta ja sitten musta tulee uranainen. Apua! Toisaalta ihan kiva mennä takaisin töihin ja toisaalta olisin niin paljon mielummin kotona nauttimassa tytön seurasta. Nyt kun se puuhailu on vihdoinkin enemmän seurallista yhdessä tekemistä.
Voi, voi. Ei parane miettiä tätä asiaa enempää. Ellei tämän vuoden eka km olisi tullut jäisin joulun jälkeen äippälomalle... huoh. Nyt alkoi taas masentamaan.
Lähdenkin tästä sohvalle mussuttamaan suklaata. Iloista mieltä ja glögin tuoksua kaikille teille.
kiitos kysymästä, voin ihan kohtalaisesti. Pelottaa että joudun vielä kaavintaan. Se olisikin ensimmäinen laatuaan. Mullakin tunteet menevät laidasta laitaan, välillä olen aallonharjalla ja sitten taas jokin pieni asia saattaa romahduttaa sinne aallonpohjalle. Tuttuja tunteita meille kaikille haahuille, veikkaisin.
Mietin kovasti uudelleen yrittämistä ja tällä hetkellä tuntuu että voisin kuvitella yrittävämme vielä kerran. Mutta, entä jos sekin menee kesken? En tiedä miten siitä selviäisin. Samalla myös pohdin sitä, että entä jos enää ei tärppääkään? Aikaisemmin raskaus on alkanut lähes heti kun sille on annettu mahdollisuus.
Jostain pitäisi saada nyt uskoa siihen, että seuraava raskaus onnistuu. Muuten on vissiin turha yrittää edes, jos siis on alkumetreistä lähtien varma siitä että taas menee kesken. Se onkin sitten miljoonan taalan kysymys, että mistä sitä uskoa ja voimaa saa.
Kai tässä pitäisi antaa ajan kulua ja itselleen mahdollisuus toipua kunnolla ja käsitellä näitä menetyksiä. Mutta kun sitä ei tiedä kuinka kauan sitä joutuu odottamaan uutta raskautta...
Sellaisia mietteitä täällä.
Ja höh, ulkona näyttää satavan vettä ja plussaa näyttää mittari. Taisi nämä lumesta nauttimiset jäädä lyhyeen.
Mutta, nyt menen oikeasti sinne sohvalle löhöämään. Öitä!
Olen kovin hiljaa ollut, johtuu mielentilasta. Mutta varmaankin taas palaan toden teolla palstailemaan kunhan mieliala tästä kohenee. On vaan niin rankkaa :(
Niin se lumi sitten sulaa kovaa vauhtia näillä plussakeleillä, höh :( Heh, plussakeleillä. Ulos ei plussakelejä toivo, mutta tänne omaan napaan niitä kovasti halajaa. Niin se vain menee :)
Pakko tulla tänne vähän kummastelemaan näitä omia oloja. Tuntuu nimittäin niin hassulta tuolla alamasussa koko ajan. Jatkuvaa nippailua ja vetoa välillä vasemmalla ja välillä oikealla puolella. Lisäksi ihan keskeltä sormella painaessa on tosi kipeä kohta. Muutenkin olo on koko ajan kupliva. Oviksesta on nyt tasan viikko. Yritän olla miettimättä asiaa, mutta välillä näitä tuntemuksia ei vaan voi jättää huomioimatta. Ei ei ei, en anna itseni ajatella tätä asiaa! Nyt ajatukset muualle ja sassiin! En uskalla sanoa sitä sanaa mikä näistä oloiluista tulee mieleen. Toisaalta mietin, että tuo syömäni clomifen-kuurikin saattaa aiheuttaa näitä oloja... Iiik, apua :)
apuh: Tosi huojentavaa, jos arvojen noususi johtuu selkeästi kohtuun jääneestä palasesta. Inhottavinta on se epätietoisuus, kun ei tiedä mistä kaikki johtuu. Minuakin helpotti se, että lääkäri aina näki kohdussa jotain. Oli ainakin tietoa mistä kivut ja vuodot johtuvat. Itse asiassa olen iloinen, että lääkärit määräsivät hormonikuureja kaavinnan sijaan. Yksi lääkäri olisi jo minut kaavintaan laittanut, mutta konsultoituaan toista lääkäriä, antoikin uuden hormonikuurin. Se oli muuten Yasmin-ehkäisypillerikuuri. Söin koko kuukauden kuurin 7 päivässä, eli 3 pilleriä päivässä. Ihme olisikin, jos sillä ei olisi istukkapalanen irronnut!
Välillä sitä kyllä itsekin mietti, että onko sitä enää täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta niin sitä vaan jostain sai voimaa jaksaa. Ja jaksoi jopa vaatia omia oikeuksiaan ja tutkimuksia. Tosin näissä intiimiasioissa ollaan käsittääkseni aika tarkkoja myös julkisella puolella, eli hoitoa kyllä saa. Välillä tuli kyllä oloja, että ei enää ikinä raskaaksituloyritystä tai muutakaan asiaan liittyvää, mutta niin se vaan mieli muuttuu kun kroppa on kunnossa. Mielikin paranee siinä samassa kun fyysinen olo helpottuu.
Ihana pulkkaretki teillä tytön kanssa, voi että! Kyllä nuo lapset on niin mahtavia! Vähän vaikea on minun ajatella perheellisten elämää, se on jotenkin niin vierasta. Ja mitä enemmän näitä vastoinkäymisiä tulee, sitä vieraammaksi se tulee. Ehkä se on jotain henkistä valmistautumista sen varalle, että jos meidän perheeseen ei ikinä vauvaa tulekaan. Sellaista itsesuojelua. Nykyään pyrkii jo vähän välttelemään tilanteita joissa on perheellisiä tai raskaanaolevia. Kadullakin nykyään vaan kääntää pään pois, vaikka aikaisemmin aina ihasteli muiden vauvoja ja masuja.
Muakin muuten jännittää sun puolesta kun töihin palailet! Nauti vaan nyt kunnolla näistä viimeisistä päivistä tytön kanssa :)
Pumpsu: Voi sinua masennuksen syövereissä :( Ota aikaa itsellesi ja tule sitten juttelemaan kun siltä tuntuu. Voimia!
Nyt välillä töiden pariin, heippodei!
Pumpsu: Jaksuja sinulle. Kiva kuitenkin kun kävit ilmoittamassa itsestäsi.
Apuh: Kiitos peukutuksista. =) Aion tosiaan sunnuntaihin odotella.... jos nyt sinne asti selviän ilman menkkojen alkua. Jotenkin vain eilen illalla ja tänä aamuna on hieman poltellut alavatsaa ja yleensä vain on tuo polttelu tiennyt just menkkoja. Eli kyllä mä alan olla siinä pisteessä, etten enää mitään plussaa tuu näkemään tässä kierrossa. =(
DreamOne: Täällä ei ole kyllä mitään vettä sadellu, vaikka Helsingissä kanssa asutaan. Mutta taitaa hieman plussan puolella olla, koska puut eivät ole enää niin hienot kuin eilen. Vielä myöhään illalla oli täysin postikorttimaisema.
ON: Kuten tuossa jo apuh:ille mainitsin, niin alkaa kyllä siltä vaikuttaa ettei tässä kierrossa mitään plussaa tule. Alavatsaa polttelee hieman silleen menkkamaisesti. =( Toivottavasti ne menkat nyt sitten pian alkaisivat, niin pääsis uuteen yrityskiertoon....
Päivänjatkoja kaikille!!
Ajattelin vain tulla kertomaan kuulumisia, koska niin moni on kauniisti ajatellut minua. On ihan uskaomatonta miten hyvältä tuntuu lukea täältä lohdutusta vierailta ihmisiltä.
apuh: kiitos paljon sanoistasi. Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu, nuo ajatukset " uskaltaako enää yrittää" on niin tuttuja. Jostain pitäisi löytyä se luja usko siihen, että seuraava kerta on onnistumiskerta. Mutta mistäpä sen uskon löytää..?
Sofialle myös kiitokset. Toivotaan, että sinulla jälkitarkastuksessa on kaikki kunnossa..
Tuutupii: Miten vuotosi laita?
DreamOne: Mitäs jos nuo tuntemukset sittenkin olisivat " niitä" ... ?
Peukut on pystyssä sinulle!!
Pumpsulle lähetän halauksen ja toivon, että voitat masentuneen olosi.
Katri: Siivousideasi on hyvä! Vaikken itse tänne enää edes kuulukaan, niin siltikin on ihan hyvä poistaa listalta niitä, jotka eivät ole pitkään aikaan paikalla pyörähtäneet.
No niin, sitten eilisen tapahtumat. Menin sairaalaan aamusta ja päivystävä lääkäri totesi saman, kuin tk:n lääkäri viime perjantaina. Sykettä pikkusintillä ei ollut.
Vaihtoehtoja oli kolme: Odotella, että tulee itsekseen ulos, lääkkeet ja kaavinta. Päädyimme lääkkeelliseen. Sain kymmeneltä ekat cytotecit ja yhdeltä toiset. Istuin siellä sairaalan käytävällä ja luin lehtiä ja tuijottelin FST:n ohjelmia koko aamupäivän..
Ahdistavaa oli, samalla käytävällä vauvojen itkua ja isomahaisia odottajia. Pahin oli kuitenkin se, kun olin vielä odotustilassa ja eräs nuori purkkaa jauhava tyttö tuli siihen lantiofarkuissaan luukulle ilmoittautumaan... " olen *** ***' , soitin tänne eilen, mun pitäisi tulla raskauden keskeytykseen" . Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun hän oli odotellut n. 30 min. meni hän uudelleen luukulle ja sanoi " pitääköhän täällä koko paivä odottaa...?" Minä olin jo kuitenkin odotellut puolitoista tuntia. (päivystävä lääkäri oli kai juuttunut liikenteeseen, kelihän oli kamala)
Vuoto alkoi kahden paikkeilla, istuin siellä sairaalassa neljään asti, jolloin sain luvan lähteä kotiin. Sain mukaani yhdet tabletit lisää, jotka piti ottaa illalla 19.00, jos vuoto ei ole lisääntynyt. Otin ne, koska mielestäni vuoto ei ollut sellaista kuin se kuvailujen mukaan pitäisi olla.
Nyt vuoto on erittäin minimaalista, ja koko ajan mietin, pitäisikö soittaa sairaalaan. Kaavintahan sitä sitten on edessä ja mä en sinne haluaisi. Keväällä jouduin, ja pelkäsin, etten koskaan herää siitä nukutuksesta.
Mutta meni miten meni, parasta kaikessa on se, että kun eilen tultiin kotiin, mies kysyi: " No, mitäs mieltä sä olet, uskalletaanko me enää koskaan yrittää..." Mä vastasin, että kyllä mä ainakin haluaisin, kunhan nyt ensin toivun tästä.
Eli ehkä mä vielä palaan tänne ihan oikeesti kuumeilemaan. Toivottavasti täällä ei silloin ole enää ketään tuttua, vaan olette kaikki jo siirtyneet odotuspuolelle.
Nyt mun on pakko mennä lepäilemään. Väsyttää vähän. Sairiksella olen vielä huomisen.
Rakkain terkuin veeämmä. (oikeesti oon ihan kiva)
Kiva kun kävit kertomassa viime kuulumisiasi. Oli sulla varmaan tosi rankka se eilinen, vaikea kuvitellakaan kun en itse ole kokenu samaa. Mulla kun on aina kohtu tyhjentyny ihan itsestään ilman mitään apuja. Ja sitten vielä sekin, kun joku tuli raskauden keskeytykseen... tuntuu tosi pahalta ajatella, että on tollasiakin, kun itse sitä vauvaa niin toivoisi.
Mutta jos kerran tuntuu siltä, että vielä jaksaisi sittenkin yrittää, niin tervetuloa takaisin sitten kun olet valmis. Saa nähdä kuinka moni meistä vielä silloin on täällä.... minä varmaankin.... =/
Mulla on välillä tullu sellanen tunne, että jaksaako tätä enää, mutta niin sitä on vain tullu ainakin toistaiseksi jatkettua. Pettymyksiä pettymysten perään, niin on se rankkaa.
Kuten tossa omassa jutussani äsken kerroin, niin alan olla menettänyt toivoni tän kierron suhteen. Jotenkin noitten alavatsan poltteiden tulon jälkeen alko masentaa aika lailla. Saisi kyllä oireet pysyä poissa, jos ei raskaanakaan ole. Sitä tietysti miettii asioita liikaa ja tulee sitten oireita. Mutta milläs saa ajatukset muualle, kun tässä on vain kotona...
Mutta jaksuja sulle ja perheellesi. Kyllä mä niin toivon, että te vielä saisitte sen pienen nyytin. Näitten pettymysten jälkeen se olisi se kaikista paras lahja.
Ma jo edellispaivana kirjoittelin pikkujutun, ei nay ei kuulu sivuilla; tosin mun netti reistaileekin oikein urakalla naina viikkoina!
Sofia kyseli tietojen peraan; olisinhan ma voinu nekin jo laittaa viime viikolla ei vaan sillai tullu mieleen *nolo
Elikka ite oon 37, mies 40, ollaan asuttu taalla n. hmmm italian leveysasteilla pian jo 15 vuotta! Tytot ovat 14 .10 .7 ja 3-vuotiaita. Viidennen yrityksia aloitettiin 2/06 kierukan poistosta ja siina sitten tasaisin valiajoin noita ' ongelmia' ; eli tm 3/06; ja kaks' kaavintaa 6/06 ja 10/06. Nyt syon pillereita kakis liuskaa ja viela kerran tutkimuksiin (uudelle laakarille) ja jos lupa saadaan uutta yritysta ensi vuoden alussa.
Kirjoittelin ed.viestissani just noista aatoksista mita vm69 laittoi ihanaan tervehdykseensa: eli viime kaavinnassa mullakin pisti ihan vihaksi kun viereisissa pedeissa olijat sanoivat ' ettei mies halua' - ' ei oo aikaa tahan' - ja ' taa oli vahinko' :kun itella ei oo mitaan vaihtoehtoja vauvan ollessa jo kuolleena mahassa! Epareilua! Ja vielako tosiaan uskaltaa yrittaa; mieli kylla haluaa, mutta jos kumminkin viela on ongelmia...kauhea pelko mielessa!
Mutta nyt taytyy kotihommiin ruvata, vaikka vapaapaiva olisikin! Voikaa hyvin
-levinia kera neljan nupun.-
En mä pystynyt lepäilemään. Uni ei tullut kun en ollut tarpeeksi väsynyt. Sit vaan alkoi ahdistaa koko makuuhuone. Ymmärrän Katria, että kotona ollessa ajatukset kiertää samaa rataa. Mun onkin pitänyt sanoa sulle, että oli surku juttu, kun et saanutkaan sitä työtä. Ja älä nyt vielä Katri luovuta toivoa tän kierron suhteen!!! Mä niin toivoisin sulle jo onnistumista!!!
Levinia: Niin, tuo uskaltaako/eikö uskalla on just sellainen " elämää suurempi" kysymys. Kun ikää on tämänkin verran, ei voi kamalasti siirtää päätöstä eteenpäin. Se on uskallettava melkein heti, kun luvan saa... Vuoden alkuunhan tämä meilläkin varmaan menee. Ensin odotellaan, että jälkitarkastuksessa kaikki kunnossa, sitten milloin tulee ekat menkat... ja kohtahan sitä ollaankin jo 38 v...
Muuten, piti vielä sanoa, että eilen sairaalassa mua hoiti sama ihana hoitaja joka otti mut maaliskuussa vastaan kun synnytys käynnistettiin. Hän muisti minut ja sanoi " voi ei, miten tässä nyt taas näin kävi" . Poislähtiessäni iltapäivällä hän halasi minua ja sanoi " olisi niin mukavaa nähdä sinut vielä kerran täällä sairaalassa, mutta toisissa merkeissä.." Aivan ihana ihminen!!
Arvatkaas mitä nyt menen tekemään? Paketoimaan joululahjoja. Tytöt on koulussa ja pienin mummolla, niin voi rauhassa tehdä tuota. Olen ostellut pitkin vuotta varastoon kaikenlaista, ja nyt on pakko alkaa laittaa niitä paketteihin, koska muuten ostan turhaan uusia lahjoja, kun en muista kenelle on jo ostettu.
Veeämmälle suurensuuri lohtuhali ja kovasti jaksuja! Olisi mukava nähdä sinua vielä palstailemassa, jos vaan tuntuu siltä, että jaksatte edelleen yrittää!
Mua niiiiin alkoi sapettaa tuo sinun kertomus lantiofarkkutytöstä. En mä mikään abortinvastustaja ole, mutta kyllä tässä olotilassa pistää vain vihaksi tuollainen, että joku on huolimaton " tavarastaan" ja sitten hups! paukahtaa paksuksi ja sitten voi kääk, tää ei oo ollenkaan ihquu, hankkiudunpa eroon siitä. Argghh. Ja toiset oikeasti haluis tulla raskaaksi ja pitää sen lapsen, mutta ei onnistu siinä...
Mun serkku sai lapsen 17 v ja vaikka kaikki sukulaiset oli sitä mieltä, että pilaa elämänsä pitämällä sen, mä olin serkustani tosi ylpeä, että kantoi vastuunsa ja piti vauvan, vaikka isäkin häipyi kuvioista. Nyt hän on uuden miehen kanssa ja heillä on toinenkin poika, eikä se serkun elämä pilalle mennyt.
Sofia-77: Kuulostaa nätiltä ajatukselta tuo kukan " lähettäminen" suruperheelle. Tuollaisessa tilanteessa ei ole sanoja tai tekoja jolla voisi lohduttaa, mutta luulen, että heitä lämmittää ajatus, että ihmiset välittävät.
DreamOne: On sulla jännät paikat! Peukkuja! :)
katri72: Voihan olla, että nuo polttelut on jotain ihan muuta kuin menkkojenalku. :) Toivotaan niin!
Omia kuulumisia: Kävin eilen gynellä tarkistuttamassa tuon oudon vuodon syyn ja mahanippailut. DreamOne arveli oikein - eli jotainhan sinne oli jäänyt. Tai siis, kohtu oli ultrassa siisti ja puhdas ja hyvin palautunut, mutta kohdun suulla, ulkopuolella, vähän jumissa, oli ilmeisesti pala istukkaa, jonka lääkäri otti pois. Sanoi, että olisi varmaan tullut itekseen parin päivän sisällä, mutta parempi, että saatiin pois, ettei tulehdus äidy. Sain parit antibiootit, koska kohtua lievästi aristi, eli ilmeisesti tulehdus olisi iskenyt päälle piakkoin. Veriarvoissa ei ollut häikkää, esim. tulehdusarvo oli normaali. Hcg oli 93,5, eli ihan ok laskenut. Pitää se vielä kontrolloida parin vkon päästä.
Kiva oli saada sinänsä iloisia uutisia! Mulla tämä henkinen olotila ailahtelee vieläkin laidasta laitaan. Eilen näin kaveria, joka on nyt viikolla 13. Maha oli nätisti pyöristynyt... Tuli vaan heti katkera olo, että niin, mäkin olisin viikolla 12, jos kaikki olis mennyt ok... Ja eilen myös juttelin toisen kaverin kanssa, joka aikoo testailla tällä viikolla, josko raskaana olisi. Tietenkin haluan olla kavereiden puolesta iloinen, eihän toisten raskaudet multa ole pois, mutta silti pistää kateuden piikki lihassa. Enkä mä haluaisi olla sellainen inhottava ihminen, joka näin tuntee. Mitenköhän tuollaisista fiiliksistä pääsisi eroon?
Olipa kovin synkkiä juttuja loppuviikolla. Vm69, olen niin kovin pahoillani, en tiedä, mitä sanoa. *Halirutistus*
Ja Sofia-77, kamalaa tuo teidän lapsen kaverin kuolema, ahdistaa oikein kunnolla, kun ajattelee vanhempien tuskaa.
Onneksi myös iloisia ultrakuulumisia oli ja uusia kuumeilijoitakin ilmottautui mukaan. Tervetuloa vain! Vaikkakaan tämän Haahujen pinon ei kovin suureksi toivoisi toisaalta paisuvan - ei muuten, mutta se vain tarkoittaa liikaa meitä ikävien asioiden kokeneita...
Itselläkin ajatukset taas ihan sekaisin. Mitä tää nyt on? Eilen ja tänään on tullut hieman veristä vuotoa. Lääkkeellisestä tyhjennyksestä nyt 3 vkoa. Jälkivuoto loppui kyllä kokonaan jo viime torstaina eli pari päivää ehti olla vuodotonta välissä ja nyt taas. Menkatkaan ei tuntuisi olevan, koska ei ole mitenkään runsasta, enemmänkin sellaista marjapuuron punaista... Hieman alavatsaa nipisteleekin. R-testi (Acon 10 IU/ml) kotona oli tänä aamulla edelleen hyvin haalea plussa, tosin edelleen oli haalentunut viimeviikkoisesta. Soittelin sairaalaankin, jossa tyhjennys tehtiin, kätilö sanoi, että ehkä kannattaisi käydä tarkistuttamassa tilanne naistentautien päivystyksessä. Kierto normaalisti 28-30 pvä, mutta on ollut myös 21 ja 35, ota siitä nyt selvää. Raskauden mahdollisuus on häviävän pieni. Onko kellään ajatuksia, mistä voisi olla kyse? Apuh, sullahan oli vähän samanlaista viime viikolla, eikös niin?